Paha mieli ekaluokkalaisen puolesta .. Mitä sinä tekisit?

Ekaluokkalaiseni käveli eilen ensimmäistä kertaa itse kouluun. Matkalla hän oli törmännyt kolmeen luokkalaiseensa, jotka tulevat kauempaa. Nämä pojat eivät olleet suostuneet kävelemään poikani kanssa kouluun, vaan hän oli joutunut kävelemään edellä yksin. Poika ei osannut kertoa, mikä voisi olla syynä toisten poikien käytökseen.



Harmittaa niin kovin, kun itse olemme aina yrittäneet opettaa, ettei ketään saa jättää leikin ulkopuolelle. Pihassamme asuu eri-ikäisiä lapsia ja aina välillä on tullut sanomista leikkiin mukaanottamisista. Omaa poikaamme olemme joutuneet komentamaan silloin tällöin myös, että kaksi vuotta nuorempi poika on mukaan otettava: se ei saa mennä niin, että tämä kelpaa leikkiin vain silloin kun ei ole omanikäisiä tai isompia kavereita tarjolla.



Jos kuulisin, että poikani koulussa (tai koulumatkalla) sorsii jotain koulukaveriaan, ottaisin hänet puhutteluun asiasta. Itse todella toivon, että tälläiset viestit kotiin jotain kautta tulisivat, että pääsisi asiaan puuttumaan.



MUTTA. Jos nyt olen yhteyksissä edelle kerrottujen kolmen pojan vanhempiin (ainakin jos porukasta poisjättäminen jatkuu), niin mikä lie on vastaanotto. Menenkö mielestäsi äitinä liian pitkälle, onko se kaverisuhteisiin puuttumista? Loukkaantuisitko sinä, jos soittaisin tällaista asiaa lapseesi liittyen?



En haluaisi monimutkaistaa asioita enkä saattaa lastani noloon asemaan. En halua myöskään syyttää toisia poikia, käytöshän on vain ajattelemattomuutta noin pieniltä pojilta. MUtta olen hieman varuillani, kun pelkään, että vanhemmat ottavat yhteydenoton henkilökohtaisena loukkauksena (lapsen arvostelemisena). Ihmiset tuntuvat näissä kasvatukseen ja etenkin puuttumiseen liittyvissä asioissa puolustavan lapsiaan leijonain lailla, kuulematta itse asiaa.

Hän voisi jutella asiasta luokassa vaikka yleisesti kiusaamisesta ja että myös porukan ulkopuolelle jättäminen on kiusaamista. Mielestäni opettajat kyllä kuuntelevat myös koulumatkoihin liittyviä huolia. Lisäksi opettajan on joka tapauksessa hyvä tietää asiasta, jotta osaa olla ajoissa kuulolla!

Et voi pakottaa kavereita leikkimään keskenään. Jos tuo jatkuu, voit olla opettajaan yhteydessä lähinnä siinä mielessä että kuulet, saako lapsi kavereita koulussa/välitunneilla vai onko samanlaista koulussa. Koulussa opettaja voi siihen puuttua, ei matkoilla hänkään. Joka tapauksessa opettajaankin on liian varhaista otta yhteyttä, koulu on vasta alkanut ja kaverisuhteiden muodostumiset kesken.



Lapsilla on toella kiinteitä klikkejä (usko pois tytöillä PALJON pahempia kuin pojilla). Ehkä nuo kolme ovat leikkineet koko kesän yhdessä, ehkä eilisen illan ja yhteys vaan on niin kiinteä että siihen ei ulkopuolisia helposti lasketa.



Omaa lasta kannattaa noissa tilanteissa vaan vahvistaa ja kehottaa etsimään jatkossa kavereita muistakin. Kuten jo sanoin, ketään ei voi pakottaa leikkimään/kulkemaan yhdessä, lapsilla niinkuin meillä aikuisillakin vaan erilaiset kemiat ei aina kohtaa ja lapset oikeasti on välillä aika julmia.



