Miten toipua läheisen kuolemasta?
Työkyvytön ja monta viikkoa putkeen ja surun murtama. Ainoa läheinen ihminen elämässäni kuoli. Miten jatkaa tästä?
Kommentit (13)
Et usko nyt, mutta aika auttaa ja läheisen poismenoon tottuu. voimia
Lämmin osanottoni. Jokainen läpikäy nämä omalla tavallaan. Voimia surutyöhösi.
Jokainen tavallaan. Minulla auttoi arkeen palaaminen, ei heti, mutta kunhan pahin oli ohi. Taisin palata töihin 4 viikon jälkeen, osa tuosta oli ihan etukäteen sovittua lomaa.
Joka päivä itken useita kertoja päivässä, vaikka lupaan että ryhdistäydyn. Jokainen aamu tuntuu kuin heräisin painajaiseen jossa tämä menetys on todellisuutta. Tuntuu todella pelottavalta miten tästä pystyy toipumaan.... -ap
Hautajaisten jälkeen alkoi helpottaa. Töihin paluu piti ajatukset kurissa edes päivisin. Aika muuttaa surun luonnetta.
Lämmin osanottoni.
Suru ottaa oman aikansa. Parissa vuodessa helpottaa, ja hyvät muistot vievät voiton surusta ja ikävästä.
Jos asiasta on vasta muutama viikko, se on lyhyt aika.
Niin normaalit rutiinit kuin mahdollista. Ottaa surun käsittelyyn päivittäin omat hetket. Muuten yrittää pitää itsensä liikkeellä ja lepää välillä.
Ei mitenkään. Päivä kerrallaan. Läheinen voi olla joillekin ainoa tuki ja turva. Oloa voi joku ajatus tai uusi näkökulma helpottaa, jos niitä tulee mieleen. Tuntuu että muutos on melko pysyvä kun joku kuolee, vaikka myöhemmin ajatukset tasaantuisi ja rauhoittuisi. Jos on rahaa, kaikki on turvallisempaa, jos ei ole hyvin tuloja on turvaton. Olisiko silti ihmisiä joihin vielä tutustua ja joku sukulainen elossa, vaikkei korvaa ketään ihmistä. Jos on rahaa voisi matkailla ja katsoa ulkomaita.
Tarkoitin matkailua myöhemmin, ei nyt. Siis niille joilla on se mahdollisuus. Kriisivaiheessa ei ole matkailu siis mielessä varmaan kenelläkään.
Voimia suruun. Seurakunnilla on diakoniatyöntekijöitä, joille voi käydä juttelemassa, jos ahdistaa. He ovat yleensä suruprosessin ammattilaisia, jotka osaavat auttaa.
Hae kunnasta kriisiapua, mahdollisesti myos vapaaehtoisten kriisipuhelimista. Se, mika nyt ensi vaiheessa on tarleaa, on kertoa tapahtuneesta ja tunteistasi mahdollisimman monta kertaa! Sinun on lapikaytava kriisiadi ja otettava vastaan kaikki apu, minka suinkin saat. Surun kasittely ON tyota!
Pakko se on! Ei muuta