Vanhempani eivät halua hoitaa pikkusiskoani??

Anteeksi, mutta ei ole mikään provo. Mikä ihme ihmisiä täällä vaivaa, kun laittaa tavallisen kysymyksen, jota itse on iät ja ajat pähkäillyt eikä kehtaa oikein neuvolasta tai mistään tällaiseen apua pyytää, niin heti ollaan luokitsemassa provoksi. Oma tilanteeni on todellakin tuo minkä kuvailin. Enkä kertakaikkiaan tiedä kuinka voisin toimia, kuinka voisi kauniisti saada toimitetuksi se sanoma omille vanhemmilleen, että hoitakaa jumalauta lastanne itse! Heillä kun on joku hemmetin kuussataa vuotta vanha käsitys, että "isot sisaret hoitaa aina pienempiä ja kasvattaa" vuodelta keppi ja hevonen. Olen sanonut heille, että ajalla ennen ehkäisyä ja päiväkotia näin ehkä olikin, mutta MINÄ en halua ottaa vastuuta heidän perheestään, kun en siihen kuulu. Kamalalta ehkä kuulostaa. Minulla vaan on omakin perhe, josta huolehtia eikä pikkusisko edes ole mikään helppo huolehdittava.

varmaan kovin kauniisti voi ilmaista. Jotenkin kuulostaa siltä. Ehkä se pitää vaan painokkaasti sanoa suoraan. Onhan se inhottavaa omille vanhemmille sanoa tuollaisesta, mutta kai se vaan pitää sanoa. Kertoa rehellisesti mielipiteensä mitään kiertelemättä.



Ei kuulosta kovin mielekkäältä touhulta kenenkään kannalta.



Miten muuten ovat sinua kasvattaneet ja viettäneet sinun kanssa aikaa kun olit lapsi? Oliko samanlaista vai keskittyivätkö silloin vanhemmuuteen?

niin kuin asia on. Ehkä sen pikkusiskonkin olisi syytä kuulla sama.. Oletko koskaan koettanut kysyä siskoltasi, miltä hänestä tuntuu tällainen järjestely, että kipataan siskon luokse? Meidän perheessä ainakin ulkomaan matkat tehdään välillä lasten kanssa ja välillä vanhemmat keskenään.

Mitäpä jos ehdottaisit että he ottavat sinun lapsesi sitten hoitoon yhtäpitkäksi aikaa ?



Tai kerro että et halua ottaa siskoasi hoitoon niin kauan kun hän kiroilee ym. koska näyttää lapsillesi huonoa esimerkkiä.



Tsemppiä.

vaikka ne kohtelis sua huonosti. Niin kuin säkin tottelet kiltisti ja mietit, että miten sanoisit asiasta nätisti. Kuitenkaan vanhemmat ei oo sulle ollenkaan yhtä kilttejä eikä toimi nätisti sua kohtaan.



Mutta sellainen vanhempi-lapsi-suhde aina on, että vanhemmilta halutaan rakkautta ja halutaan ansaita se. Viis siitä miten vanhemmat kohtelevat lapsiaan takaisin päin.

ja aseta vanhemmillesi rajat! Sano, ettei sinulle sovi siskon vierailut, koska tämä on niin huonokäytöksinen. Toisaalta tuo vinkki sinun lastesi hoidosta on hyvä. Lykkää omasi vähintään yhtä usein mummilaan hoitoon.

veisi lapsiani sinen yhtä usein hoitoon. Miksi lasten pitäisi kärsiä (lisää) kiusaavasta ja kiroilevasta tädistä vain siksi, että mummu ja pappa ovat pölkkypäitä?



Tiedän sen tunteen, kun jostain pitäisi sanoa vanhemmileen ja koittaa vaan miettiä, miten sen sanoisi nätisti. Musta tossa tilanteessa ei auta, kuin suoraan sanoa, että et voi enää ottaa siskoasi teille. Ainakaan noin usein. Kerrot, että heillähän se kasvatusvastuu vanhempina on ja että siskosi käyttäytyy niin huonosti teillä, ettet voi niin usein antaa koko oman perheesi siitä kärsiä. Ja että vaikka susta on ikävää joutua sanomaan näin, niin sun on kuitenkin äitinä asetettava omien lasten paras etusijalle.

