Pitäkääs tämän naisen realiteetit kohdalleen!
Haluaisin:
1. mieluiten vain olla kotona lasten kassa, siis olla tekemättä töitä
2. jos on pakko tehdä töitä, niin ei ainakaan mitään iltaisin ja viikonloppuisin sitovaa
3. en kuitenkaan halua tehdä mitään rutiinityötä, vaan älyllisesti haastavaa (korkeakoulututkinto on) ja omaa koulutusta vastaavaa
4. elää ilman miestäni, lasten kanssa
5. en kuitenkaan haluaisi joutua tekemään kaikkia niitä kotitöitä, jotka mies tekee
6. asua muualla kuin omakotitalossa, mieluiten rivitalossa, tällä samalla paikkakunnalla, samojen koulujen lähellä
7. rivarissa pitäisi olla riittävästi makuuhuoneita jokaiseel lapselle ja minulle
Esteitä edellisiin, ks. kohdat yllä:
1. mistä rahat elämiseen, jos en tekisi töitä?
2-3. mistä sellainen työ? teen koulutusta vastaavaa työtä parhaillaan, mutta se vie kaikki mehut (ja iltoja ja öitä)
4. ei ole oikeasti mitään syytä erota miehestäni, muuta kuin että haluaisin; mies on hyvä isä ja osallistuu perheen elämään aktiivisesti(eikä halua erota)
5. millä voimilla tekisin yksin kaikki kotityöt ja elättäisin 4 lasta?
6-7. tällä alueella ei ole muita riittävän suuria asuntoja kuin omakotitaloja, rivariasunnot ja kerrostaloasunnot (jollaiseen en kyllä halua) ovat kaikki pikkuisia
Näitä listatessa mietin vain mikä ihmisen perusolemuksessa tekee ihmisestä tyytymättömän. Miksi ei voi vain olla tyytyväinen ja ottaa kaiken irti olemassaolevasta? Mikis pitää haikailla muuta?
Pankaas nyt mun jalat maahan!
Kommentit (19)
Odota vuosi, sinulla on kriisi.
Tätät kaipasinkin. Olenkin tolkuttanut itselleni, että "kun mä haluuuun!" ilman oikeita syitä ei ole riittävä syy lähteä muuttamaan totaalisesti elämää. Omaa elämää vielä voisikin, mutta ei neljän lapsen.
Minä kyllä voin asua mehen kanssa, mutta olis ihanaa asua myös keskenään lasten kanssa tai jopa ihan yksin.
Tiedän, että töitä pitää tehdä, mutta mieluiten sitten ottaisin osa-aikatyön. Palkasta ei niin väliä, me pärjätään kyllä vähemmälläkin.
millaista elämä voi olla pahimmillaan. Kun mies on huono isä ja juopottelee ja hakkaa. Kun ei ole työtä, vaikka haluaisi. Kun on pakko asua huonoimmalla alueella kauheassa luukussa lasten kanssa. No joo, mutta jospa muuttaisit sen, mikä ei riko perhettä: työsi. Jo se saattaa antaa voimia muuhun osaan elämää, ja vähentää tyytymättömyyttä. Vaikea ehdottaa alaa, kun en tiedä koulutustasi, mutta pienten lasten vanhemmilla on oikeus tehdä lyhennettyä työpäivää/viikkoa. Puhu esimiehen kanssa tilanteesta, ehkä asialle voi tehdä hyvinkin jotain.
Valitettavasti paha mennä työtä muuttamaan. Olen yrittäjä ja siten itse vastuussa omista työmääristäni (siihen voisin vaikuttaa itetenkin), mutta toisaalta perheen taloudellinen tilanne vaatii täysmittaisen panostukseni, en oikein voi vähentää työmäärääkää... Asenne voisi tässä tapauksessa ratkaista paljon!
Odota vuosi, sinulla on kriisi.
Tätät kaipasinkin. Olenkin tolkuttanut itselleni, että "kun mä haluuuun!" ilman oikeita syitä ei ole riittävä syy lähteä muuttamaan totaalisesti elämää. Omaa elämää vielä voisikin, mutta ei neljän lapsen.
Kirjaa ylös nyt nämä ja vuoden päästä uudelleen ja vertaa onko tilanne muuttunut. Vuoden seisoo päällään jos haluaa.
Odota vuosi, sinulla on kriisi.