Olisin aika pöyristynyt jos joku soittelisi meille yhden koulumatkan perusteella. Jos oma lapseni kertoisi vastaavaa, tukisin ja suosittelisin katsomaan nyt jonkin aikaa, miten kavereiden kanssa alkaa sujua. Parhaat kaveritkin välillä kiusaa ja jättää leikkien ulkopuolelle, se vaan on elämään kasvamista ja edessä koulumaailmassa.

Mun lasta kiusattiin ja jätettiin leikkien ulkopuolelle. Asia saatiin keskusteluilla rauhoittumaan. Opettaja käytti paljon aikaa keskusteluun lasten kanssa, sai ne hyvin ymmärtämään, miten pahalta se tuntuu

Yleisesti ei voi pakottaa ketään kävelemään kenenkään kanssa. Jos poika tarvitsee saattajan, niin se on aikuinen, ei kaverit.

Myöskään äitinä en menisi sanomaan pojille tai näiden vanhemmille, että hyi, ne ei kävele poikani kanssa, mutta itse voisin tehdä sen, että menisin seuraavana aamuna itse mukaan ja kysyisin pojilta suoraan, voisivatko kävellä teidän Niko-Petterin kanssa, kun matka on sama.

Jos eivät, niin luovuttaisin.

Se mitä sinä voit tehdä, on kasvattaa poikasi luonnetta: älä tee yksin kävelemisestä mitään kamalaa peikkoa, johon käpertyy joka aamu ja kantaa ristiä selässään elämänsä loppuu asti.

Pojalle voi koulussa löytyä kaverit ihan toiselta suunnalta, ja ne ei sitten vaan kulje samaa reittiä. Silloin kehottaisin vaan kävelemään reippaasti, jotta pääsee pihalle kavereiden luokse.

Toivottavasti ei pidä mua vaikeana tapauksena, joka yrittää järjestellä lapselle kavereita (siitähän ei ole kyse). Emme tunne vielä opettajaa tarkemmin, vaan yhteydenoton myötähän hänkin tyyleineen tulisi tutuksi.



Ensimmäiselle vastaajalle: poika tuntee nämä kolme poikaa päiväkotiajoilta, eikä tietooni ole tullut että heillä olisi aiemmin ollut mitään riitaa. Siksi harmittaakin, että näin käy heti kun lapset pääsevät keskenään puuhaamaan. Ap

Jos vastaanotto olisi tällainen, ei soitosta tosiaan olisi mitään hyötyä. Että tavallaan tämä on aika hyvä vastaus kysymykseeni (ei tietenkään mieleinen, mutta rehellinen). Tämmöiseenkin vastaanottoon voisin varautua, kun en vanhempia tunne tarkemmin. Ap

Et voi pakottaa kavereita leikkimään keskenään. Jos tuo jatkuu, voit olla opettajaan yhteydessä lähinnä siinä mielessä että kuulet, saako lapsi kavereita koulussa/välitunneilla vai onko samanlaista koulussa. Koulussa opettaja voi siihen puuttua, ei matkoilla hänkään. Joka tapauksessa opettajaankin on liian varhaista otta yhteyttä, koulu on vasta alkanut ja kaverisuhteiden muodostumiset kesken.

Lapsilla on toella kiinteitä klikkejä (usko pois tytöillä PALJON pahempia kuin pojilla). Ehkä nuo kolme ovat leikkineet koko kesän yhdessä, ehkä eilisen illan ja yhteys vaan on niin kiinteä että siihen ei ulkopuolisia helposti lasketa.

Omaa lasta kannattaa noissa tilanteissa vaan vahvistaa ja kehottaa etsimään jatkossa kavereita muistakin. Kuten jo sanoin, ketään ei voi pakottaa leikkimään/kulkemaan yhdessä, lapsilla niinkuin meillä aikuisillakin vaan erilaiset kemiat ei aina kohtaa ja lapset oikeasti on välillä aika julmia.

