Mistä voi tietää rakastaako kukaan minua? Miten rakkaus ilmenee käytännössä?

Rakkauden tuntemisessa on niin monia eri syvyyksiä ja tilanteet muuttuu, rakkaus muuttuu, itse muuttuu.



En osaa oikeastaan vastata pohdintaasi mitään. Rakasta itseäsi ja luota itseesi, niin olo on hyvä. Kaikki muu rakkaus siihen päälle on ekstraa, ei välttämätöntä.

Olen niin monesti luullut tulleeni rakastetuksi tai olleeni rakastettu. Myöhemmin mieleen on noussut yleensä epäilyksiä.



Sen olen joka tapauksessa päättänyt, että minun kriteerini rakkauteen liittyy konkreettisiin tekoihin. Eli puheisiin en luota enää tässä iässä (+30v). Puheet ovat teoriaa. Mutta teot ovat se joka merkitsee.



Oletteko samaa mieltä? Ja mitkä teot todistavat rakkauden? Uhrauksetko?



ap

Soita lähipiiri rannalle ja hyppää mereen. Jos ne syöksyy perään niin ne rakastaa. Muuten ei. Kaikki ketkä on kuivia operaation jälkeen voit unohtaa.

sellainen kokemus mulla on, että ei kukaan hyppää perään.



Minusta se varsinainen mitta on uhraukset. Menee toi hyppy toki siihen lokeroon hyvinkin.



Siis kuka on valmis uhraamaan jotain puolestasi. Kyllä-ei-jana olisi tässä liian yksinkertaistava asteikko, uhraukset ovat jotain siltä väliltä (0% = ei uhraisi mitään 100% = uhraisi henkensä vuoksesi).



ap





ap

toisen huomioimisena, haluna olla loukkaamatta rakkauden kohdetta, haluna jakaa asioita ja olla yhdessä, vastuuna toisesta ja hänen hyvinvoinnistaan.

Tiedän vaan jostakin, että äiti&isä, siskot, mies ja poika rakastaa mua. Kai se on jonkinlainen hellyys, välittäminen ja läheisyys, mistä sen tietää.

Mä itseassa olen miettinyt samaa asiaa nyt kun lueskelin noita vastauksia. Minä tiedän että on olemassa 10 ihmistä kenen puolesta miettimättä juoksisin palavaan taloon ja takaisin, omia lapsia en siis laske vaan aikuisia ihmisiä. Mulla on kyllä sellanen olo että näistä ihmisistä kovin moni ei juoksisi palavaan taloon mun puolestani. Vaimoani epäilen eniten, se ei varmaankaan tulisi ;) Tai ainakin toivon ettei se tulisi, sille jäisi paljon harteille jos palava talo tulisi mun niskaani.



Mä olen sen miettinyt niin että kaikki ei ole samanlaisia ystäviä kun minä. Olen empaattinen ja olen omalla maailmanparannustehtävälläni auttamassa niitä keillä uskon olevan vaikeaa sillä hetkellä.



t: mereen hypyttäjä

Mulla on jo pitkään ollut sellainen tunne, että rakkaus on kadonnut maailmasta...tai, oikeammin, että rakkautta ei ollutkaan olemassa.



Ennen ajattelin aina, että sitä on. Nyt ajattelen, että se oli vain toiveajattelua. Harhaa. Halusin nähdä sitä ja näin sitä.







ap

Jos tunnet, että rakkaus on kadonnut, et siis itse rakasta ketään? Sääliksi käy. Tai jos sittenkin rakastat, miten sen osoitat?

autoosi ilman erillistä pyyntöä. Ihan käytännön lähimmäisenrakkautta sekin.

olen hyvin tunteellinen ihminen. Mutta en saa takaisin rakkautta, en tunne itseäni rakastetuksi, vain lähetän rakkautta ja välittämistä ympäristöön, ilman että sitä juurikaan tulee takaisin.



Olen kyllästynyt ja masentunut tähän epäsuhtaan. Pidän kauheasti yhteyttä kaikkiin, mutta kukaan ei ole oikein kiinnostunut minusta.



En sano että täysin on näin. Kyllä minulla kaveruussuhteita on ja sosiaalisia suhteita jonkin verran. Mutta kyllä panostan jatkuvasti paljon enemmän kuin mitä minuun panostetaan. Tämä on ollut jo vuosia näin.