jos koittaisit herättää keskustelua siitä, että miten sinua (ja jos sinulla vielä on muita sisaruksia) aikanaan hoidettiin, ja siinä keskustelun lomassa voi sanoa ihan suoraan, että eikö heitä hävetä tämän nuorimman kohdalla, miten huonosti häntä on kasvatettu, tai kysyä miksi teillä on vanhemmuus nyt hänen kohdallaan hukassa. Että eikö hänkin olisi ansainnut läsnäolevat, rakastavat ja rajoja asettavat vanhemmat. Ja perään voi sanoa, että sinä et pysty etkä halua viikon tai parin aikana koko ikänsä lellitylle ja yksinäiselle koululaiselle opettamaan tapoja, vaan et enää ota häntä teille, jos hän ei osaa olla kiroilematta ja kiusaamatta pienempiä. Että nyt teillä on mennyt pahasti pieleen kenellä on kasvatusvastuu ja kuka saa olla lomaileva, lellivä isovanhempi. Ettekö huomaa vai ettekö välitä miten hukassa se lapsi on.



Nuo pari viimeistä lausetta varmaan tehokkaasti lopettavat keskustelun, mutta ehkä jos sen keskustelun aloittaa muistuttelemalla mieliin hyvässä hengessä aikaisempaa vanhemmuutta (vaikka kyselemällä että mitenkäs tämä ja tämä asia hoidettiin silloin kun minä olin pieni, kun tuli omien lasten kanssa , niin jonkinlainen 1+1-ajatusprosessi siitä lähtee käyntiin normaaliälyisten ihmisten päässä.

veisi lapsiani sinen yhtä usein hoitoon. Miksi lasten pitäisi kärsiä (lisää) kiusaavasta ja kiroilevasta tädistä vain siksi, että mummu ja pappa ovat pölkkypäitä?

Vastavuoroisuutta esittänyt veikkailee ettei nuo kiireiset mummo ja pappa juurikaan kerkeä hoitamaan lapsenlapsiaan. Eli eivät halua vastavuoroisuutta todellakaan kun eivät kerta selviä edes yhdestä isosta lapsesta. Tuskinpa on pelkoa että suostuisivat mutta jospa se vähentäisi pikkusiskon lykäämistä hoitoon.

...mutta ehkä jos sen keskustelun aloittaa muistuttelemalla mieliin hyvässä hengessä aikaisempaa vanhemmuutta (vaikka kyselemällä että mitenkäs tämä ja tämä asia hoidettiin silloin kun minä olin pieni, kun tuli omien lasten kanssa , niin jonkinlainen 1+1-ajatusprosessi siitä lähtee käyntiin normaaliälyisten ihmisten päässä.

... kun tuli omien lasten kanssa tai hiekkalaatikolla puheeksi tällainen tapa), niin jonkinlainen ajatusprosessi lähtee siitä vanhemmuudesta ja omista arvoista liikkeelle.

ja kasvattaa siskoasi, mutta eivät enää jaksa tehdä sitä niin suurella voimalla, kun sua aikanaan ovat hoitaneet.



Kait ne sentään joskus lomailee kaikki yhdessä, vai ainako se ipana on ollut sun hoteissa kaikki reissut?



Vko-2 ei kyllä olé kovin pitkä aika, eikä tosiaan tarkoita, että sun tarvii kasvattaa ja hoitaa pelkästään... Liioittelua taas tämäkin.

Miten muuten ovat sinua kasvattaneet ja viettäneet sinun kanssa aikaa kun olit lapsi? Oliko samanlaista vai keskittyivätkö silloin vanhemmuuteen?

Silloin, kun minä ja sisarukseni oltiin lapsia äiti oli meidän kanssa kotona ihan koko ala-asteiän. Saatiin hyvä kotikasvatus ja meillä oli ankarat säännöt, kotiintuloajat jne. Sitten äiti meni kouluun, töihin, syntyi pikkusiskoni jota kovasti odotettiin. Mutta hänen kanssaan ei sitten syystä tai toisesta ole enää halunnut tehdä oikein minkäänlaista kasvatustyötä: sisko saa vaan paljon rahaa ja luo itse omat säännöt. Silloin, kun hän oli aivan pieni, hän oli aivan ihana, mutta pikkuhiljaa on muuttunut aivan kamalaksi huomionhakuiseksi lapseksi joka on tottunut saamaan kaiken.

Tiedän, että äitini pystyy loistavaan kasvatustyöhön ja ymmärrän, että on varmasti väsynyt ja huomattavasti vanhempi kuin meidän ollessa pieniä. Mutta en halua ottaa vastuuta hänen iltatähdestään, vaikka pikkusiskoni onkin.

