Lue keskustelun säännöt.
Apua. Itseinho ja häpeä on niin valtavaa. Kaikki se on tullut päälle taas "ilman syytä". Tunnesyöminen on alkanut uudestaan. Mitä neuvoksi?
28.05.2023 |
En käsitä. On mennyt ihan hyvin mutta kaksi viikkoa on jatkunut etenevissä määrin lisääntynyt häpeän ja itseinhon tunne. Olen täynnä erilaisia tunteita ja olen melkein revetä ahdistuksesta ja tästä sisäisestä kaaoksesta.
Kaikki oli niin hienosti jo, olen tehnyt valtavan paljon töitä sen eteen, että muutan elämääni parempaan.
Nousin masennuksesta, aloin käymään töissä, liikkumaan, syömään terveellisesti, lopetin alkoholin juomisen ja muutenkin paljon panostanut siihen, että voisin paremmin.
Sitten se tapahtuu taas. Kaikki vyöryy päälle vaikka mitään ulkoista ei ole tapahtunut kai.
Ahdistaa, syön häpeään ja itseinhoon. En välitä ja samalla tekisi mieli huutaa itselleen. Olen alkanut taas haaveilemaan kuolemasta ja tämä merkityksettömyyden tunne valtaa. Olen aivan loppu taas itseeni.
Tämä on kamalaa ja epäterveellinen syöminen vielä lisää tätä tunnetta. Olen syönyt jo viikon roskaruokaa, kaikki meni niin hyvin mutta nyt taas sabotoin onnistumisiani. On niin väsynyt ja pahoinvoiva olotila, en tiedä mistä otan kiinni. Yksinäisyyden tunne on vallannut ja inhoan elämääni.
Miksi tämä tapahtuu taas ;(
Kommentit (15)
Tuntuu ettei tässä elämässä ole mitään suuntaa tai pointtia. Ihan sekoan tähän tyhjyyden ja turhuuden tilaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet jo pystynyt parantamaan elämääsi, repsahduksia sen suhteen sattuu monille, jotka ovat elämänmuutoksen aloittaneet. Monesti kun uutuudenviehätys haihtuu, asiat tuntuvat vaikeammalta. Älä silti luovuta, hae apua, jos tarvitset sitä. Kyllä sinä olet merkityksellinen aivan kuten muutkin.
Mulla on tuo ekaa kertaa ikinä. Olen 57-vuotias.
Ihan normaalilta toipumisprosessilta kuulostaa, usein se on syklistä ja tunteet voi heitellä laidasta laitaan. Välillä voi tuntua, että yksi askel eteenpäin ja sitten kaksi taaksepäin. Ei kannata olla liian ankara itselleen, kyseessä on pitkä prosessi, johon mahtuu monenlaisia vaiheita. Vaikka välillä tuntuu kurjalta, ei tarkoita, ettei edistystä olisi tapahtunut ja tapahdu lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari kiloa sopii siihe jatkoksi. Kaikki hyvin. Saat laatikkoleuan
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalilta toipumisprosessilta kuulostaa, usein se on syklistä ja tunteet voi heitellä laidasta laitaan. Välillä voi tuntua, että yksi askel eteenpäin ja sitten kaksi taaksepäin. Ei kannata olla liian ankara itselleen, kyseessä on pitkä prosessi, johon mahtuu monenlaisia vaiheita. Vaikka välillä tuntuu kurjalta, ei tarkoita, ettei edistystä olisi tapahtunut ja tapahdu lisää.
Kiitos <3 Tosiaan on kyllä myllerrystä. Toivottavasti tämä kuuluu kuvaan ja toipumiseen, oli lohduttavaa kuulla. Tärkeintä on tietenkin etten juo ja siitä olen pitänyt kiinni, en vain halua enää. Saan olla ylpeä itsestäni. Jostain syystä petyn kuitenkin jos en pysty itselleni asettamiiini tavotteisiin mutta pitäisi joskus katsoa asiaa myös eri näkökulmasta eikä aina kriittisesti. Tavallaan minä itse kurjistan oloani kun voisin muuttaa asennettani. Jostain tämä häpeä kuitenkin tulee.
Nyt olen nukkunut todella paljon viime aikoina myöskin, se tekee varmaan hyvää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille tulee huonoja kausia. Häpeä varmaan juontaa ihan lapsuudesta, ehkä et enää edes muista. Olisiko tunteita käsitelty syömällä ji lapsuudenkodissasi? Nolaaminennon ikävä kyllä ainakin sodanjälkeinen kasvatustapa Suomessa. Ehkä olet sen uhri! Onko terapia mahdollista?
Kuulostaa niin tutulta. Käyn kyllä töissä, mutta viime kuukaudet menneet tosi huonosti. Syön suruuni ja valitettavasti myös juon. Viikonloppuisin yleensä. Syöminen on ryöpsähtänyt käsistä ja oon lihonut lyhyessä ajassa 5 kiloa. Ei se auta, vaikka kuinka päättäisi ryhdistäytyä . Ei vaan ole omista päätöksistä kiinni. Rauhoitu ja lepää, tee asioita, joista tulee hyvä mieli. Jonain päivänä huomaat, että kaikki on hyvin taas.
