Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekoasi tai päätöstäsi kadut eniten lastesi vauva/pikkulapsiajoilta?
30.05.2023 |
Eli mikä ratkaisusi, tekosi, valintasi tai päätöksesi, jonka teit lapsesi/lastesi ollessa vauvaikäinen tai pikkulapsi (alle kouluikäinem), on jäänyt jälkikäteen kaduttamaan sinua eniten? Minkä asian tekisit toisin, jos jälkiviisaana voisit elää uudelleen ne vuodet?
Kommentit (40)
Varmaan sitä, että en ottanut avioeroa aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tyhmä juttu, mutta sitä, että en nukkunut perhepedissä lapsen ekoja vuosia vaan laitoin hänet alusta saakka aina omaan sänkyynsä nukkumaan.
En halua vääntää veistä niiden haavassa, jotka ovat joutuneet pistämään lapsen hoitoon oikeasti tosi aikaisin. Mutta jos saisin yhden asian tehdä toisin, en olisi laittanut 2-vuotiasta yksin pärjäämään pitkiä päiviä huonoon päiväkotiin vaan olisin ollut kotona vielä vuoden jotta hän olisi päässyt isoveljensä kanssa samaan hyvään päiväkotiin.
Vaikea kysymys. On jäänyt harmittamaan se, että lapsen isä, joka kovin halusi lapsen, suostui lopulta osallistumaan lapseen niin vähän. Mutta en kyllä tiedä millä teolla tai ratkaisulla olisin voinut asian muuttaa.
Että menin käymään perhekerhossa. Ahdistava olo jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitään. Olin täydellinen äiti omasta mielestäni ja myös mieheni mielestä.
Kulutin vauvavuonna liikaa rahaa kaikkiin turhiin varusteisiin ja härpäkkeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kulutin vauvavuonna liikaa rahaa kaikkiin turhiin varusteisiin ja härpäkkeisiin.
Sama täällä. Mutta ei niistä voinut tietää etukäteen, että ovat turhia.
Ostin aivan liian paljon liikaa vaatteita ja leluja kun olivat ihan pieniä. Eivät olisi tarvinneet niin paljon.
Lopetin yhteyden pidon entiseen ystävään, ainoaan joka oli vielä jäljellä. En vaan jaksanut. Olisi pitänyt hakeutua hoitoon synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mutta kun ei ollut itsellä voimia, eikä kukaan muu huomannut vointiani.
Nyt minulla on isot koululaiset, aikaa ja jaksamista olisi, mutta ystäviä minulla ei ole keiden kanssa viettäisi aikaa. Olen ollut niin pitkään ilman ystävää, etten enää edes osaa ystävystyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle 3-vuotiaan päivähoito on järjetöntä. Ovat aivan jatkuvasti kipeänä. Sitten täytyy olla pois töistä... kiusallista.
Etten huolehtinut omasta nukkumisesta enemmän. Mies toki kävi burnoutissa työn takia ja siitä toivuttuaan meni toiseen vaativaan asiantuntijatehtävään, joten tarvitsi unta myös, mutta uhrasin itseäni liian pitkään. Unenpuute teki välillä äkkipikaiseksi pikku taaperoiden kanssa, mitä kadun syvästi. Nyt ovat jo fiksuja koululaisia ja olemme onneksi läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadun sitä, että vein lapset päivähoitoon heidän ollessaan noin vuoden ikäisiä. Jos nyt olisi sama edessä, jäisin kotiin vähintään siihen asti, että nuorin on 3v ikäinen.
Naiset halutaan töihin, ei hoitamaan omia lapsiaan, joten yhteiskunnan kannalta tein oikein. Oman elämän kannalta tein väärin, ja lastenkin elämän. Ei pieni 1v ikäinen kuulu suureen 30 lapsen ryhmään (joka toki on jaettu monelle eri hoitajalle eli aikuisia oli toki tarpeeksi, mutta ei omaa "kotipesää"), ei liukuhihnalle varhaiskasvatuksen kohteeksi selässä tarralappu, jossa on nimi.
Suomalainen päivähoito on varastointia, se ei ole hyväksi lapsille. Tämä näkyy selvästi lasten ja nuorten mielenterveyshäiriöinä.
Että mietin niin paljon sitä mitä toiset ajjattelee ja miten pitää elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kadun sitä, että vein lapset päivähoitoon heidän ollessaan noin vuoden ikäisiä. Jos nyt olisi sama edessä, jäisin kotiin vähintään siihen asti, että nuorin on 3v ikäinen.
Naiset halutaan töihin, ei hoitamaan omia lapsiaan, joten yhteiskunnan kannalta tein oikein. Oman elämän kannalta tein väärin, ja lastenkin elämän. Ei pieni 1v ikäinen kuulu suureen 30 lapsen ryhmään (joka toki on jaettu monelle eri hoitajalle eli aikuisia oli toki tarpeeksi, mutta ei omaa "kotipesää"), ei liukuhihnalle varhaiskasvatuksen kohteeksi selässä tarralappu, jossa on nimi.
Suomalainen päivähoito on varastointia, se ei ole hyväksi lapsille. Tämä näkyy selvästi lasten ja nuorten mielenterveyshäiriöinä.
Niin totta tuo viimeinen kappale.
Että olin niin väsynyt. Vauva herätti tunnin välein öisin. Olisi pitänyt palkata välillä yöhoitaja, vaikka rahasta oli tiukkaa. Olisi saanut itse nukkua edes joskus.
En nyt tiedä kadunko, mutta kaikki suorittaminen oli töysin turhaa. Keittelin ja pakastin itse soseita jääpalakulhoinen, yritin opettaa potalle, panttasin tuttia , yritin kasvattaa lapsia niin että osaavat käyttäytyä, käytin muskarissa, katsoin että ulkoillaan kahdesti päivässä, jne jne.
Turhaa, niin täysin turhaa.
N55
En oikeastaan kadu mitään. Pääosin toimin siten kuin arvoni sanovat. Joskus energiaa ei ollut siihen vaan väsyneenä tuli esim. huudettua. Mutta se on ihmisyyttä. Olen aika kovapäinen, joten yhteiskunnan tai muiden vanhempien toimet eivät juurikaan vaikuttaneet omaan toimintaani. Valitsin ne itselleni tärkeimmät asiat lastenkasvatuksessa ja seurasin niitä. Ei-niin-tärkeissä asioissa menin sieltä, missä aita on matalin.
Se että huusin lapselle turhaan muutaman kerran. Lapsi pelästyi. Asiasta olisi selvinnyt huutamattakin. Monesta vaikeudesta selviää ilman huutoa
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä kadunko, mutta kaikki suorittaminen oli töysin turhaa. Keittelin ja pakastin itse soseita jääpalakulhoinen, yritin opettaa potalle, panttasin tuttia , yritin kasvattaa lapsia niin että osaavat käyttäytyä, käytin muskarissa, katsoin että ulkoillaan kahdesti päivässä, jne jne.
Turhaa, niin täysin turhaa.
N55
Sama täällä. Tärkeää olisi ollut lopulta vain läsnäolo, rakkaus ja kiireettömyys. Riittävä ravinto ja riittävä uni myös.
N45
Että en jäänyt kotiäidiksi kouluikään saakka vaan laitoin lapsen päiväkotiin. Ainutlaatuisia vuosia, jotka minulta meni ihan ohi päivät työssä käyden.