Oletko huono armahtamaan toisia virheistä, mutta olet sokea omille virheillesi?

Riippuu ihan niistä virheistä. Siis siitä, kuinka vakavia ne ovat olleet. 

En ole.

Tiedän etten ole virheetön, mutta tiedän myös olevani hyvin lojaali ja pitkämielinen. Kaikki tekevät virheitä, ja minun on helppo amtaa isojakin asioita anteeksi

Päinvastoin. Annan helposti anteeksi muille ja ymmärrystä riittää heidän virheilleen. Itseäni kohtaan olen liian ankara, mikä on rankkaa. Pitäisi kehittää myötätuntoa itseäni kohtaan.

Vai että armahtamaan. Etsipä siihen joku nykyaikaisempi sana, tuo kuulostaa ihan joltain usgovaisten höpinältä tai 100 vuotta vanhalta jutulta.

Osittain totta. Edellytän muilta virheettömyyttä, sillä itse olen täydellinen.

Omille virheilleni? Väitätkö ap nyt ihan vakavalla naamalla, että mä tekisin virheitä?

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin. Annan helposti anteeksi muille ja ymmärrystä riittää heidän virheilleen. Itseäni kohtaan olen liian ankara, mikä on rankkaa. Pitäisi kehittää myötätuntoa itseäni kohtaan.

Tällainen ankaruus itseään kohtaan on yllättävän yleistä. Elän ihmisen kanssa, kenellä on haasteita itsemyötätunnon kanssa. Hän ei koskaan puhu minulle samoin kuin hän puhuu itselleen. Hän tsemppaa ystäviään ja minua virheistä huolimatta, mutta omista epäonnistumisistaan hän puhuu itselleen hyvin ankarasti ja tuomitsevasti.

Häneen nähden olen aika huithapeli, koska pääsen yli nopeasti omista virheistäni, ja koska tiedostan omat virheeni erilaisissa asioissa ja erityisesti abstraktimmin ajatellen elämän valinnoissa niin hyvin harvoin tuomitsen muiden ihmisten virheitä ja valintoja. Toki kuitenkin sallin sen, että olen asioista eri mieltä ja teen omat valintani suhteessa toisen henkilön tekemiin valintoihin.

Kunnioitan itseäni ja omia rajojani, joten en nyt kuitenkaan anna toisen ihmisen virheiden/valintojen ajaa oman hyvinvointini ohi. Kyllä itsekunnioitus kuitenkin löytyy, vaikka olen vähän höveli.

Joidenkin asioiden nimittäminen pelkäksi virheeksi on loukkaavaa. Eufemismi, jolla rinnastetaan kaksi eriarvoista vääryyttä toisiinsa ja kuvitellaan, että sitten ollaan sujut. 

20 vuotta samassa työpaikassa olleet huomauttavat palkkatukityössä oleville virheistä. Menisitkö itse joka toinen vuosi karensssin uhalla uuteen virastoon opettelemaan työt?

En tee virheitä.

Vierailija kirjoitti:

20 vuotta samassa työpaikassa olleet huomauttavat palkkatukityössä oleville virheistä. Menisitkö itse joka toinen vuosi karensssin uhalla uuteen virastoon opettelemaan työt?

Voitko kuvitella, että Suomessa on ihmisiä jotka ei ole olleet elämänsä aikana kuin yhdessä työpaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin. Annan helposti anteeksi muille ja ymmärrystä riittää heidän virheilleen. Itseäni kohtaan olen liian ankara, mikä on rankkaa. Pitäisi kehittää myötätuntoa itseäni kohtaan.

Sama. Märehdin omia virheitäni vuosia. Toisten virheisiin suhtaudun tyyliin -ihmiset nyt on tollasia.

Osaan antaa isojakin asioita anteeksi jos se toinen on vilpittömästi pahoillaan. En ole hyvä antamaan anteeksi jos koen että rajojani on rikottu enkä ole tullut kuulluksi.

Minusta on sanottu etten osaa nähdä vikoja itsessäni. Kyllä osaan, mutta mulla ei oo tarvetta tuoda sitä esiin ja todistella kenellekään.

Tämä aloitus on erittäin hyvä kysymys, jota todellakin ihan jokaisen tulisi pohtia! Tarkoitan siis ihan jokaisen ihmisen. Tuomitsijoita kyllä riittää, mutta oman itsensä käytöstä ja sen vaikutusta ei suostuta kriittisesti tarkastelemaan lainkaan. Itsekkyys on ihan hirveä syöpä nykyään. 

En ole sokea omille virheille, mutta en myöskään ikinä annaanteeksi sellaisia juttuja mitä on ylivertaisen pahoja verrattuna joihinkin omiin kohelluksen. Sanotaan nyt vaikka niin, että itselle tehty törkyrikokia, mutta en itse ole tehnyt ainuttakaan.

Jos joskus tekisin virheen, huomaisin sen kyllä. Annan tarvittaessa muiden virheitä anteeksi, jos he sitä pyytävät.

Mä annan anteeksi, ja hyväksyn toisten töppäilyt.

Mutta olen kova itseäni kohtaan.

Joitain asioita on mahdotonta antaa anteeksi.

Jos vaikka kiusaajat kuvittelevat olevansa kiusattuja, jos heidän levittämiään valheita oikaisee. Tekojen tuominen julki ja valheiden oikaisu onkin heistä sitä kiusaamista, ihan saman arvoista kuin heidän vuosia jatkunut ilkeä juoruilunsa, mustamaalaaminen, netissä ilkkuminen, rikokset, uhkailu ja väkivalta.

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin. Annan helposti anteeksi muille ja ymmärrystä riittää heidän virheilleen. Itseäni kohtaan olen liian ankara, mikä on rankkaa. Pitäisi kehittää myötätuntoa itseäni kohtaan.

Minulla sama. Ruoskin itseäni jokaisesta pikkuvirheestäkin, muiden virheille olen oikein ymmärtäväinen ja tarjoan tukea. Puhun tosi rumasti itsestäni.