Välillä poden hirveitä omantunnontuskia, kun tuntuu, että ehkä hän sittenkin minun velvollisuuteni, onhan hän minun pikkusisko. Ja ehkä sisimmässään hänkin kärsii, kun ei ole saanut semmoisia lämpimiä sisarussuhteita isompiin sisaruksiinsa kuin meillä on ja "joutunut" olemaan se ainoa lapsi perheessä, jossa vanhemmilla ei ole aikaa eikä oikein kiinnostustakaan kuin silloin tällöin.

Hirveän vaikea tilanne. Itse tiedän, että kasvatusapu olisi heille hyvinkin tarpeen ennenkuin kunnon murrosikä iskee päälle, mutta jossain muussa muodossa kuin siinä, että sisko tulee meille oppimaan tavoille ja terrorisoimaan omaa perhettäni.

kun koette syyllisyyttä siitä, että ette auta.



Vanhempanne ovat huonoja vanhempia, se on selvää, mutta se ei poista teidän velvollisuuttanne huolehtia tästä pikkusiskosta vaikka se ei reilua ja oikeudenmukaista olekaan. Siksi podettekin syyllisyyttä, koska teillä on terve omatunto joka kertoo miten asiat pitäisi olla.



Joskus elämä on helvetin epäreilua. Mutta se ei teidän kohdallanne nyt niin kamalan epäreilua ole kuitenkaan jos vertaa pikkusiskoonne tai moniin muihin maailman ihmisiin.



Ei se kaksi viikkoa vaikka 5 kertaa vuodessa tai joka toinen viikonloppu teidän maailmaanne kaada. olkaa nyt aikuisia, se ei ole lapsen vika että vanhemmat ovat pässejä.



Ja kasvattakaa lasta. kun hän on teillä, pistäkää sellaise rajat että tuntuu. Silloin lapsikaan ei ole niin rasite, kun käytttäytyy teidän tavoillanne. Ja ottakaa rohkeasti yhteyttä kasvatusneuvolaan, mikäli lapsen kiusaamista e isaada loppumaan. Siihen teillä on oikeus ja velvollisuus.

Mitäpä jos ehdottaisit että he ottavat sinun lapsesi sitten hoitoon yhtäpitkäksi aikaa ? Tai kerro että et halua ottaa siskoasi hoitoon niin kauan kun hän kiroilee ym. koska näyttää lapsillesi huonoa esimerkkiä. Tsemppiä.

Muuten hyvä idea, mutta lapseni ovat vielä alle kouluikäisiä eivätkä viihtyisi tuota kahta viikkoa kolme kertaa vuodessa mummolassa. He tykkäävät kyllä käydä siellä parin tunnin vierailuilla, joskus ilman minuakin, mutta noin pitkä aika on jo ihan liikaa. Ja sitten tulis mieheni vanhemmat vaatimaan samaa "etuoikeutta" viettä noin paljon aikaa lastenlasten kanssa.

Kyllä meidän lapset on välillä ollut yön yli hoidossa, mutta vuorotellen molempien vanhempien luona. Todella harvoin tosin (en itse osaa oikein olla ilman lapsia ja matkoillekin ollaan heidät otettu, kun tuntuu niin orvolta mennä ilman).

Siis teille kokonaan asumaan. Saisit jotain tuloksiakin aikaiseksi, kun pääsisit tekemään työtä pitkäjänteisemmin. Ja saisit korvausta vanhemmiltasi eli palkkaa työstäsi, kun se olisi "vakituista".

kun koette syyllisyyttä siitä, että ette auta.

Vanhempanne ovat huonoja vanhempia, se on selvää, mutta se ei poista teidän velvollisuuttanne huolehtia tästä pikkusiskosta vaikka se ei reilua ja oikeudenmukaista olekaan. Siksi podettekin syyllisyyttä, koska teillä on terve omatunto joka kertoo miten asiat pitäisi olla.

Joskus elämä on helvetin epäreilua. Mutta se ei teidän kohdallanne nyt niin kamalan epäreilua ole kuitenkaan jos vertaa pikkusiskoonne tai moniin muihin maailman ihmisiin.

Ei se kaksi viikkoa vaikka 5 kertaa vuodessa tai joka toinen viikonloppu teidän maailmaanne kaada. olkaa nyt aikuisia, se ei ole lapsen vika että vanhemmat ovat pässejä.

Ja kasvattakaa lasta. kun hän on teillä, pistäkää sellaise rajat että tuntuu. Silloin lapsikaan ei ole niin rasite, kun käytttäytyy teidän tavoillanne. Ja ottakaa rohkeasti yhteyttä kasvatusneuvolaan, mikäli lapsen kiusaamista e isaada loppumaan. Siihen teillä on oikeus ja velvollisuus.

kun koette syyllisyyttä siitä, että ette auta.