Olisin aika pöyristynyt jos joku soittelisi meille yhden koulumatkan perusteella. Jos oma lapseni kertoisi vastaavaa, tukisin ja suosittelisin katsomaan nyt jonkin aikaa, miten kavereiden kanssa alkaa sujua. Parhaat kaveritkin välillä kiusaa ja jättää leikkien ulkopuolelle, se vaan on elämään kasvamista ja edessä koulumaailmassa.

Meillä panostetaan kasvatuksessa siihen, että kaikille pitää olla vähintäänkin reilu, ja ketään ei sorsita. Mutta eihän lapset silti aina tee, niin kuin pitäisi. :/ Eilen viimeksi jouduin pitämään puhuttelun pojalle, kun jättivät yhden pojan pihaleikkien ulkopuolelle ilman mitään syytä.



Mutta todellisuus on, että läheskään kaikki vanhemmat eivät ole niin kuin minä. Varmasti löytyy paljon niitäkin, joiden mielestä heidän lastaan ei kukaan kritisoi jne. Jos sorsiminen jatkuu, itse ainakin ottaisin yhteyttä opettajaan. Luulisin, että opettejalla on parhaat mahdollisuudet puuttua tilanteeseen juuri juttelemalla koko luokalle kiusaamisesta jne. Ehkäisee näiden poikien lisäksi myös muita tapauksia. Mutta en nyt vielä yhden päivän takia mitään tekisi, vain jos tilanne jatkuu ja huononee. Täytyy antaa lapsillekin tilaisuus ratkaista homma omin päin.

no yritän välttää asiasta ison peikon tekemistä, kuten joku opasti (ehkä asian on omassa mielessä noussut isommaksi kuin on). Kyse ei ole kuitenkaan siitä, ettei poika uskaltaisi kävellä yksin, mutta mieli oli pahoittunut kun jätettiin joukon ulkopuolelle. Voihan se olla että ei tule jatkumaan. Pojalla on kyllä kavereita, etten siitäkään ole huolissani.



Ehkä siis ylireagoin, kun on kyse asiasta, jota meillä on pidetty tärkeänä (=ketään ei saa jättää leikin ulkopuolelle). Mutta muitahan ei voi määrätä eikä lapsiaan suojella mielipahoilta. Opettajaan taidan silti ottaa yhteyttä, että jos puhuisi aiheesta yleisellä tasolla.

ja mahdollisimman pian, ettei tuollainen jatku.

Kouluhan vasta alkoi. Jos poika on päiväkodissa tullut toimeen näiden poikien kanssa, miksei jatkossakin. Ja nyt voisit tehdä kuten jossain toisessa keskustelussa neuvottiin syrjään joutunutta lasta: kutsu toiset pojat kylään.

Ikäväähän tuollainen seurastajättäminen on, mutta kai toisillakin oikeus valita kaverinsa. Itse kehoittaisn lasta hakeutumaan muiden lasten seuraan, yrittäisin kannustaa löytämään muita kavereita vaikkapa harrastusten parista. Itse olen oman lapseni kohdalla törmännyt vastaavaan, että toiset tytöt ovat jättäneet ryhmästä pois. Olen ollut neuvoton, mutta yrittänyt vastaavilla ohjeilla kannustaa ja lujittaa itsetuntoa.

asiasta ja kysyisin, voisiko hän ottaa asian puheeksi (yleisellä tasolla) lasten kanssa koulussa, esim. niin että puhuttaisiin siitä miten tärkeää on se, että ketään ei jätetä joukosta pois jne. jossain sopivassa yhteydessä muun opetuksen lomassa. Oppilaat tulevat erilaisista kodeista, heillä on erilaiset taustat ja erilainen kotikasvatus, joten se, että ottaisit yhteyden jokaisen pojan vanhempiin erikseen, voisi jopa pahentaa lapsesi tilannetta. Valitettavasti meissä aikuisissakin löytyy kaikenmaailman sivistymättömiä moukkia.

