Lue keskustelun säännöt.
Miten saada elämänvoima takaisin?
15.09.2010 |
Olen ollut puoli vuotta kotona vauvan kanssa. En jaksa harrastaa mitään vaikka vauva on mitä helpoin tapaus.
Vaunulenkkeily on minusta kuolettavan tylsää. Piirustusharrastus ja askartelu, joista pidän, tuntuvat vaikeilta toteuttaa, koska vauva saattaa keskeyttää tärkeän ajatuksen virran. Kutominen ja ompelu ei onnistu, koska vauvaa ei kiinnosta niiden katselu. Siivous ja tiskikoneen täyttö vielä onnistuvat, mutta kuka haluaa siivota koko ajan vain saadakseen tekemistä ilman että vauva keskeyttää...
Lisäksi, olen lihomaan päin. Järki sanoo, että vaunulenkille mars, mutta yritän keksiä koko ajan tekosyitä ettei tarvitsisi. En pidä lenkkeilystä. Kuitenkin kateellisena seurailen tuttaviani jotka hehkuttavat kuinka usein ja kuinka pitkillä lenkeillä käyvät. Typerä ajatuskuvio, eikö totta?
Tämä on ihan silkka oravanpyörä, miten tästä irti...
Kommentit (5)
Vauvani hoidan hyvin. Saa hellyyttä ja huolenpitoa. On ihana ja paljon leikitään. Tässä on kyse omasta tilastani, eikä vauvan... vauva voi hyvin enkä anna vauvan kärsiä siitä, että minulla on paha olla.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko ajatella vaikka kotijumppaa? Sitä voisi tehdä vauvankin kanssa tai hänen katsoessaan.
Itse olen jonkin verran pystynyt neulomaan ja ompelemaan vauvan kanssa, mutta eihän se ihan keskeytyksettä onnistu. Onneksi meidän lapset ovat aina viihtyneet myös omissa leikeissään.
Tuo aika on kyllä lyhyt ja lasten kasvaessa omakin aika lisääntyy. Se ei nyt lohduta, mutta tilanne on aivan eri vuoden päästä.
Yritä keksiä itsellesi paras tapa virkistäytyä. Muuten saatat oikeasti masentua. Tsemppiä!
kevyeen masennukseen jokaisen lapsemme ollessa vauva. Lapsia 3. Elämänvoima alkoi palautua vasta siinä lapsen ollessa 2v, jolloin läskit lähtivät ja pääsin irtautumaan siitä tiiviistä symbioosista, josta kyllä pidin. Mutta en kyennyt samalla olemaan, itsestään huolehtiva ja ulkomaailmasta innostunut. Lapsemme ovat olleet "vaativia", siksikin on mennyt aina mehut siihen hoitotyöhön.
Mutta, kyllä se elämänhalu, ja -voima minulle on palautunut, enkä jälkikäteen koe eläneeni huonoa elämänvaihetta vauvan kanssa. En vain ole ollut kovin tehokas silloin. Koeta vain totuttautua, että elämä on nyt tätä ja vuoden, parin päästä jotain ihan muuta.
Ekan kanssa olin niin pihalla ja stressissä, että mies kyselikin tarvitsenko psykiatrin apua. 3. kanssa mieliala oli hyvä koko ajan, mutta en kyllä mikään tyylikäs tehopakkaus silloinkaan ollut.
sulla siinä lähellä jotain toisia äitejä joiden kanssa voisitte tehdä jotain yhdessä? Vaikka sitten lenkkeillä tai käydä vaikka ostoksilla? Itse tykkäsin kovasti esikoisen vauva-ajasta kun oli niin rauhallista ja mukavaa vaihteeksi huilailla vaan kotosalla. Nyt kun on kaks pientä talossa niin meno on jotain ihan muuta. Jää ne pyykit ja astiatkin usein pesemättä!
vauvasi on aiheuttanut elämänvoiman menetyksen. Suuri vastuu pienille hartioille.