Mikä on todennäköisyys ettei ole syyllinen seksuaaliseen häirintään tai tekoon, jos siitä syytetään?
Varsinkin julkkisten kohdalla moni epäilee, että uhri on tehnyt kostoksi tai jopa huvikseen ilmoituksia vaikkapa raiskauksesta tai lievemmästä.
Onko tätä asiaa tutkittu? Kuinka usein tämmöistä oikeasti tapahtuu? Kerran 10 tapauksesta vai useamminkin?
Kommentit (81)
Jos syytöksiä on yksi, se on 50-50. Kumpi tahansa puoli voi puhua totta tai valhedella.
Jos syytöksiä on useampia, asia on aika selvä. Ei niitä useita tyhjästä nouse.
Yleensä sen kyllä myös tietää muutekin, kun tuntee ihmiset. Ne ahdistelijat on muutenkin ikäviä (ainakin naisille, "Hyvät jätkät" ei välttämättä huomaa kvarissa ongelmaa kun ovat itse samanlaisia).
Onhan näitä ollut. Esimerkiksi Tomi Metsäkedon tapaus.
Aika pieni todennäköisyys.
Poliisi ei juurikaan käytä aikaansa seksuaalirikoksiin, ne jätetään yleensä tutkimatta. Se, jos tapaus etenee syyttämiseen asti, tarkoittaa lähes poikkeuksetta sitä, että rikos on oikeasti tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä ollut. Esimerkiksi Tomi Metsäkedon tapaus.
Mitä sekoilet? Ei Metsäketoa ole missään edes syytetty seksuaalirikoksita. Ei tosin ole todettu syyttömäksikään.
Vierailija kirjoitti:
On jonkun kerran ihan paikallislehdessäkin ollut pieni uutinen (kun aiemmin ollut uutinen raiskauksesta ja etsittiin henkilöä tietyillä tuntomerkeillä), että oli perätön ilmoitus. Tämä saa miettimään, että taitaa niitä valitettavasti jonkun verran olla. Todella kurjaa tietysti syyttömälle, mutta myös kaikille oikeille uhreille. Veikkaan, että perättömät ilmoitukset väkisinkin vaikuttavat poliisien suhtautumiseen.
Kykenetkö ymmärtämään, että "etsitään tuntomerkkeihin sopivaa henkilöä"-uutisointi EI ole seksuaalirikoksesta syyttämistä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jonkun kerran ihan paikallislehdessäkin ollut pieni uutinen (kun aiemmin ollut uutinen raiskauksesta ja etsittiin henkilöä tietyillä tuntomerkeillä), että oli perätön ilmoitus. Tämä saa miettimään, että taitaa niitä valitettavasti jonkun verran olla. Todella kurjaa tietysti syyttömälle, mutta myös kaikille oikeille uhreille. Veikkaan, että perättömät ilmoitukset väkisinkin vaikuttavat poliisien suhtautumiseen.
Kykenetkö ymmärtämään, että "etsitään tuntomerkkeihin sopivaa henkilöä"-uutisointi EI ole seksuaalirikoksesta syyttämistä!
Kyllä :D. Mutta oli kyllä pidemmältikin kertomusta, että väitetty uhri syytti kyllä tällaisesta teosta. Erotan toki uhrin syytökset syyttäjän päätöksestä nostaa syyte. Mutta aika korkealla meillä on poliisin tukimattajättämiskynnys ja syyttäjän syyttämättäjättämiskynnys tämän tyyppisissä teoissa. Eli kyllä sieltä tulee lopulta myös vapauttavia tuomioita. Niistä vaan ei uutisoida, koska eihän nämä ole mitenkään harvinaisia tai jännittäviä rikoksia, vaan uutisarvo tulee julkkiksista, lapsiuhreista jne. Kun lukee isomman käräjäoikeuden salien (tai valotaulujen) juttuluetteloita, niin tätä samaa pskaa siellä on juttu toisensa jälkeen (välissä rattia, pahoinpitelyä, petosta ym. perussettiä).
Tätä voi olla vaikea tutkia.
Nythän Netflixissä on dokkari, jossa nainen on nostanut syytteen raiskauksesta ja päätynyt itse syytetyksi perättömästä syytteestä tai painostettu perumaan syyte . Dokkarin perusteella ilmiöön on liittynyt poliisien huonoa tutkimustyötä ja heikkoa resurssointia. Joukkoon varmasti mahtuu myös tapauksia, joissa on oikeasti esitetty perätön väite.
Uskon että mielenterveydeltään vakaalla ihmisellä kynnys nostaa syyte ilman perusteita on erittäin korkea.
Julkkisten kohdalla herkemmin tekee ehkä mahdollista uhria syyllistäviä oletuksia. Se on ihan kamalaa. Kamalaa myös se jos julkkis joutuu aiheettomasti syytetyksi . Totuus on se, että meistä ei kukaan voi tietää totuutta.
Kyllä niitäkin syytteitä hylätään. Yleensä siksi, että ei pystytä todistamaan suuntaan tai toiseen.
