Mitä tekoasi tai päätöstäsi kadut eniten lastesi vauva/pikkulapsiajoilta?

Vierailija kirjoitti:

En nyt tiedä kadunko, mutta kaikki suorittaminen oli töysin turhaa. Keittelin ja pakastin itse soseita jääpalakulhoinen, yritin opettaa potalle, panttasin tuttia , yritin kasvattaa lapsia niin että osaavat käyttäytyä, käytin muskarissa, katsoin että ulkoillaan kahdesti päivässä, jne jne.

Turhaa, niin täysin turhaa.

N55

Miksi koet näin? Minulla ei ole lapsia mutta jos olisi niin ajattelisin toimivani noin. Voi olla että ovat terveempiä nykysin kun lapsesta asti syötit terveellistä ravintoa heille etkä eineksiä. Muskarissa ovat ehkä oppineet muiden lasten kanssa olemista, kun taas itse vasta eskarissa olin ensimmäisiä kertoja toisten lasten kanssa ryhmässä, en oppinut sitä. Hakeuduin aikuisten seuraan tai olin mieluiten yksin ja nämä ongelmat seuranneet läpi kouluiän pitkälle aikuisikään, ei minulla koskaan ollut harrastuksiakaan kuin joskus satunnaisesti jotain. Sitten tuo ulkoilu, olen varma että kaksi kertaa päivässä ulkoilu on tehnyt hyvää lapsillesi liikkumisen ja luovuuden kannalta ja heistä kasvanut ehkä tekeväisiä ja ulkoilusta pitäviä eikä sisällä tv:n ääressä kyhjöttäjiä?!

Minä ja puolisoni emme kadu sitä, että laitoimme molemmat lapsemme päivähoitoon vähän yli 1-v ikäisinä. Tämän teimme siksi, koska sekä perhepäivähoitaja, jossa esikoisemme oli, että päiväkodin pienten ryhmä, johon kuopuksemme meni, olivat erittäin laadukkaita ja hyviä, lapsemme olivat hyvässä hoidossa ja hyvässä seurassa. Molemmista kasvoi sosiaalisia ja avoimia lapsia. Sairastaminen oli vähäistä. Kumpikaan ei koskaan itkenyt hoitoon menoa, vaan sen sijaan useasti sitä, että päiväkotiin ei pääse esim. kesälomalla.

Jos jotakin katumista asiaan liittyy, niin se on se, että tunsimme huonoa omaatuntoa asiasta - aivan turhaan.

Vierailija kirjoitti:

En nyt tiedä kadunko, mutta kaikki suorittaminen oli töysin turhaa. Keittelin ja pakastin itse soseita jääpalakulhoinen, yritin opettaa potalle, panttasin tuttia , yritin kasvattaa lapsia niin että osaavat käyttäytyä, käytin muskarissa, katsoin että ulkoillaan kahdesti päivässä, jne jne.

Turhaa, niin täysin turhaa.

N55

Kyllä. Esikoisen aikaan suoritimme molemmat, itsetehtyjä soseita ja muuta tarpeetonta. Kuopuksen osalta menimme aina siitä, mistä aita on matalin. Ja hänen vauva-aikansa oli kaikkineen paljon leppoisampaa, stressittömämpää ja hauskempaa.

Se, että heiluin kullini kanssa holtittomasti ja kolme lasta siitin.

Nyt maksan tuosta ilosta 1300 euroa/kk vielä 11 vuotta.

Kadun että joskus huusin, läpsäisin. Sitä ei saa tehdä. Sen kanssa olen kamppaillut mielessäni myöhemmin paljon. Jos nyt luet tätä ja sulla on ollut samaa, niin ole sinä viisaampi kuin minä. Älä tee enää sitä. Etsi muut keinot ja poistu tilanteesta kun keittää yli. Kaikin tavoin parempi niin.

En kerro tää ne pintækään sekaan sairaanutelijoille mammoille ihmeteltäväksi.

Etten osannut olla kärsivällisempi vaan hermostuin johonkin aikaan aivan liian usein. En osaa sanoa, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, koska ne tilanteet oli sellaisia, että kerta kaikkiaan ei vain mennyt hyvällä läpi, ja ongelma oli taatusti jossain syvemmällä mitä siinä nimenomaisessa hetkessä.

Tiedostin tämän toki jo silloin ja yritin koko ajan parantaa, varsin kovapäinen kuopus auttoi tässä osaltaan taaperoiästä astu heristämällä minulle sormea otsa rypyssä "äiti älä hermostu!", johon oli aina vain pakko nauraa. Joten kai sitä parhaansa tehtiin mutta kyllähän se silti harmittaa, kun olisi voinut olla parempi.

