Te jotka asutte asunnossa jossa on tilaa, otatteko mielellänne vierailijoita yöksi?
Lapsuuden perheen jäseniä, sukulaisia, ystäviä, tuttavia? Mikä on vierailun maksimipituus?
Itse asun yksiössä ja sänkyni on vain 120 cm leveä joten en voi ottaa vieraita paitsi ydinperheen jäseniä ja samaa sukupuolta olevia ystäviäni yhden kerrallaan ja yksi yö on maksimi.
Kommentit (86)
Mielelllni otan, meillä on yksi ns harrastehuone ja varapatjoja .
En halua yövieraita, vaikka vapaita huoneita olisi 4 kpl ja moni on tunkemassa meille lapsiaan, etenkin esiteinejä, joista ei kuulemma ole mitään haittaa.
Tottahan toki. Ainahan kerjuulla olevat ukot on tervetulleita
Ajatus yövieraista on kiva, kun meillä on hyvin tilaa majoittaa. Todellisuus ei ehkä ole niin kivaa, en tykkää kun omat rutiinit rikkoutuu jne. Yksi yö kyllä menee ja muutaman kerran vuodessa meillä on sisaruksiani ja/tai heidän lapsiaan yötä.
Ihmettelen tätä nykyajan meininkiä ettei enää olla vieraanvaraisia. Sen toki ymmärrän että yksiöön ei voi ottaa kuin kaikkein läheisimpiä hetkeksi, mutta jo kaksiossa olisi toinen huone käytössä. Ja varsinkin perheillä yleensä useita huoneita, kun laittaa kaksi lasta väliaikaisesti samaan huoneeseen niin vapautuu yksi kokonainen huone. Ennenvanhaan vieraanvaraisuus oli arvossaan. Raamatussa se on tärkeä hyve ja lähimmäisenrakkauden muoto.
Lapset perheineen ja miehen iäkäs äiti tervetulleita eli lähisukulaiset, muita emme yöksi majoita vaikka tilaa olisi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä nykyajan meininkiä ettei enää olla vieraanvaraisia. Sen toki ymmärrän että yksiöön ei voi ottaa kuin kaikkein läheisimpiä hetkeksi, mutta jo kaksiossa olisi toinen huone käytössä. Ja varsinkin perheillä yleensä useita huoneita, kun laittaa kaksi lasta väliaikaisesti samaan huoneeseen niin vapautuu yksi kokonainen huone. Ennenvanhaan vieraanvaraisuus oli arvossaan. Raamatussa se on tärkeä hyve ja lähimmäisenrakkauden muoto.
Sinä voit harjoittaa lähimmäisenrakkauttasi vaikka joka ikinen hetki ja yö. Pusi pusi vaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapset perheineen ja miehen iäkäs äiti tervetulleita eli lähisukulaiset, muita emme yöksi majoita vaikka tilaa olisi.
Aikanaan sitten tietenkin omat lapset ovat aina tervetulleita yöksi, mutta muuten lähellä on oikein hyviä hotelleja. Oma tupa, oma lupa.
Mä olen saanut iloa mun lapsenlapsista, jotka olen yökylään usein ottanut. Kerran olin tekemässä suursiivousta juuri ennen kuin sain puhelinsoiton ja kysyttiin hoitoa. Lapset tulivat, makkari ylösalaisin, ja pieni suloinen poika kysyy "Mummi, ei millään pahalla, mutta missä me nukutaan"?
On aivan ihanaa pedata puhtaat ulkokuivatut vuodevaatteet ja laittaa lapsille hyvää ruokaa.
En koska olen introvertti. Olen ahdistunut liikaa jo aiemmista yökyläilyistä.
Asun asunnossa, jossa EI ole tilaa, silti on kuukausittain yövieraita ja monesti useampikin kerralla. Hyvin mahtuu, vaikka en nyt mitään majataloa silti alkaisi tässä 54 neliön kaksiossa pitämään :D
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä nykyajan meininkiä ettei enää olla vieraanvaraisia. Sen toki ymmärrän että yksiöön ei voi ottaa kuin kaikkein läheisimpiä hetkeksi, mutta jo kaksiossa olisi toinen huone käytössä. Ja varsinkin perheillä yleensä useita huoneita, kun laittaa kaksi lasta väliaikaisesti samaan huoneeseen niin vapautuu yksi kokonainen huone. Ennenvanhaan vieraanvaraisuus oli arvossaan. Raamatussa se on tärkeä hyve ja lähimmäisenrakkauden muoto.
Johtuiskohan vieraanvaraisuuden hyytyminen joskus niiden vieraiden omasta käytöksestä kenties?
Aika ankeaa katsella, kun mennään omin lupin jääkaapille, ja rohmutaan mitä ehditään, juodaan siiderit, kusi lainehtii pytyn reunoilla ja saatetaan valittaa karheista pyyhkeistä. Tällainen oli yksi EX-ystävä. Kunnioitus toisen omaisuutta kohtaan puuttuu, eli ystävä ei ole ystävä. Lopuksi voidaan kysäistä satasta lainaan. Hyvästi ja adjöö.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä nykyajan meininkiä ettei enää olla vieraanvaraisia. Sen toki ymmärrän että yksiöön ei voi ottaa kuin kaikkein läheisimpiä hetkeksi, mutta jo kaksiossa olisi toinen huone käytössä. Ja varsinkin perheillä yleensä useita huoneita, kun laittaa kaksi lasta väliaikaisesti samaan huoneeseen niin vapautuu yksi kokonainen huone. Ennenvanhaan vieraanvaraisuus oli arvossaan. Raamatussa se on tärkeä hyve ja lähimmäisenrakkauden muoto.
