Lähetä terveiset joita et voi kertoa ääneen -kesä edition
Ap aloittaa:
Kuvittelenko mä kaiken? Mulla on sellanen olo, et tässä on nyt aika harvinaista kemiaa meidän välillä mutta en ota susta selvää. Olit koko päivän tosi etäisen oloinen ja sun äkillinen poistuminen tuntui vähän kummalliselta. En loukkaantunut, koska tunteilleen ei mitään voi, mutta ihmetytti että olenko mä ihan yksin omissa haavemaailmoissani perhosia vatsassani.
Kommentit (4)
Fiilaan sua ap. Olin sun tilanteessa vielä vuosi sitten ja tässä tapauksessa, näin jälkiviisaana, oli itsestään selvää, että toista ei vain kiinnostanut (siinä mielessä). Ei suonut ajatustakaan käytökselleen edes, koska ei tehnyt sitä tietoisesti ja tarkotuksella loukaten, just noita äkillisiä poistumisia ym. Hän vain poistui, koska halusi, eikä laittanut asialle sen kummempaa painoarvoa. Itse loukkaannuin, koska olisin halunnut vastakaikua.
Yritä saada itsepetos kestämään niin pitkään kuin suinkin. Sitten heräät tajuamaan että olet ajanut itsesi kurimukseen josta ei ole tietä ylös, saavuttamatta mitään.
Ap kirjoitus oli kuin omasta elämästäni vaikka taatusti kirjoitus ei ole minun tarinastani viime viikonlopulta.
- voisin kysyä ihan samaa.... miksi olit minulle niin etäinen ja jopa ylimielisen oloinen. Olisitko edes tullut juttusille jos minä en olisi ottanut kontaktia.
Olen sanaton ja todella surullinen viimeisestä kohtaamisestamme, odotin ihan jotain muuta eteenkin myöhään yöllä.
En olisi ikinä uskonut miten kylmästi ja eleettömästi otit viestini vastaan. Järkyttävää.
Haluaisin tietää mitä oikeasti ajattelit, tai muistatko edes mitä sinulle sanoin.