Miten erottaa, mikä on menneisyyden traumoista johtuvaa ja mikä sitä, että intuitio yrittää kertoa jonkin olevan pielessä?

Ajatuksia, kokemuksia?

Lisään vielä sen verran, että ihmisellä tuppaa olemaan taipumus toistaa etenkin menneisyyden kipeitä kokemuksia. Alkoholistiperheen lapsi voi päätyä yhteen alkoholistin, peliriippuvaisen, työnarkomaanin jne kanssa.

Noi kaksi asiaa liittyy toisiinsa. Pitäisi ensin tunnistaa omat traumoista käsin tapahtuvat pelot ja epävarmuudet. Usein ei näin tehdä. Jos tuntee itsensä hyvin pystyy sen eton hahmottamaan. Silti sanoisin että intuitioon kannattaa luottaa. Se on solumuistia ja usein oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Noi kaksi asiaa liittyy toisiinsa. Pitäisi ensin tunnistaa omat traumoista käsin tapahtuvat pelot ja epävarmuudet. Usein ei näin tehdä. Jos tuntee itsensä hyvin pystyy sen eton hahmottamaan. Silti sanoisin että intuitioon kannattaa luottaa. Se on solumuistia ja usein oikeassa.

Tiedostan kyllä, mitä ne omat huonot kokemukset ovat ja millaisia pelkotiloja niistä on syntynyt. Mutta olen nyt tilanteessa, jossa todella pohdin, että onko tämä vaan jotain oman taustan ja pelkojen projisointia, vai onko miehessä jotain pielessä? Mietin kanssa, että ehkä pitäisi puhua jollekin ihan ammattilaiselle asiasta myös, vaikka olenkin aikaisemmin terapeutin kanssa näistä keskustellut.

Yleensä traumatisoituneilla ei hälytyskellot soi, kun pitäisi, joten luota intuitioon.

Mulla kyllä soi hälytyskellot aina, joten oli tosi vaikeaa erottaa mikä on intuitiota ja mikä pelkoa. Nykyisen kanssa oli vissiin kumpaakin, mutta toistaiseksi pysynyt kaikki siedettävällä tasolls ja osoittautunut olevan enemmän vain pelkoja.

Ap, tosi vaikeaa noita on erottaa muuten kuin ajan kanssa ja toiseen tutustumalla. Mutta jos on intuition lisäksi ihan jotain huonoja esimerkkejä miehestä, niin sittenhän asia on selvempi.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä traumatisoituneilla ei hälytyskellot soi, kun pitäisi, joten luota intuitioon.

Mitä tarkoitat?

Mulla on ollut tämä ongelma, koska on ollut tosi paljon ahdistusta. En osaa erottaa, olenko ahdistunut koska se asia, minkä aion tehdä tms. on väärä minulle, vai olenko ahdistunut kaikesta muuten vaan. Olen sitten tehnyt aivan hirveän vääriä valintoja, koska olen ajatellut, että sen ahdistuksen läpi pitää puskea. Mutta olen myös toisaalta ollut monta kertaa uskaltamatta tehdä oikeaa ratkaisua, kun on ahdistanut niin että en ole pystynyt toimimaan ajoissa.

Mä vain tunnen sen kehossa, kun reagoin tavoilla, jotka eivät oikeasti ole kosketuksissa nykyhetkeen. Silloin kyse on traumareaktiosta. Mitä enemmän olen traumojani purkanut, sitä paremmin pystyn olemaan läsnä nykyhetkessä ja luottamaan siitä tekemiini havaintoihin ja päätelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä traumatisoituneilla ei hälytyskellot soi, kun pitäisi, joten luota intuitioon.

Mitä tarkoitat?

Sitä, että monesti traumatisoituneet toistavat menneisyyden traumojaan uuden kumppanin kanssa (hälytyskellot ei soi), joten jos intuitio jotain koittaa kertoa, kyllä sitä kannattaa kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut tämä ongelma, koska on ollut tosi paljon ahdistusta. En osaa erottaa, olenko ahdistunut koska se asia, minkä aion tehdä tms. on väärä minulle, vai olenko ahdistunut kaikesta muuten vaan. Olen sitten tehnyt aivan hirveän vääriä valintoja, koska olen ajatellut, että sen ahdistuksen läpi pitää puskea. Mutta olen myös toisaalta ollut monta kertaa uskaltamatta tehdä oikeaa ratkaisua, kun on ahdistanut niin että en ole pystynyt toimimaan ajoissa.

Haluatko antaa jotain konkreettisia esimerkkejä näistä tilanteista? Ovatko valinnat olleet millä tavalla vääriä?

Nosto