Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pienen koululaisen yksinäisyys.
15.09.2010 |
Koulua takana 1kk uudessa koulussa ja lapseni on taas yksin. Alkuun löytää aina juttuseuraa uudessa paikassa ja eka koulukuukausi näyttikin lupaavalta. Nyt on kuitenkin jo melkein viikon ollut välitunnit yksin.
Kaveri joka hänellä oli on mennyt mukaan sotaleikkiin jota leikitään joka välitunti. Poikani ei välitä sotia, toisaalla isommat tytöt leikkivät peiliä eikä kai oikein kehtaa sinne mennä kysymään pääsiskö mukaan.
Edellisessä koulussa oli koulukiusattu pahasti, ja nyt hänelle on pari kertaa sanottu että et pääse mukaan kun on kysynyt johonkin porukkaleikkiin pääsyä.
Eilen illalla sanoi mulle että, "äiti, miksi musta ei missään koulussa tykätä". Tuntui pahalta.
Kirjoitin mieltäni keventääkseni, neuvoja en odota. Kaikki on edellisessä koulussa kokeiltu. Ilman tuloksia.
Kommentit (38)
mutta kyllä sinun vaan pitää jaksaa taistella ja ottaa yhteyttä kouluun, vaikka kuinka tuntuisi siltä, ettei mikään auta. Opettajan pitää tietää tilanne koska tässä vaiheessa asioihin voidaan viellä puuttua. Myös lapsellesi on tärkeää tietää, että sinä tulet aina puolustamaan häntä ja tekemään kaikkesi häntä auttaakseen. Voimia sinulle.
T: Myös pahasti koulukiusatun äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella ikävä tilanne. Odottakaa kuitenkin vielä, jospa sitä sopivaa leikkiseuraa löytyykin, ihan vaikka niistä tytöistäkin. Minun pojallani oli välitunneilla ongelma, että muut pojat olivat hurjan liikunnallisia, kilpailullisia ja halusivat aina pelata jalkapalloa. Meidän poika on enemmän sellainen rauhallinen näpertelijätyyppi ja olisi halunnut rakentaa koulun metsässä majaa. Onneksi löytyi jokunen muukin samanlainen, heistä on ollut seuraa jos entisten hyvien kerho- ja eskarikavereiden tekemiset ei enää mene niin yksiin. Kaikki pojat eivät todellakaan ole raisuja tai tykkää pallonpotkimisesta.
Itse ainakin olen yksinäisen lapsen kaverien hankkimisessa auttanut siinä että mahdollisimman pian lapset voivat kyläillä ja tutustua paremmin meillä kotona kaikessa rauhassa. Lisäksi huolehdin että lapsi on hyvin puettu ym ettei olisi mitään syytä keksiä kiusaamisen aiheita...
Pidettiin Huimala-synttärit koko luokan pojille jne. Yritettiin kaikenlaista. Poika on puhelias, mutta ei vain ole sotatyyppiä, eikä kai oikein kehtaa mennä isompien leikkeihin kysymään pääsiskö mukaan. Ehkä kynnys monien pakkien jälkeen on aika korkea.
On sinänsä liikunnallinen, mutta suuret sodat ym. rähinäleikit ei oikein nappaa.
t. ap
Itse ainakin olen yksinäisen lapsen kaverien hankkimisessa auttanut siinä että mahdollisimman pian lapset voivat kyläillä ja tutustua paremmin meillä kotona kaikessa rauhassa. Lisäksi huolehdin että lapsi on hyvin puettu ym ettei olisi mitään syytä keksiä kiusaamisen aiheita...