Olen myös menettänyt viime vuosina monia ihmisiä. Ihmisiä on kuollut ympäriltä. Jouduin suuriin vaikeuksiin, ja enemmän tai vähemmän sen seurauksena monet kavereikseni luulemani ihmiset katosivat (kyse pitkäaikaisista > 10 v kavereista). Olen ollut tästä aika järkyttynyt.



ap

on sitä, että olet tärkeä toisille kuten he ovat tärkeitä sinulle.





Ei se ole mikään ohimenevä tunne-elämys se on pysyvää kiintymystä.



Jopa niitä joita rakastaa joskus "vihaa". Kun ihmiset joita rakastaa tekevät myös virheitä kuten itsekin tekee.



Mutta loppujen lopuksi rakkaus pysyy. Rakastamansa ihmisen ottaa huomioon elämässään hänen parastaan ajattelee. Joskus se paras ei välttämättä ole sitä mitä tuo ihminen itse haluaa. Esimerkiksi lastaan haluaa suojella vaaralta ja hänet vetää turvaan vaikkei lapsi haluaisi.



Jotta sinua voidaan rakastaa sinunkin pitää rakastaa toisia. Ja sinua rakastetaan kun rakastat toisia.



Olikohan tarpeeksi sekavaa?

minua mereen jos itse tahallani sinne hyppäisin? En haluaisi koetella rakkaitani siten. Ja, koska rakastan myös itseäni en tekisi mitään niin typerää. Pitää osata rakastaa myös itseään terveellä tavalla tarkoitan.



t.ajatuksiaan sekavasti ilmaiseva

Kukaa tyttö ei oo varmaankaa kiinnostunu musta!! Ei ihme ku oon tälläin idiootti

Ei mua kukaan voi rakastaa menneisyyden takia ja kaipaan rakkautta.

Rakkaus toivoo toiselle pelkkää hyvää.

Ja antaa toiselle vapauden olla oma itsensä.

Rakkaus ei tuomitse, ei pakota, eikä vaadi.

Jumala on rakastanut kaikkia jo ennen kuin tiesi, tuleeko saamaan vastarakkautta – miettikääpä sitä. Jumala on uhrautunut ja kärsinyt puolestamme, kun syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa ja sovitti syntimme ristillä.

Jumalan rakkaus on suurempi kuin se kuuluisa äidin rakkaus, jonka ihmiset tyypillisesti mainitsevat suurimpana rakkautena. Äidin rakkaus on epätäydellinen, siihen ei voi luottaa, mutta Jumalan rakkaus on täydellinen, siihen voi luottaa ilman epäilystä.

Raamatussa, Jesajan kirjassa 49: 15 Jumala sanoo: "Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda."

Mitäpä jos unohdettaisiin nuo höpö-höpö-sadut ja keskityttäisiin oikeaan maailmaan ja olemassa oleviin asioihin.

Minä jaan ap.n fiiliksen. Olen kaikkien tukipilari, mutta minulla ei ole ketään, kehen nojata...

Minulla on allekirjoittaneen ja monen muun vastaajan kanssa saman laisia oloja ja tuntemuksia… On todella surullista sanoa, että minulla on tasan oma äitini, joka ei minua ole jättänyt ei hyvinä eikä pahoina aikoina yksin. Olen yrittänyt kylvää ympärilleni muihin samaa auttamalla muita jopa omalla kustannuksella sivuuttamalla omat huoleni totaalisesti. Minulta ei siltikään koskaan kysytä kuinka minä jaksan ja kuinka minulla menee.. En sitä koskaan keneltäkään ole vaatinu mitenkään ”vastapalveluna” vaan olen aidosti ja vilpittömästi ollut aina kiinostunut muiden huolista ja murheista. En ole mitenkään epäkiitollinen esim. äidistäni koska monilla ei ole välttämättä ketää kehen luottaa… Toivon, että minusta joskus joku löytää jotain mistä ei halua luopua missään nimessä. Kolme parisuhdetta takana joissa yhdessäkään ei kestetty vaikeiden aikojen yli… Minut pistetään silloin surjään jos poden huonoja tunteita. Tuntuu epäreilulta mutta haluan uskoa hautaani saakka että joku minusta toivottavasti välittää. Ja itsensä rakastaminen on myös tärkeää, olen yrittänyt kaikkeni kaikkien minulle tärkeiden eteen ja en ole siitä pahoillani vaikka tunnen jääneeni itse siitä paitsi. Toivon kaikille teille hyvää ja eiköhän se onni osu kohdalle meille kaikille ennemmin tai myöhemmin, joku sussa näkee korvaamattoman ihmisen.