Tätät kaipasinkin. Olenkin tolkuttanut itselleni, että "kun mä haluuuun!" ilman oikeita syitä ei ole riittävä syy lähteä muuttamaan totaalisesti elämää. Omaa elämää vielä voisikin, mutta ei neljän lapsen.
Kirjaa ylös nyt nämä ja vuoden päästä uudelleen ja vertaa onko tilanne muuttunut. Vuoden seisoo päällään jos haluaa.
niin voihan noista jokuseen kohtaan ehkä vaikuttaakin.
"Haluaisin:
1. mieluiten vain olla kotona lasten kassa, siis olla tekemättä töitä
2. jos on pakko tehdä töitä, niin ei ainakaan mitään iltaisin ja viikonloppuisin sitovaa
3. en kuitenkaan halua tehdä mitään rutiinityötä, vaan älyllisesti haastavaa (korkeakoulututkinto on) ja omaa koulutusta vastaavaa"
-> Onko sun mahdollista perustaa yritys, toiminimi tms, josta voisit tehdä töitä kotoa käsin? Saisit ainakin vapaasti valita työaikasi.
"4. elää ilman miestäni, lasten kanssa
5. en kuitenkaan haluaisi joutua tekemään kaikkia niitä kotitöitä, jotka mies tekee"
-> No en kyllä ottaisi eroa neljän lapseni isästä minkään muun kuin väkivallan, alkoholismin, renttuilun tms. mahdottomien ongelmien takia. En vain tylsyydestä. Siinä hajoais ensisijaisesti lasten elämä, ja itsellesi arjen pyörittäminen kävisi melko mahdottomaksi.
"6. asua muualla kuin omakotitalossa, mieluiten rivitalossa, tällä samalla paikkakunnalla, samojen koulujen lähellä
7. rivarissa pitäisi olla riittävästi makuuhuoneita jokaiseel lapselle ja minulle
(6-7. tällä alueella ei ole muita riittävän suuria asuntoja kuin omakotitaloja, rivariasunnot ja kerrostaloasunnot (jollaiseen en kyllä halua) ovat kaikki pikkuisia)"
- Jos omakotiasumisessa tökkii vain kunnossapitovastuun määrä, niin onko siihen mahdollista saada apua? Isommat lapset hoitamaan puutarhaa, avuksi siivoamaan, tai maksullista kodinhoitoapua (siivooja, remonttireiska?)?
mitä jos vuodenkin päästä olen samaa mieltä? Nämä ajatukset kun ovat pyörineet päässäni jo kuukausia...
ap
on sulla huono olla kaikkien muidenkin kanssa ja niillä sun kanssa.
Onko sun mahdollista perustaa yritys, toiminimi tms, josta voisit tehdä töitä kotoa käsin? Saisit ainakin vapaasti valita työaikasi.
hups, kerroit näköjään samaan aikaan jo olevasi yrittäjä :)
niin voihan noista jokuseen kohtaan ehkä vaikuttaakin. "Haluaisin: 1. mieluiten vain olla kotona lasten kassa, siis olla tekemättä töitä 2. jos on pakko tehdä töitä, niin ei ainakaan mitään iltaisin ja viikonloppuisin sitovaa 3. en kuitenkaan halua tehdä mitään rutiinityötä, vaan älyllisesti haastavaa (korkeakoulututkinto on) ja omaa koulutusta vastaavaa" -> Onko sun mahdollista perustaa yritys, toiminimi tms, josta voisit tehdä töitä kotoa käsin? Saisit ainakin vapaasti valita työaikasi. "4. elää ilman miestäni, lasten kanssa 5. en kuitenkaan haluaisi joutua tekemään kaikkia niitä kotitöitä, jotka mies tekee" -> No en kyllä ottaisi eroa neljän lapseni isästä minkään muun kuin väkivallan, alkoholismin, renttuilun tms. mahdottomien ongelmien takia. En vain tylsyydestä. Siinä hajoais ensisijaisesti lasten elämä, ja itsellesi arjen pyörittäminen kävisi melko mahdottomaksi. "6. asua muualla kuin omakotitalossa, mieluiten rivitalossa, tällä samalla paikkakunnalla, samojen koulujen lähellä 7. rivarissa pitäisi olla riittävästi makuuhuoneita jokaiseel lapselle ja minulle (6-7. tällä alueella ei ole muita riittävän suuria asuntoja kuin omakotitaloja, rivariasunnot ja kerrostaloasunnot (jollaiseen en kyllä halua) ovat kaikki pikkuisia)" - Jos omakotiasumisessa tökkii vain kunnossapitovastuun määrä, niin onko siihen mahdollista saada apua? Isommat lapset hoitamaan puutarhaa, avuksi siivoamaan, tai maksullista kodinhoitoapua (siivooja, remonttireiska?)?