En tiedä missä asutte enkä muutenkaan mitään yksintyiskohtia tms. Mutta tahdon kertoa kuinka eräs tuntemani perhe toimi. Lasta alettiin eka luokan alusta systemaattisesti kiusata luokan pellen toimesta. Muut lähtivät mukaan eikä ratkaisua tuntunut löytyvän. Jos kiusaaminen helpotti, ei se kuitenkaan auttanut kaverin saamiseen. Lapsi on erittäin persoonallinen poika, kiinnostunut tanssista ym. "erikoisemmista" asioista pojalle. Perhe tutustui montessorikouluun johon poika siirtyi ja vasta siellä on alkanut pojan elämä hymyilemään, löyty kavereita, itseluottamus ja opiskeluinto palasivat. Uudessa koulussa opettajilla oli enenmmän resursseja ja mielenkiintoa pojan asiaan paneutumiselle.
Kaikkea hyvää teidän perheelle ja etenkin lapselle. Toivottavasti hän on vahva ja usko ja luotto itseensä säilyy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimenomaan siellä koululla, jossa sitten olisi muitakin oppilaita samasta koulusta? Johon poikasi voisi mennä ja saada harrastuksen kautta kavereita välitunneillekin?
Ehkä ope osaisi jotenkin ohjeistaa siellä koulussa yleisemmällä tasolla, että kaikkien kanssa leikitään, ketään ei syrjitä.
Meidän lasten koulussa on menossa KiVa koulu -projekti, jossa korostetaan koko koulun tasolla näitä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein usko että koko luokka on siinä leikissä mukana ja poiaksi ainoana haluaisi tehdä muuta. Jos opettaja on mukava, voisit kysellä häneltä, onko luokalla ketään joka olisi samanluonteinen kuin teidän poika. Nuo leikkimuodit myös vaihtelee, joten ehkä se sotaleikki vaihtuukin pian johonkin pojallesi sopivaan.
Tietäähän opettaja mikä lapsesi tausta on? Olettehan käyneet puhumassa kuraattorin ja psykologin kanssa ja ehkä oppialshuoltoryhmässäkin? Pojassasi ei varmasti ole mitään vikaa mutta hiljainen ja epävarma lapsi, jolla on ikäviä kokemuksia sosiaalisista suhteista eristetyy helposti vaikkei kyse olisikaan varsinaisesta kiusaamisesta. Eivät alle 10-vuotiaat pysty muuttamaan omaa kivaa leikkiää vain että se vähän erilainen saatasiiin mukaan. Eivät ainakaan ilman ohjausta.
Muista myös koko ajan tukea pojan itsetuntoa. Se on selviytymisessä a ja o. Moni kehuu skidikanttikursseja tällaisille lapsille, joten sitäkin voisitte harkita.
Viihtyy parhaiten itseään n. 3v vanhempien poikien seurassa, jotka ei enää varsinaisesti leiki. Skeittaaminen, rock-musiikki ym. jutut kiinnostaa ja kokee sotaleikit ym. jotenkin tylsinä pikkulasten juttuina. Hänellä on yksi 11v kaveri jonka kanssa on hyvinkin samalla aaltopituudella. Ikäistensä kanssa ei.
On aina ollut tällainen "vanhoihin nahkoihin tehty" tyyppi. Epäilen että se lapsellisuuden puute on suurin ongelma.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opettajan juttusille! En tosiaankaan usko, että lapsesi on sosiaalisesti eristynyt tai jolla on ikäviä kokemuksia, jos ei ole heti uudessa koulussa löytänyt kavereita tai ei tykkää sotaleikeistä. En usko, että psykologia tai kuraattoria tosiaankaan tarvitaan.
Opettajan juttusille ja kysyt reippaasti mikä on tilanne ja että voisivatko he ohjata lasta toisten pariin, auttaa etsimään kaveria, rohkaista porukkaan toimimaan jne.
Etkö sinä edellinen kirjoittaja lue aiempia tekstejä? Juurihan äiti kertoi, että aikaisemmin on pidetty synttärikemuja isolla porukalla. Onko sellainen lapsia sinusta hiljainen ja eristäytynyt jolla huonoja kokemuksia isosta porukasta?