Meidän sukulaiset ja ystävät eivät ole onneksi mitään vähävaraisia, joten heidän ei tarvitse mennä kysellä muilta sohvapaikkoja.
Talo elää tavallaan ja vieraat käypi ajallaan.
Lapsen kummitäti/paras ystäväni on ainoa, joka on tervetullut yöksi ollessaan täällä päin, joko työmatkalla tai muuten vaan. Vastaavasti hän majoittaa lasta, kun tällä on kisareissuja hänen kotikaupungissaan. Muiden kanssa vastavuoroisuus ei toimi ja meidät ja iso asuntomme muistetaan vain kesän kynnyksellä, kun olisi tarve päästä Helsinkiin erilaisiin rientoihin.
Se maksaa majoittaa vieraita. Suihkut/sauna, tiskit, ruuanlaitto, ruuat, juomat, petivaatteiden pesut, siivous+ muut passaamiset.
Ei ole kannattavaa pitää hotellia ja kamala vaiva vain jos se ei ole kummankinpuoleista puolin ja toisin kyläilemistä.
Meillä on Helsingissä 200 neliötä ja parikin tilaa, jossa voisi väliaikaisesti nukkua omassa rauhassa. Silti yövieraita on todella harvoin. Ei se oikein nykyään ole tapana. Joskus kotona on vieraita, mutta lähtevät omaa kotiinsa nukkumaan, tai hotelliin.
Ehkä omat lapset myöhemmin ollessaan vanhempia saattavat tulla käymään, jos asuvat eri paikkakunnalla. Saa nähdä. Muuten millekään vierashuoneelle ei ole mitään tarvetta.
Tytär tietää olevansa tervetullut, jos joskus tarvitsee. Ei muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä nykyajan meininkiä ettei enää olla vieraanvaraisia. Sen toki ymmärrän että yksiöön ei voi ottaa kuin kaikkein läheisimpiä hetkeksi, mutta jo kaksiossa olisi toinen huone käytössä. Ja varsinkin perheillä yleensä useita huoneita, kun laittaa kaksi lasta väliaikaisesti samaan huoneeseen niin vapautuu yksi kokonainen huone. Ennenvanhaan vieraanvaraisuus oli arvossaan. Raamatussa se on tärkeä hyve ja lähimmäisenrakkauden muoto.
Johtuiskohan vieraanvaraisuuden hyytyminen joskus niiden vieraiden omasta käytöksestä kenties?
Aika ankeaa katsella, kun mennään omin lupin jääkaapille, ja rohmutaan mitä ehditään, juodaan siiderit, kusi lainehtii pytyn reunoilla ja saatetaan valittaa karheista pyyhkeistä. Tällainen oli yksi EX-ystävä. Kunnioitus toisen omaisuutta kohtaan puuttuu, eli ystävä ei ole ystävä. Lopuksi voidaan kysäistä satasta lainaan. Hyvästi ja adjöö.
Juu ja ei sitä nykyään tarvitse ketään vastentahtoisesti majoittaa muutenkaan. Kun itsellä on pari vapaa-aamua viikon aikana, niin en halua sitä sotkemaan ketään perheen ulkopuolista, kun ei ole pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tätä nykyajan meininkiä ettei enää olla vieraanvaraisia. Sen toki ymmärrän että yksiöön ei voi ottaa kuin kaikkein läheisimpiä hetkeksi, mutta jo kaksiossa olisi toinen huone käytössä. Ja varsinkin perheillä yleensä useita huoneita, kun laittaa kaksi lasta väliaikaisesti samaan huoneeseen niin vapautuu yksi kokonainen huone. Ennenvanhaan vieraanvaraisuus oli arvossaan. Raamatussa se on tärkeä hyve ja lähimmäisenrakkauden muoto.
Meidän sukulaiset ja ystävät eivät ole onneksi mitään vähävaraisia, joten heidän ei tarvitse mennä kysellä muilta sohvapaikkoja.
Talo elää tavallaan ja vieraat käypi ajallaan.
Perheen teinit rakastaa, kun laitetaan viikoksi sisaruksen huoneeseen lattialle nukkumaaan ja jotkut alle kymmenvuotiaat kääntää huoneen ylösalaisin tai aikuisen vanhempi tuttava ratsaa kaapit ja avautuu niiden sisällöstä aamupalalla kaikille. Vieraat kutsunut taas nukkuu tyytyväisenä omassa sängyssään puolisonsa vieressä. On se kiva olla vieraanvarainen.
Meille ei tule yövieraita. En keksi yhden yhtä syytä miksi meille tulisi yövieraita, vaikka tilaa onkin. Tämä on meidän koti ja jos joku haluaa tänne pääkaupunkiseudulle tulla, niin hän saa mennä hotelliin nukkumaan ja käydä meillä sen muutaman tunnin ajan päivällä.
Olen introvertti ja niin on koko perheemmekin, joten emme halua olla edes sosiaalisia koko aikaa, vaan se alkaa vain ärsyttämään. Itsekään emme luuhaa muiden jaloissa ollenkaan.