Mutta siinä mielessä ylireagoin varmaan, että suhtauduin asiaan kuin kyse olisi varsinaisesti KIUSAAMISESTA. Ehkei kuitenkaan, vaan ajattelemattomuudesta: kykenemättömyydestä miettiä miltä tuntuu siitä yhdestä, jolle sanotaan, että me ei sun kanssa kuljeta. Ja tosiaan toivon, ettei sorsiminen johda kiusaamiseen! Ap

Meillä panostetaan kasvatuksessa siihen, että kaikille pitää olla vähintäänkin reilu, ja ketään ei sorsita. Mutta eihän lapset silti aina tee, niin kuin pitäisi. :/ Eilen viimeksi jouduin pitämään puhuttelun pojalle, kun jättivät yhden pojan pihaleikkien ulkopuolelle ilman mitään syytä.

Mutta todellisuus on, että läheskään kaikki vanhemmat eivät ole niin kuin minä. Varmasti löytyy paljon niitäkin, joiden mielestä heidän lastaan ei kukaan kritisoi jne. Jos sorsiminen jatkuu, itse ainakin ottaisin yhteyttä opettajaan. Luulisin, että opettejalla on parhaat mahdollisuudet puuttua tilanteeseen juuri juttelemalla koko luokalle kiusaamisesta jne. Ehkäisee näiden poikien lisäksi myös muita tapauksia. Mutta en nyt vielä yhden päivän takia mitään tekisi, vain jos tilanne jatkuu ja huononee. Täytyy antaa lapsillekin tilaisuus ratkaista homma omin päin.

Koululla on velvollisuus turvata turvallinen ympäristö lapsille niin matkalla kuin perillä koulussakin. Toisten vanhempien kanssa ei kannata ruveta riitelemään, on hyvin mahdollsita, että kiusaajalapsi on likelle puuta pudonnut omena eli vanhemmat ovat samaa sorttia ja saat soittaessasi sangon paskaa naamalle.

Kyllä lapset saa valita koulumatkakaverinsa.

Vastustan kiusaamista todellakin muttei tässä ole siitä vielä kysymys.



En soittelisi kenellekään, seurailisin tilannetta ja jos lapsi jää kaikessa ulkopuoliseksi niin sitten yhteydenotto opettajaan ei vanhempiin. Opettaja kannustaa yhteisiin koulumatkoihin näin tiedän omien lasteni luokalla tapahtuneen.



Olisin kyllä kuin pölkyllä päähän lyöty jos joku tuollaista asiaa minulle soittaisi.



Tuo ajatus "leikitään kaikkien kanssa" on kyseenalainen. Ei me aikuisetkaan olla kaikkien kanssa vaan niiden kanssa kenen seurassa viihdymme.



Muistan erään tapauksen naapurustosta. Isä tuli valittamaan ettei heidän tyttöään oteta leikkimään. Tilanne oli sellainen että olin töissä ja kun tultiin hoidosta jäi lapset pihalle leikkimään ja kyseinen tyttö juoksi kotiinsa. Tyttö oli kotihoidossa ja leikki toisen naapurin tytön kanssa muttei vielä osannut leikkiä suuremmassa ryhmässä joten poistui itse paikalta.



Kerroin asiasta näkemykseni ja isä seurasi muutaman päivän tilannetta ja tuli pyytämään anteeksi hiiltymistään koska oli todennut saman mitä minä kerroin.

Osat vain vaihtuvat välillä, eikä ole suinkaan aina kiinni siitä, etteikö kotona olisi opetettu. Olennaista lienee se, että joku ei joudu pysyvästi syrjityn rooliin. Yksi kerta ei liene vielä vaarallista.