Itselläni ollut masennusjaksoja jo 15 vuotta, ajoittain vakaviakin. Itsehoidolla mennyt, koska lääkkeet eivät sovi. Tänä keväänä selvisin ilman sairauslomaa pitkästä aikaa.
Tsemppiä sulle ja halaus täältä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikille tulee huonoja kausia. Häpeä varmaan juontaa ihan lapsuudesta, ehkä et enää edes muista. Olisiko tunteita käsitelty syömällä ji lapsuudenkodissasi? Nolaaminennon ikävä kyllä ainakin sodanjälkeinen kasvatustapa Suomessa. Ehkä olet sen uhri! Onko terapia mahdollista?
En haluaisi elää uhrimentaliteettia käyttäen enää. En halua olla menneisyyden vanki. Valitettavasti kipuilen silti ja joskus olen todella vihainen ja turtunut. Kuin raahaisin painavaa taakkaa mukanani vaikka haluisin siitä päästää irti. Lapsena todellakin tunteitamme neutralisoitiin sillä, että syötettiin enenmmän kuin olisi tarvettakaan. Vanhemmille alkoholi ja hauskanpito olivat tärkeämpiä kuin lasten kanssa läsnäoleminen, joten tekivät yleensä ruoan ja lähtivät sitten baariin. Asuimme vuoroviikoin vanhempien luona ja sama kuvio toistui molempien puolella. Saimme herkkuja kun olivat krapulassa tai jos lähtivät baarin, tekivät esimerkiksi pizzaa yms vastaavia ruokia, jotta meidät olisi ainakin ruokittu hyvin ja voisivat hyvällä omatunnolla karata pois kotoa eli lähteä dokaamaan. Joskus toivat eri kumppaneitakin luokseen ja harrastivat seksiä kun me katselimme olohuoneessa elokuvia ja söimme.
Se oli sellaista. Riitti, että lapsilla on katto pään päällä ja ruokaa kaapissa. Paljon oli alkoholin aiheuttamaa draamaa ja kyllä minä muistan, että lohtusyöminen ja ruoan hankinta oli se keino, jolla parannettiin päivää. Eli selvä kuvio tässä jokseenkin on mutta olen kuitenkin aikuinen, täysin vastuussa omasta toiminnastani. Silti juuri yksinäisyyden tullen on helppo tilata pizzaa ja unohtaa ympärillä oleva maailma.
Minua myös paljon lapsena haukuttiin jopa vanhempieni puolelta, sitä että liikapainoa on ja niinpä olen sitten ollut syömishäiriötaustainen. Kaksi maailmaa, toisessa olen hyvin kriittinen itselleni enkä välttämättä halua syödä, laihdun todella nopeaa tahtia ja toinen ristiriita on se, että haen lohtua ja turtumusta syömällä. Tähän toki saattaisin tarvita terapiaa mutta voi että kun itsekin pääsisi tästä kierteestä pois. Tuntuu, että seilaan vastuullisuuden ja vahvuuden kierteessä mutta sitten myös hyvin kriittisen, häpeän ja inhon tunteissa. Tämä on nyt tullut pääle ja voi kun osaisin katkaista tämän kierteen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa niin tutulta. Käyn kyllä töissä, mutta viime kuukaudet menneet tosi huonosti. Syön suruuni ja valitettavasti myös juon. Viikonloppuisin yleensä. Syöminen on ryöpsähtänyt käsistä ja oon lihonut lyhyessä ajassa 5 kiloa. Ei se auta, vaikka kuinka päättäisi ryhdistäytyä . Ei vaan ole omista päätöksistä kiinni. Rauhoitu ja lepää, tee asioita, joista tulee hyvä mieli. Jonain päivänä huomaat, että kaikki on hyvin taas.
Itselläni ollut masennusjaksoja jo 15 vuotta, ajoittain vakaviakin. Itsehoidolla mennyt, koska lääkkeet eivät sovi. Tänä keväänä selvisin ilman sairauslomaa pitkästä aikaa.
Tsemppiä sulle ja halaus täältä <3
Ymmärrän sinua niin hyvin. Se on outoa kun tuo tietynlainen tunnemaailma ryöpsähtää päälle. Asiat voivat olla todella hyvin ja sitten yhtenä hetkenä vaan kääntyvätkin niihin huonoihin toimintamalleihin. Minulla myös masennuskausia ollut useampia, vakavampiakin mutta olen kanssa selvinnyt. Nyt syön kyllä masennuslääkkeitä, se sai minut synkimmästä pois ja jaksoin taas alkaa tekemään töitä jne.
Paljon hyvää täältä sinulle toivotan myös ja halaan myös <3 Kiitos kun kirjoitit, onneksi tulee myös niitä hyviä hetkiä ja helpottaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hädissäni. En ymmärrä mistä tämä kaikki juontaa. Tuntuu, että tekisi mieli kuoriutua irti tästä tunnetaakasta. Haluaisi vain ravistella ja huutaa sen pois.
Ap