Eiköhän tuo ollut nyt ylireagointia!
voisit ohjata häntä harrastamaan jotain koulun jälkeen, että tulisi ystäviä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsesi on vanhemman oloinen kuin muut, siitäkö se eristäminen tai jopa kiusaaminen johtuu?
Meillä ei kyllä pojat mitään sotia edes leiki...
Siellä on tutut porukat, ja kavereita tapaa harrastusten parissa kyllä. Nyt oli lähinnä kyse tuosta koulusta.
t. ap
voisit ohjata häntä harrastamaan jotain koulun jälkeen, että tulisi ystäviä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähtien Sotaa, talvisotaa jne.
Poika on tosi pitkä, luullaan aina senkin perusteella pari vuotta vanhemmaksi (ne jotka ikää ei tiedä). Muotivaatteet on tärkeitä, tietynlaiset farkut, vaatteiden pitää olla mustia, skeittikengät ym. jutut.
On ulkonäöltään ihan söpö poika, pitkä ja hoikka ja liikunnallinen, ei mitään erikoista siltä puolen.
Skeittailut ja urheilujutut kiinnostaa, juttelee kyllä vanhemman oloisesti mun mielestä mitä ikäisensä. Ei kuitenkaan pikkuvanhan professorin prototyyppi:)
ap.
lapsesi on vanhemman oloinen kuin muut, siitäkö se eristäminen tai jopa kiusaaminen johtuu?
Meillä ei kyllä pojat mitään sotia edes leiki...
Meillä ainakin on sellaista jo eskariajalta.
Viihtyy parhaiten itseään n. 3v vanhempien poikien seurassa, jotka ei enää varsinaisesti leiki. Skeittaaminen, rock-musiikki ym. jutut kiinnostaa ja kokee sotaleikit ym. jotenkin tylsinä pikkulasten juttuina. Hänellä on yksi 11v kaveri jonka kanssa on hyvinkin samalla aaltopituudella. Ikäistensä kanssa ei.
pikkuvanha viisastelija ja toisten haukkuja!
ei ihme, jos ei ole kavereita!
Todellakin katsokaa peiliin, jos ei mistään löydy kavereita eikä kukaan halua olla pojan kanssa!!
Mutta voisihan poikasi osallistua leikkiin vaikka, ei niin siitä pitäisikään.
Jos kerta on vielä ikäistään fiksumpi, tajuaa itsekin että omilla ratkaisuilla voi helpottaa elämäänsä huimasti.
Kyllä aikusetkin joutuvat tekemään välillä asioita jotka ei niin kivoja olisi tehdä.
Jos alkuun on ollut seuraa, ja sitten kaikki kaikkoaa ympäriltä. Onko kova määräilemään? Tai vääntää aina omaan suuntaansa? Joku syyhän täytyy olla että noin käy toistamiseen?
Siis poika pääsisi mukaan sotaleikkiin, mutta ei itse halua. Eli kaikkien muiden pitäisi vaihtaa mielekäs leikki yhden takia?
Jonkun syrjiminen on ihan anuksesta ja sydäntä särkee jos näkee jonkun lapsen yksinään kun muut leikkii, mutta nyt en oikein ymmärtänyt tämän topikin pointtia.
Minun mielestä paha juttu jos hän eritäytyy heti jos leikki ei nyt niin nappaakkaan, muuta saavat sen kuvan että ei tuota kiinnosta ja on kummallinen kun mielummin seisoo yksikseen kuin leikkii muiden kanssa. Voisiko jotenkin rohkaista osallistumaan vaikka ei juuri se leikki niin kiinnostakkaan?
Alue: Aihe vapaa
En osaa neuvoa, mutta sen vaan sanon että koulukiusaajat saa mun karvat pystyyn. Mua ei ole kiusattu eikä lapsianikaan ainakin vielä enkä itse ole kiusannut ketään, mutta mä en voi sietää kiusaajia siis oikeasti, kenellä on oikeus pilata toisen elämä??
Voimia teille ja toivottavasti saatte tilanteen selvitettyä!