Vanhempanne ovat huonoja vanhempia, se on selvää, mutta se ei poista teidän velvollisuuttanne huolehtia tästä pikkusiskosta vaikka se ei reilua ja oikeudenmukaista olekaan. Siksi podettekin syyllisyyttä, koska teillä on terve omatunto joka kertoo miten asiat pitäisi olla.

Joskus elämä on helvetin epäreilua. Mutta se ei teidän kohdallanne nyt niin kamalan epäreilua ole kuitenkaan jos vertaa pikkusiskoonne tai moniin muihin maailman ihmisiin.

Ei se kaksi viikkoa vaikka 5 kertaa vuodessa tai joka toinen viikonloppu teidän maailmaanne kaada. olkaa nyt aikuisia, se ei ole lapsen vika että vanhemmat ovat pässejä.

Ja kasvattakaa lasta. kun hän on teillä, pistäkää sellaise rajat että tuntuu. Silloin lapsikaan ei ole niin rasite, kun käytttäytyy teidän tavoillanne. Ja ottakaa rohkeasti yhteyttä kasvatusneuvolaan, mikäli lapsen kiusaamista e isaada loppumaan. Siihen teillä on oikeus ja velvollisuus.

Velvollisuus ensissijaiseen huolehtimiseen on niillä lapsen hankkineillä VANHEMMILLA! Ei sisaruksilla, jotaka eivät ole mitenkään vaikuttaneet/päättäneet nuoremman sisaruken maailmaan tulosta. Myös vastuu lapsen kasvattamisesta on vanhemmilla, ei sisaruksilla.

Ymmärrän sovitut vierailut isompien sisarusten luona, en oletusta että nämä isommat hoitavat aina kun vanhemmat eivät jaksa/lähteävät äkkilähtölomalle yms. Eli että hoitoapua koska vain ja missä tahansa tilanteessa pidetään itsestään selvyytenä.

kun koette syyllisyyttä siitä, että ette auta. Vanhempanne ovat huonoja vanhempia, se on selvää, mutta se ei poista teidän velvollisuuttanne huolehtia tästä pikkusiskosta vaikka se ei reilua ja oikeudenmukaista olekaan. Siksi podettekin syyllisyyttä, koska teillä on terve omatunto joka kertoo miten asiat pitäisi olla. Joskus elämä on helvetin epäreilua. Mutta se ei teidän kohdallanne nyt niin kamalan epäreilua ole kuitenkaan jos vertaa pikkusiskoonne tai moniin muihin maailman ihmisiin. Ei se kaksi viikkoa vaikka 5 kertaa vuodessa tai joka toinen viikonloppu teidän maailmaanne kaada. olkaa nyt aikuisia, se ei ole lapsen vika että vanhemmat ovat pässejä. Ja kasvattakaa lasta. kun hän on teillä, pistäkää sellaise rajat että tuntuu. Silloin lapsikaan ei ole niin rasite, kun käytttäytyy teidän tavoillanne. Ja ottakaa rohkeasti yhteyttä kasvatusneuvolaan, mikäli lapsen kiusaamista e isaada loppumaan. Siihen teillä on oikeus ja velvollisuus.

viisi kertaa vuodessa kaksi viikkoa kerrallaan? eli ap ottaisi ärsyttävän, huonokäytöksisen ja huonoa mallia näyttävän siskonsa kymmeneksi viikoksi vuodessa? eli sisko asuisi viidesosan vuodesta muiden nurkissa? epäreilua a)lasta kohtaa b)ap:ta kohtaan c) ap:n lapsia kohtaan.

kasvatusvastuu on vanhempien, itse soittaisin lastensuojeluun vaikka kyseessä kuinka on oma perhe. tai ehkä juurikin siksi.

huonokäytöksisiä vieraita ei tarvitse kenenkään ottaa, vaikka kyseessä olisi kuinka oma perheenjäsen. vanhemmille voi sanoa, että teillä säännöt on nämä, ja jos sisko ei niitä noudata, kylään ei ole asiaa.

sano ap ensi kerralla, kun vanhemmat ilmoittavat, että viikon päästä sisko tulee kahdeksi viikoksi, että ei käy, meille ei sillon voi tulla. ei sitä tarvitse perustella, palkattomasta lastenhoidosta saa kieltäytyä siinä missä palkallisestakin. se on vanhempien oma ongelma, että mitäs sitten tehdään. heinä sijoittaisin ylimääräiset matkustelurahat perheterapiaan, kun oman lapsen huoltaminen on noin vastenmielistä.