Vierailija kirjoitti:
On jonkun kerran ihan paikallislehdessäkin ollut pieni uutinen (kun aiemmin ollut uutinen raiskauksesta ja etsittiin henkilöä tietyillä tuntomerkeillä), että oli perätön ilmoitus. Tämä saa miettimään, että taitaa niitä valitettavasti jonkun verran olla. Todella kurjaa tietysti syyttömälle, mutta myös kaikille oikeille uhreille. Veikkaan, että perättömät ilmoitukset väkisinkin vaikuttavat poliisien suhtautumiseen.
Jos joutuisin syyttömänä jopa uutisoinnin tai vähintään juoruilun kohteeksi, toimisin niin kuin aikanaan oli tapana: syytteen sijaan piti juoruilijan/väärän ilmoituksen tekijän laittaa (paikalliseen) sanomalehteen ilmoitus, jossa kertoo omalla nimellä levittäneensä perätöntä tietoa tästä toisesta henkilöstä.
Kotikylässä oli esimerkiksi pahanilkisesti juoruileva postinkantaja, joka ainakin kertaalleen joutui laittamaan lehteen tällaisen ilmoituksen.
Vierailija kirjoitti:
Jos syytöksiä on yksi, se on 50-50. Kumpi tahansa puoli voi puhua totta tai valhedella.
Jos syytöksiä on useampia, asia on aika selvä. Ei niitä useita tyhjästä nouse.
Yleensä sen kyllä myös tietää muutekin, kun tuntee ihmiset. Ne ahdistelijat on muutenkin ikäviä (ainakin naisille, "Hyvät jätkät" ei välttämättä huomaa kvarissa ongelmaa kun ovat itse samanlaisia).
Toi on hyvä ja tärkeä pointti, että useampi syytös vahvistaa epäilyn todennäköisyyttä. Tästä syystä näistä seksuaalista ahdistelusta pitäisi oikeasti ilmoittaa. Se voi auttaa muita samassa tilanteessa olevia.
Vierailija kirjoitti:
Aika pieni todennäköisyys.
Poliisi ei juurikaan käytä aikaansa seksuaalirikoksiin, ne jätetään yleensä tutkimatta. Se, jos tapaus etenee syyttämiseen asti, tarkoittaa lähes poikkeuksetta sitä, että rikos on oikeasti tapahtunut.
Poliisi tutkii ja vasta sitten syytetään. Se että joku lähiö-uuh-mama huutaa somessa naama näppylöillä ei ole syyttämistä.
Olisiko 40% oikeita tapauksia, 30% täysin perättömiä ja 30% rajatapauksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika pieni todennäköisyys.
Poliisi ei juurikaan käytä aikaansa seksuaalirikoksiin, ne jätetään yleensä tutkimatta. Se, jos tapaus etenee syyttämiseen asti, tarkoittaa lähes poikkeuksetta sitä, että rikos on oikeasti tapahtunut.
Poliisi tutkii ja vasta sitten syytetään. Se että joku lähiö-uuh-mama huutaa somessa naama näppylöillä ei ole syyttämistä.
Mutta maine menee, eikä työpaikkaa enää saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jonkun kerran ihan paikallislehdessäkin ollut pieni uutinen (kun aiemmin ollut uutinen raiskauksesta ja etsittiin henkilöä tietyillä tuntomerkeillä), että oli perätön ilmoitus. Tämä saa miettimään, että taitaa niitä valitettavasti jonkun verran olla. Todella kurjaa tietysti syyttömälle, mutta myös kaikille oikeille uhreille. Veikkaan, että perättömät ilmoitukset väkisinkin vaikuttavat poliisien suhtautumiseen.
Jos joutuisin syyttömänä jopa uutisoinnin tai vähintään juoruilun kohteeksi, toimisin niin kuin aikanaan oli tapana: syytteen sijaan piti juoruilijan/väärän ilmoituksen tekijän laittaa (paikalliseen) sanomalehteen ilmoitus, jossa kertoo omalla nimellä levittäneensä perätöntä tietoa tästä toisesta henkilöstä.
Kotikylässä oli esimerkiksi pahanilkisesti juoruileva postinkantaja, joka ainakin kertaalleen joutui laittamaan lehteen tällaisen ilmoituksen.
Tässä viittaamassani tapauksessa tuntomerkkeihin oli todella sopinut eräs henkilö ja ilmeisesti tunnisti ilmoituksen tehneenkin, koska oli ottanut itse yhteyttä poliisiin. Mutta hirveä tilanne tuokin.
Vierailija kirjoitti:
Toi on hyvä ja tärkeä pointti, että useampi syytös vahvistaa epäilyn todennäköisyyttä. Tästä syystä näistä seksuaalista ahdistelusta pitäisi oikeasti ilmoittaa. Se voi auttaa muita samassa tilanteessa olevia.
Tai sitten muutkin lähtee samoille apajille. Tunnetaan jopa tapauksia joissa mukaan lähtemisen motiivi on ollut pelkkä huomiohakuisuus.
Tavisten kohdalla 50-50, mutta julkkiksen kohdalla todennäköisyys syyttömyydelle on suurempi kuin syyllisyyden.
Ja etenkin nykypäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä ollut. Esimerkiksi Tomi Metsäkedon tapaus.
Hän kyllä itsekin myönsi lopulta kättäytyneensä naisia kohtaan asiattomasti, mikä oli sinänsä selkärankaa osoittava lausunto.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko 40% oikeita tapauksia, 30% täysin perättömiä ja 30% rajatapauksia?
Perustuen mihin?
0%