Siis mulla on jo toiminimi ja olen itse vastuussa tekemäni työn määrässä, kuten jo tuolla jossain aiemmassa viestissä sanoin. Jotenkin vain tuntuu, että raha ei riitä mihinkään ja on pakko haalia aina lisää töitä. Muuten tykkään kyllä tehdä kotona töitä, mutta iso miinus on se, että töistä ei pääse irti ikinä, ainoastaan jos lähtee muualle.
Omakotiasumisessa onneksi mies hoitaa valtaosan ulkotöistä ja isot lapset auttavat jo paljon. Sisällä tehtävät kotityötkään eivät ole kokonaan minun vastuullani, mies ja lapset kyllä osallistuvat, eivätkä ne katoaisi minnekään asumismuotoa muuttamalla!
Ja, kuten fiksusti totesit, 4 lapsen isästä ei kyllä kannata erota ilman todellista syytä.
Täällä on kuitenkin helppo tuulettaa ajatuksiaan. Kiitos kaikille kommenteista.
t. ap
mitä jos vuodenkin päästä olen samaa mieltä? Nämä ajatukset kun ovat pyörineet päässäni jo kuukausia...
ap
Mites olisi loma? Ihan yksin? Vaikka vain viikonloppu jossakin.
Sinulla taitaa nyt mennä 110% käytettävissä olevasta ajasta ja energiasta elämän pyörittämiseen.
Taitaa kuitenkin olla niin, että helpointa olisi muuttaa tuota työkuvioita. Entäpä, jos menisitkin palkkatöihin? Tekisit oman osuutesi kohtuullista palkkaa vastaan, eikä koko firman murheita tarvitsisi kantaa 24/7.
Jos sulla on huono olla itsesi kanssa, on sulla huono olla kaikkien muidenkin kanssa ja niillä sun kanssa.
Sitähän tämä kai on, että voin itse huonosti. Jotenkin pitäisi saada oma korvien väli kuntoon ja oma fiilis kaiken kaikkiaan paremmaksi. Alkurutistuksena olen aloittanut painonpudotuksen!
ap
p.s. En missään ole väittänytkään, että mulla on mitään oikeutta rikkoa lasten ja miehen perhettä. ei minustakaan ole, siitähän tässä juuri on kyse.
Taitaa kuitenkin olla niin, että helpointa olisi muuttaa tuota työkuvioita. Entäpä, jos menisitkin palkkatöihin? Tekisit oman osuutesi kohtuullista palkkaa vastaan, eikä koko firman murheita tarvitsisi kantaa 24/7.
Yksi lisäsyy jatkaa tällä työkuviolla, että lapsista kolmas lähtee ensi syksynä kouluun. Loistavaa olla kotona, kun ekaluokkalainen tulee koulusta kotiin. Sitten kyllä pidän pienen pätkän vaikka 60-% työaikaa! Hei, siinähän onkin jotakin mitä odottaa. Teen nuorimmalle lapsellekin ensi syksyksi osa-aikaisen päivähoitosopparin ja vietän iltapäivät ekaluokkalaisen ja kuopuksen kanssa. Ihana ajatus!
ap
Taitaa kuitenkin olla niin, että helpointa olisi muuttaa tuota työkuvioita. Entäpä, jos menisitkin palkkatöihin? Tekisit oman osuutesi kohtuullista palkkaa vastaan, eikä koko firman murheita tarvitsisi kantaa 24/7.
Yksi lisäsyy jatkaa tällä työkuviolla, että lapsista kolmas lähtee ensi syksynä kouluun. Loistavaa olla kotona, kun ekaluokkalainen tulee koulusta kotiin. Sitten kyllä pidän pienen pätkän vaikka 60-% työaikaa! Hei, siinähän onkin jotakin mitä odottaa. Teen nuorimmalle lapsellekin ensi syksyksi osa-aikaisen päivähoitosopparin ja vietän iltapäivät ekaluokkalaisen ja kuopuksen kanssa. Ihana ajatus!
ap
Mutta mikset lyhentäisi työaikaa heti? Vaikka vain sen 10%...
10% pienennyksen kk-tuloissa saa karsittua menoista pois, vaikka ruokakuluista.