Vaihtoehto 1:

Kerro vanhemmillesi tuo, mitä olet täällä kertonut. Yritä pysyä mahdollisimman objektiivisena.

Anna pikkusiskolle tiukat rajat: meille saa tulla, mutta meillä käyttäydytään sovitulla tavalla.



Vaihtoehto 2:

Toinen vaihtoehto on kärsiä hiljaa.

Vaihtoehto 1:

Kerro vanhemmillesi tuo, mitä olet täällä kertonut. Rehellisesti ja avoimesti. Neuvottele toimintatavat jatkossa, esimerkiksi miten paljon aikaisemmin lapsenhoitokuviot pitää sopia.

Anna pikkusiskolle tiukat rajat: meille saa tulla, mutta meillä käyttäydytään sovitulla tavalla.



Vaihtoehto 2:

Toinen vaihtoehto on kärsiä hiljaa.

Koko av on yhtä mieltä siitä, että isovanhempien ei tarvitse hoitaa lapsenlapsiaan, koska eivät ole itse päättäneet näiden lastenlasten syntymästäkään. Kyllä tämä sama pätee toisin päin. Lasten ei tarvitse hoitaa vanhempiensa lapsia, koska eivät ole itse näiden syntymästä päättäneet. Erityisen törkeäksi asian tekee se, että eivät ole viitsineet edes kasvattaa nuorimmaistaan ja olettavat noin vain, että joku toinen sen tekee heidän puolestaan. Törkeää!



Ap, älä mieti, miten sanoa kauniisti. Sano suoraan ja selvästi tai muuten asia ei mene perille. Sinun velvollisuutesi ei ole hoitaa hankalaa siskoasi, jos et halua. Tottakai käy sääliksi siskoasikin mutta siskon tilanne on vanhempiesi ongelma.



Ap, sinuna tekisin näin. Kertoisin suorin sanoin vanhemmilleni, miten huonosti ovat siskon kasvattaneet ja miten välttelevät omaa kasvatusvastuutaan syyllistämällä muita. Miten minä en ole siskoni syntymästä päättänyt enkä siten ole vastuussa vanhempieni virheistä. Ottaisin puheeksi siskon huonon käytöksen (sisko ehdottomasti myös paikalla) ja neuvoisin ottamaan yhteyttä perheneuvolaan tai muuten minä tekisin sen. Sanoisin vanhemmilleni suoraan, että siskoani on laiminlyöty ja että tämä olisi suorastaan lastensuojelutapaus. MIelestäni myös siskon olisi hyvä tajuta se, että vika ei yksinomaan ole vain hänessä ja hänen käytöksessään. Sen jälkeen juttelisin siskon kanssa kahden kesken ja kertoisin nätisti, että hän olisi tervetullut meille, jos osaisi käyttäytyä mutta kun näin ei ole, niin ei voi tulla ennen kuin suostuu noudattamaan meidän perheen sääntöjä.



Luulen, että sisko olisi salaa mielessään onnellinen, kun joku vihdoinkin välittää hänestä ja pakottaa vanhemmat tosiasioiden eteen. Voisi jopa alkaa käyttäytyä teillä, kun tietää, että sillä tavalla ehkä ottaisit hänet teille useamminkin. Joka tapauksessa vaikka sisko olisi katkera ja vihainen, myöhemmin hän tajuaisi, että olit ainoa, joka välitti tarpeeksi. Voisit noiden pitkien hoitamisten sijaan kysellä siskoa teille aina silloin tällöin yökylään esim. viikonlopuksi. Jos ei halua tulla, ok, jos tulee, pitää tietenkin käyttäytyä tai yökyläily loppuu siihen. Siskosi saattaisi oikeasti kaivata sellaista siskomaista viikonloppua, jolloin ehkä käytte yhdessä shoppaamassa ja katsotte illalla elokuvaa ja ohimennen ehkä juttelette koulustakin. Kun saat välit siskoon läheisemmiksi, loppuu se huono käytöskin, ja sisko voi olla yllättäen aivan äärimmäisen tärkeä henkilö omille lapsillesi (ja ehkä jopa hoitoapukin isompana...).



Vanhemmillesi pitää kuitenkin tehdä selväksi, että viikkojen hoitoapu ei tule kysymykseenkään itsestään selvyytenä vaan että siitä sovitaan kuukausia ennen ja että vanhempiesi tehtävä on kasvattaa siskosta hyväkäytöksinen. Ja että he eivät voi leikkiä eläkeläispariskuntaa, kun heillä on vielä yksi lapsi kasvatettavanaan, ja se kasvatusvastuu kuuluu nimenomaan heille - sinä olet se hemmotteleva sisko.