Lue keskustelun säännöt.
Hedelmättömyys: en vaan pääse siitä yli
10.10.2010 |
En pääse siitä yli, ettei meille suoda enempää lapsia.
2 ihanaa lasta meillä on, mutta tuntuu, että kolmas täyttäisi meidän perheen pääluvun.
En pääse tästä yli millään. Ollaan yritetty vauvaa luomusti ja hoidoinkin, mutta ainut mitä tuli, oli keskenmeno rv 13. :(
Sekin tuntui jo konkreettiselta vauvalta jopa miehellenikin, kun syke oli jo ultrassa nähty.
Olen käynyt terapiassa, olen yrittänyt olla sinut asian kanssa, mutta tuntuu vaan niin keskeneräiseltä, kun tuo viimeisin raskaus päättyi noin ikävästi.
On ihmisillä kauheampiakin kohtaloita, mutta tämä on minun ja mieheni yhteinen murhe. Tuntuu vaan niin keskeneräiseltä kaikki.
Hitto että minua taas ahdistaa niin, että joudun ehkä turvautumaan rauhoittaviin.
VOitteko kuvitella, että vauvaunelmien menetys voi olla näin raskasta vielä 2-lapsisessa perheessäkin! :(
Lisäksi tunnen jotenkin häpeää murehtia tästä, kun meillähän pitäisi olla kaikki enemmän kuin hyvin, onhan meillä kaksi kullannuppusta täällä.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olla, että oikea ongelmasi ei ole kolmannen lapsen puuttuminen, vaan jokin muu, kuten yleinen tyytymättömyys elämään, jo kohdistat sen vain tuohon ns. keskeneräisyyteen.
sulla lupa surra!
mäkin surin kovasti ennen ku rupesin odottamaa,ja lapsia oli mulla sentäs kolme.
älä välitä näistä, jotka eivät oikeuta suruasi.
Ei tunteiden kieltäminen auta eteenpäin. Anna niiden tulla, käy läpi, katso eteenpäin, opettele hiljalleen nauttimaan siitä mitä sinulla jo on.
Ei elämä aina menee niinkuin haluaisi, ikävä kyllä :(
t: sekundaarisesti lapseton, esikoinenkin hoidoilla, myyn juuri vauvatavaroita pois kaikesta toivosta luopuneena
olla, että oikea ongelmasi ei ole kolmannen lapsen puuttuminen, vaan jokin muu, kuten yleinen tyytymättömyys elämään, jo kohdistat sen vain tuohon ns. keskeneräisyyteen.
Mulla on tuttavaperhe jossa äiti sanoo aina uuden lapsen jälkeen että seuraava olisi se, joka täyttäisi tämän perheen..
Nyt on raskaus numero 7 menossa...
Monta kertaa on tehnyt mieli sanoa että eikö olisi jo aika etsiä se oikea syy tuohon keskeneräisyyteen, ei vain olla niin läheisiä, omasta mielestäni, että voisin tuollaista sanoa.
Tottakai on oikeus surra ja muuta, mutta kannattaa myös katsoa hetki että mistä muusta tuo "keskeneräisyys" voisi johtua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan vaan kertoa ilkeilijöille, että vauvan kaipuu ja tyhjä syli on aivan yhtä musertavaa, on kyseessä sitten ensimmäinen raskaus/lapsi jota toivoo tai sitten seitsemäs. Jos kokee, että syli on tyhjä ja lasta kaipaa, niin silloin se tuska on aivan yhtä todellinen, on niitä lapsia ennestään tai ei ole.
Uskaltaisinpa jopa väittää, että ensimmäistä lastaan toivova ei edes voi kokea niin suurta tyhjyyttä asian suhteen kuin se, joka kokee sekundääristä lapsettomuutta.
Eihän ensimmäistä lastaan yrittävä tiedä äitiydestä vielä mitään.
Ja tiedoksi vielä: TIEDÄN MISTÄ PUHUN. Todellakin. Olen kokenut. Lapsettomuudet, keskenmenot, äityden, lapsensaamisen, syntymän ihmeen ja uudelleen lapsettomuuden, surun ja tuskan.. ja ilon ja onnen.
Nykyisin olen jo useamman lapsen äiti.
Ap:lle halaukset. Voi kuinka sydämestäni toivoisin, että pääset pian tuon yli. Sinulla on täysi lupa surra, niin paljon kuin surettaa. Sinun surusi ei ole yhtään vähäpätöisempi kuin muidenkaan.
olla, että oikea ongelmasi ei ole kolmannen lapsen puuttuminen, vaan jokin muu, kuten yleinen tyytymättömyys elämään, jo kohdistat sen vain tuohon ns. keskeneräisyyteen.
Minusta tuo tyhjän sylin syndrooma tuli vasta sen jälkeen, kun se raskaus päättyi ikävästi.
SItä ennen vaan kokeiltiin ja katsottiin, että miten käy jos raskaus alkaakin.
Kun sitä raskautta kesti kuitenkin sen verran, että se asia tuntui niin todelliselta, niin jotenkin sen päätyttyä tuli sellainen tyhjä olo.
Olen vakaasti sitä mieltä, että se kolmas lapsi olisi se viimeinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on jo kaksi lasta saanut, ei voi puhua mistään lapsettomuudesta ja tyhjästä sylistä!
Tunnen erään äidin, joka niin kovasti suree, ettei saa toisdta, että tämä ainokainen on jäänyt lähes huomiotta.
Äiti vain itkee, kun ei saa toista lasta, eikä iloitse yhtään olemassaolevasta lapsesataan.
että ihmiset näköjään kehittävät itselleen kuvitteellisia ongelmia, jos niitä ei oikeasti ole.
Ehkä se on tapa olla tärkeä, tai tapa täyttää tyhjyyttä sisällä. Ei lapsi näköjään täytä sitä tyhjyyttä, jos se juontuu omasta minäkuvan puutteellisuudesta.
Että joku, jolla on 2 lasta voi sanoa itseään hedelmättömäksi...joo. No joo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi ansaitsevat äidin, joka pystyy rakastamaan heitä ja kunnioittamaan perhettään. Tuollaisella ajattelumallilla väheksyt ja halveksut lapsiasi.
Toivottavasti edes lasten isä on järjissään ja pystyy tarjoamaan tasapainoisen kodin ja elämän.
napsi vaan rauhottavia.