Taitaa kuitenkin olla niin, että helpointa olisi muuttaa tuota työkuvioita. Entäpä, jos menisitkin palkkatöihin? Tekisit oman osuutesi kohtuullista palkkaa vastaan, eikä koko firman murheita tarvitsisi kantaa 24/7.
Yksi lisäsyy jatkaa tällä työkuviolla, että lapsista kolmas lähtee ensi syksynä kouluun. Loistavaa olla kotona, kun ekaluokkalainen tulee koulusta kotiin. Sitten kyllä pidän pienen pätkän vaikka 60-% työaikaa! Hei, siinähän onkin jotakin mitä odottaa. Teen nuorimmalle lapsellekin ensi syksyksi osa-aikaisen päivähoitosopparin ja vietän iltapäivät ekaluokkalaisen ja kuopuksen kanssa. Ihana ajatus! ap
Mutta mikset lyhentäisi työaikaa heti? Vaikka vain sen 10%... 10% pienennyksen kk-tuloissa saa karsittua menoista pois, vaikka ruokakuluista.
Joissa deadlinet on jo olemassa.
ap
p.s. syyslomaviikon pidän lomaa!
se että itellä on kolme lasta, aika rankkaa sanoisin. Käyn töissä, illallakin joo ja vkloppusin. Mutta olen niin onnellinen kun vaan ihminen voi olla!! Kaikki kyselee miten jaksan, no ei paremmin vois jsksaa. En kaipaa mitään. Mies ihana, lapset ihania, kaikki hyvin vaikka on sairaan rankkaa väliin. Mutta tämä kaikki pitää elämäni täytenä joten tyhyyden tunnetta ei tule.
Ja silloin kun olen vapaalla niin nautin täysillä.
Oliskohan ap:n kohdalla olo tyhjä.
jos yhtään lohduttaa, niin minulla samntyyppisiä ajatuksia, olen ajatellut eroa miehestäni mikä on ihan hullua sillä hän on kunnollinen mies ja lapsille paras isä.
Olen "tuskissani" todennut että minulla se "vika" on, oletettavasti 40 kriisi :( . Tässä samassa hötäkässä olen palailemassa työelämään 6 vuoden kotiäitivuoden jälkeen. Olen opiskellut 2 viimeistä vuotta ja sen myötä tämä kriisinpoikanen on kasvanut.
Levottomille ajatuksilleni en mahda mitään. Niinpä yritän olla antamatta valtaa eroajatuksilleni. Yritän keskittyä opiskeluuni .
Olen käynyt myös perheneuvolassa juttelmassa, sekin auttaa kun saa jutela puolueettoman ihmisen kanssa, kysypä ap sinäkin paikkkuntasi perheasiain neuvottelukeskuksesta.
Pahinta on, etten oikein ystävienikään kanssa voi tästä kriisistäni jutella...jotenkin pidän tämän salisuuden itselläni sillä tiedän miten tyhmiä ajatus eten tuo ero on. On vain koetettava kestää nämä nelikymppisen kasvukivut ja uhma :D
Pahinta on, etten oikein ystävienikään kanssa voi tästä kriisistäni jutella...jotenkin pidän tämän salisuuden itselläni sillä tiedän miten tyhmiä ajatus eten tuo ero on. On vain koetettava kestää nämä nelikymppisen kasvukivut ja uhma :D
Aivan viime aikoina olen avautunut asiasta vähän parhaalle ystävälleni, mutta silloinkin panin ajatukseni enemmän meidän riitojen piikkiin. Tosi asiassa riidat varmaan olisivat mitättömiä, jos oma ajatusmaailmani olisi erilainen. Omaa kriisiä ei takuuvarmasti ratkaise ero ja sen myötä tulevat uudet kriisit ja lasten paha olo.
ap
millaista elämä voi olla pahimmillaan. Kun mies on huono isä ja juopottelee ja hakkaa. Kun ei ole työtä, vaikka haluaisi. Kun on pakko asua huonoimmalla alueella kauheassa luukussa lasten kanssa.
No joo, mutta jospa muuttaisit sen, mikä ei riko perhettä: työsi. Jo se saattaa antaa voimia muuhun osaan elämää, ja vähentää tyytymättömyyttä. Vaikea ehdottaa alaa, kun en tiedä koulutustasi, mutta pienten lasten vanhemmilla on oikeus tehdä lyhennettyä työpäivää/viikkoa. Puhu esimiehen kanssa tilanteesta, ehkä asialle voi tehdä hyvinkin jotain.