Mä olen avannut suuni vanhempainillassa ja puhunut yleisesti, ketään erityisesti syyttämättä.

siihen että kaikkien kanssa on leikittävä. Koska todellisuus ja arkielämä ei ole sitä. Lapsi hakee kaveria jonka kanssa kemiat natsaa. Välitunnilla sen huomaa missä mennään. Lapset jakautuvat omiin ryhmiinsä. Opettajan tehtävä on valvoa ettei "sotaa synny" kentällä.



Koulu kasvattaa siihen, että kunnioitetaan erilaisuutta vaikka yhdessä ei aina pystytä toimimaan. Opetellaan ratkaisemaan pattitilanteita. Ryhmissä opetellaan toimimaan erilaisuuden kanssa, vaikka toisista ei pidetäkkään. Opitaan sietämään erilaisuutta.



Se ei suinkaan tarkoita, että sinun olisi pidettävä kaikista koulukavereista. Ethän itse pystynyt siihen kun olit lapsi.



Jos koulumatkat käyvät helvetiksi on asiaan puututtava opettajan kautta.

Vanhempien ryhmässä keskustellaan vaikeista asioista, ketään ei osoitella sormella. Keskustelut ovat kaikkien ja varsinkin lasten parhaaksi.

emme aina pysty siihen mihin lasten olisi pystyttävä.



Meillä on sisäisesti rakennettu nokkimisjärjestys. Se on syntymälahja.

Eikä se katoa mihinkään. Lapset ovat lapsia eivätkä osaa vielä ajatella aikuisten aivoilla. Ihmisen lapsi on julma otus ja sitä katsellessa näkee, että lapsi pystyy hyvinkin julmiin tekoihin. Heikot yksilöt jotka eivät puolustaudu saattavat hävitä pelin.



Hyvän itsetunnon omaava pärjää aina, eikä alistu. Hänen ei tarvitse vetää turpaan ketään.

Vanhempien vastuu onkin kasvattaa lapselle hyvä itsetunto, sillä mennään pitkälle.



Ap:n lapsen ei tarvitse kyykistyä nurkkaan, vaan pää pystyssä eteenpäin, "täältä minä tulen koulumaailma".

Et voi pakottaa kavereita leikkimään keskenään. Jos tuo jatkuu, voit olla opettajaan yhteydessä lähinnä siinä mielessä että kuulet, saako lapsi kavereita koulussa/välitunneilla vai onko samanlaista koulussa. Koulussa opettaja voi siihen puuttua, ei matkoilla hänkään. Joka tapauksessa opettajaankin on liian varhaista otta yhteyttä, koulu on vasta alkanut ja kaverisuhteiden muodostumiset kesken.

Lapsilla on toella kiinteitä klikkejä (usko pois tytöillä PALJON pahempia kuin pojilla). Ehkä nuo kolme ovat leikkineet koko kesän yhdessä, ehkä eilisen illan ja yhteys vaan on niin kiinteä että siihen ei ulkopuolisia helposti lasketa.

Omaa lasta kannattaa noissa tilanteissa vaan vahvistaa ja kehottaa etsimään jatkossa kavereita muistakin. Kuten jo sanoin, ketään ei voi pakottaa leikkimään/kulkemaan yhdessä, lapsilla niinkuin meillä aikuisillakin vaan erilaiset kemiat ei aina kohtaa ja lapset oikeasti on välillä aika julmia.

Olisin aika pöyristynyt jos joku soittelisi meille yhden koulumatkan perusteella. Jos oma lapseni kertoisi vastaavaa, tukisin ja suosittelisin katsomaan nyt jonkin aikaa, miten kavereiden kanssa alkaa sujua. Parhaat kaveritkin välillä kiusaa ja jättää leikkien ulkopuolelle, se vaan on elämään kasvamista ja edessä koulumaailmassa.

Kyllä kaikkien, IHAN KAIKKIEN kanssa tulee toimeen kun haluaa. Eikä sellaista ihmistä olekaan kenen kanssa ei loppupeleissä voisi olla kaveri jos kyse ei ole mistään psykopaatista.