Vierailija kirjoitti:

Kadun että joskus huusin, läpsäisin. Sitä ei saa tehdä. Sen kanssa olen kamppaillut mielessäni myöhemmin paljon. Jos nyt luet tätä ja sulla on ollut samaa, niin ole sinä viisaampi kuin minä. Älä tee enää sitä. Etsi muut keinot ja poistu tilanteesta kun keittää yli. Kaikin tavoin parempi niin.

Sinä alapeukuttaja? Ilmeisesti sun tulee usein läpsittyä.

Varmaan se etten laittanut lasta 3v päiväkotiin oman jaksamiseni takia. Isä kuoli silloin ja oli koronaa ja etäkoulu. Päivästä toiseen jaksaminen on ollut pelkkää selviytymistä. Mies ei oikein auttanut yhtään. Olisipa ollut joku joka sanoo että laita se 3 V päiväkotiin edes pariksi tunniksi jotta saat levähtää. Nyt mietin että olisiko lapseni niin tuittupäinen ja vaativa jos olisi aloittanut päikyssä ja saanut siellä touhuta muiden ikäistensä kanssa saati

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se etten laittanut lasta 3v päiväkotiin oman jaksamiseni takia. Isä kuoli silloin ja oli koronaa ja etäkoulu. Päivästä toiseen jaksaminen on ollut pelkkää selviytymistä. Mies ei oikein auttanut yhtään. Olisipa ollut joku joka sanoo että laita se 3 V päiväkotiin edes pariksi tunniksi jotta saat levähtää. Nyt mietin että olisiko lapseni niin tuittupäinen ja vaativa jos olisi aloittanut päikyssä ja saanut siellä touhuta muiden ikäistensä kanssa saati

On myös mahdollista, että lapsi olisi vielä nykyistä tuittupäisempi ja vaativampi, jos olisit laittanut. Riippuu niin päiväkodista, on hyviä paikkojakin mutta meluisat ylisuuret ryhmät ja vaihtuvat aikuiset ei kyllä mitenkään vähennä lapsista vaativuutta ja tuittupäisyyttä vaan päin vastoin nuo olot lisää niitä.

Vierailija kirjoitti:

Se, että heiluin kullini kanssa holtittomasti ja kolme lasta siitin.

Nyt maksan tuosta ilosta 1300 euroa/kk vielä 11 vuotta.

No mikäs nyt mättää? Olisipa kaikki vanhemmat niin fiksuja että kun ero tulee oikeasti kulut jaettaisiin tasan. Ei ole reilua että etävanhempi oikeasti joutuu maksamaan suuria summia. Kaikille sama elatusmaksu oli maksukyky mikä vaan

Huutamista kadun minäkin. Joskus huusin itkevälle vauvalle kun olin niin väsynyt siihen itkuun - ei helpottanut yhtään, vaan tuli paljon pahempi olo kun huusin. Joskus huusin taaperolle suutuspäissäni jostain hukkaan menneestä tavarasta, kunnes se löytyi ja tajusin että ihan itse olin sen hukannut. Kaduttaa jokainen kerta kun on huutanut. Suuttua saa, mutta olisi niistä tilanteista normaalilla puheella selvinnyt.

Annoin tahattomasti lapsettoman ystävän kohdella minua rumasti lapsen saatuani. Ystävä oli katkera jo raskaudesta kerrottuani. Irvaili mm. onko mieheni todella halunnut lasta. Lapsen synnyttyä perheessämme oli vaikeita terveysongelmia ja ystävä naureskeli niille avoimesti. Podin vauvavuonna paljon syyllisyyttä, kun ystävä syyllisti minua lapsen saamisesta. Ystävästä oli väärin, että olin saanut lapsen avoliitossa, melko lyhyen yrittämisen jälkeen, kun hän ei ollut saanut lasta, vaikka oli aloittanut yrittämisen pitkä aika sitten ja oli naimisissa. Vasta vauvavuoden lopulla aloin kokemaan kunnolla iloa lapsesta, kun tuo ystävä jättäytyi pois elämästäni. 

Nyt jälkikäteen tuntuu hullulta, että suostuin kuuntelemaan tuon ystävän ilkeilyä. Olisi pitänyt lopettaa yhteydenpito jo alkuunsa ensimmäisiin ilkeisiin kommentteihin. Olisi ollut meille kummallekin parempi ratkaisu, kun selvästikään hänellä ei ollut hyvä olla seurassani. Harmittaa tosi paljon, että osa oman lapsen vauvavuodesta meni "pilalle", kun ystävän käytös söi iloani äitiydestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se etten laittanut lasta 3v päiväkotiin oman jaksamiseni takia. Isä kuoli silloin ja oli koronaa ja etäkoulu. Päivästä toiseen jaksaminen on ollut pelkkää selviytymistä. Mies ei oikein auttanut yhtään. Olisipa ollut joku joka sanoo että laita se 3 V päiväkotiin edes pariksi tunniksi jotta saat levähtää. Nyt mietin että olisiko lapseni niin tuittupäinen ja vaativa jos olisi aloittanut päikyssä ja saanut siellä touhuta muiden ikäistensä kanssa saati

