Ikävä ystävää

Tutustuimme useampi vuosi sitten. Jossain vaiheessa ihastuin häneen, mutta hän ei halunnut suhdetta. Pääsin asian yli ja jatkoimme ystävyyttä. Olemme vaihdelleet kuulumisia viikoittain ja hän on ollut jo pitkään läheisin ystäväni. Se, joka ymmärtää minua parhaiten ja jolle voin kertoa kaikesta.

Viime aikoina olen kertoillut hänelle myös treffailukokemuksistani. Oletin sen olevan ok, kun hän on selvästi sanonut että ei halua suhdetta kanssani. Tunnelma välillämme on ollut kiristymään päin ja häneltä on tullut välillä piikikkäitä kommentteja ilman syytä. Mietin liittyisivätkö nämä asiat jotenkin toisiinsa. Kysyttäessä hän kuitenkin sanoo, että treffeistä juttelu on ok.

Viimeksi kun hän kritisoi minua aiheettomasti, sanoin napakasti että se ei ole asiallista. Hän myönsi tämän ja pahoitteli käytöstään. Samalla hän ehdotti että pitäisimme taukoa yhteydenpidossa. Kuulemma ystävyytemme on hänelle arvokas asia, mutta käymme toistemme hermoille juuri nyt liikaa. Kunnioitan toki hänen mielipidettään, kiitin ystävyydestä tähän asti ja kehotin olemaan yhteydessä myöhemmin kun taas tuntuu siltä.

Nyt minulla vain on vaikeuksia sopeutua uuteen tilanteeseen. Harmittaa kun hän ei kerrokaan kuulumisiaan, enkä minä voi kertoa omiani hänelle. Olen yrittänyt jutella enemmän muille ystäville, mutta moni aihe on sellainen joihin muilla ei ole samanlaista kosketuspintaa, eikä juttelu tunnu yhtä mielekkäältä. Elämästä tuntuu puuttuvan jotakin olennaista.

Onko muita samassa tai saman tapaisessa tilanteessa?