On myös mahdollista, että lapsi olisi vielä nykyistä tuittupäisempi ja vaativampi, jos olisit laittanut. Riippuu niin päiväkodista, on hyviä paikkojakin mutta meluisat ylisuuret ryhmät ja vaihtuvat aikuiset ei kyllä mitenkään vähennä lapsista vaativuutta ja tuittupäisyyttä vaan päin vastoin nuo olot lisää niitä.

Juu kyllähän tuossa on hyvä pointti. Ehkäpä apua olisi ollut myös kunnon tuki ja että olisi ollut joku jonka kanssa keskustella ja pohtia asioita..

T. Viestin aloittaja

Että suoritin vanhemmuutta.

Tai että "kallis" vaippapaketti (20€) tai mitä se nyt ikinä oli kun vertaa mopon hankintaan plus kortti plus vakuutus ja ne bensat 😳

Stressasin liikaa kaikenlaisia virallisia ohjeita ja neuvolan ohjeita ym. Ei se oikeasti olisi ollut niin tarkkaa, että kaikki viisi ateriaa on aina tietyllä kellonlyömällä jne.

Ehkä sitä kun kerran meni kuppi täysin nurin riehuvien lasten kanssa ja huusin kaiken väsymykseni ja pahan oloni lasten niskaan.

En tietenkään fyysisesti kajonnut mutta kun huutoni lopetin ja näin ne pienten lasten pelokkaat ilmeet ja kyyryssä olevat hartiat. Näin heidän pelkäävän minua ja sitä tilannetta kun aiemmin turvallinen aikuinen muuttui pelottavaksi.

Saarna oli ihan aiheellinen koska tilanteessa aiheutettiin toiselle vaaraa, mutta olisi pitänyt ensin mennä pihalle laskemaan sataan eikö antaa omien tunteiden purkautua hallitsemattomasti.

M45

Vierailija kirjoitti:

Varmaan se etten laittanut lasta 3v päiväkotiin oman jaksamiseni takia. Isä kuoli silloin ja oli koronaa ja etäkoulu. Päivästä toiseen jaksaminen on ollut pelkkää selviytymistä. Mies ei oikein auttanut yhtään. Olisipa ollut joku joka sanoo että laita se 3 V päiväkotiin edes pariksi tunniksi jotta saat levähtää. Nyt mietin että olisiko lapseni niin tuittupäinen ja vaativa jos olisi aloittanut päikyssä ja saanut siellä touhuta muiden ikäistensä kanssa saati

Sympatiani sinulle. Jossittelu tuossa tilanteessa on turhaa, varmasti teit parhaasi ja lapsesikin osaa sitä vielä jonain päivänä arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulutin vauvavuonna liikaa rahaa kaikkiin turhiin varusteisiin ja härpäkkeisiin.

Sama täällä. Mutta ei niistä voinut tietää etukäteen, että ovat turhia.

Kyllä voi, jos hieman lukee vauvapalstoja ja lehtiä, niin moni on varoitellut turhista hankinnoista. Ja etukäteen ei kannata hankia mitään vaan vasta kun tarve tulee, tätäkin toitotetaan yhan yleisenä neuvona.

Mistä muuten sait edes päähäsi hankkia niitä härpäkkeitä? Mainoksista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulutin vauvavuonna liikaa rahaa kaikkiin turhiin varusteisiin ja härpäkkeisiin.

Sama täällä. Mutta ei niistä voinut tietää etukäteen, että ovat turhia.

Kyllä voi, jos hieman lukee vauvapalstoja ja lehtiä, niin moni on varoitellut turhista hankinnoista. Ja etukäteen ei kannata hankia mitään vaan vasta kun tarve tulee, tätäkin toitotetaan yhan yleisenä neuvona.

Mistä muuten sait edes päähäsi hankkia niitä härpäkkeitä? Mainoksista?

No minä en juuri lukenut vauvapalstoja ennen kuin lapsi oli lähempänä vuotta. Ei ollut aikaa eikä kiinnostusta. Yhtään vauvalehteä en ole lukenut ikinä. En mainoksista saanut päähäni vaan kavereiden perheistä. Niilläkin oli itkuhälyttimet, rintapumput, leikkimatot ym niin sillä perusteella ostin, koska näyttivät käyttävän niitä. Itselle ja omalle lapselle ne vain sitten oli ihan turhia.