Miten koiran menetys voi sattua näin?
Torstaina koira (englanninvinttikoira) jouduttiin lopettamaan. Oli vasta 2-vuotias, ja kävi niin, että hyppäsi pihalla teräsportin piikkiin. Kylkivamma ja sisäistä verenvuotoa. Olin ihan shokissa, kun tuo tapahtui. Olen syyttänyt itseäni ja miettinyt, miten tuo oli mahdollista. En nähnyt tilannetta. Tuntuu kuin ihminen olisi kuollut ja olen ihan lamautunut. Olen vihainen itselleni ja soimaan, miksi edes otin koiran. Toisessa kodissa olisi vielä hengissä.
Kommentit (39)
Minun metsästystä harrastanut isoukkini kuului siihen ikäpolveen jotka vielä itse lopettivat kärsivät koiransa ampumalla. Hän kertoi kerran että jokainen koiran ampuminen koski enemmän kuin yksikään sodassa ampumansa vihollinen.
Osanottoni sinulle ja voimia suruun. Se sattuu, kovasti mutta älä kiltti syytä itseäsi, vahinkoja sattuu.
Kyllä minäkin itkin kissaani 2 vuotta, vaikka piti lopettaa ihan vain monien sairauksien takia vanhalla iällä. Mutta hän oli tuki ja turvani lapsuudesta nuoruuteen.
Onnettomuuksia sattuu, eikä tuo ollut sinun syysi. Ymmärrän kuitenkin että kaikki tunteet ja itsesyytökset vain tulevat ja ne on käytävä. Sinuun sattuu koska koira oli sinulle tärkeä. Vielä kamalampaa olisi jos sen kuolema ei tuntuisi miltään! Jaksamista! Vielä joskus tulee se päivä kun muistot lämmittävät enemmän kuin satuttavat.
Lemmikit on perheenjäseniä ja monille vähän kuin lapsia.
Ei ollut sun tai kenenkään vika. Minäkin syytin itseäni kissani sairastuttua akuuttiin munuaisten vajaatoimintaan, joka puhkesi kissalle annetusta kipulääkkeestä eläinlääkärissä. Ei me olla kaikkivoipia. Sun koiralla ei ole kipuja eikä se kärsi. Ole onnellinen yhteisestä ajasta, jonka vietitte yhdessä. Hän on luonasi vaikka on mennyt "valoon".
Osanottoni. Vahinkoja ja tapaturmia tapahtuu, ja ymmärrän, että on kamalaa menettää vielä noin nuori lemmikki. Yritä löytää vertaistukea itsellesi, ja toivottavasti myös lähipiiristäsi löytyy joku, joka ymmärtää menetyksesi suuruuden ja mahdollisesti myös surun keston.
Paljon voimia sinne.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin itkin kissaani 2 vuotta, vaikka piti lopettaa ihan vain monien sairauksien takia vanhalla iällä. Mutta hän oli tuki ja turvani lapsuudesta nuoruuteen.
Tämän ymmärrän hyvin, jouduin 2 viikkoa sitten lopettamaan 14v kissani koska se oli hyvin sairas, olin käyttänyt eläinlääkärillä muttei oikein kunnolla selvinnyt mitä kissaa vaivasi, sen vointi vain hiipui ja kissa laihtui paljon, oli pakko päästää sateenkaarisillalle. Suru ja kaipaus on kova, talo hyvin hiljainen vaikka yksi kisu vielä jäi (tämä etsii vielä kaveriaan).
Emma K. on harvinaisen vastenmielinen ihminen.
Emma K. kirjoitti:
Mielenterveydessä jotain? Suosittelen psykiatrille menoa.
Tee meille palvelus ja painu v***uun.
Vierailija kirjoitti:
Emma K. on harvinaisen vastenmielinen ihminen.
Luonnevikainen tuollainen on, ei terve.
Vierailija kirjoitti:
Emma K. on harvinaisen vastenmielinen ihminen.
Sehän on lähiö-WT,oikein prototyyppi 😆😆😆
Niin mihin hyppäsi ja koirako sen portin rakensi?
Osanottoni menetyksen johdosta. Olen joutunut luopumaan aikanaan kahdesta rakkaasta koirasta ja aivan yhtä koville se on molemmilla kerroilla ottanut kuin läheisen ihmisenkin menettäminen. Toipuminen vie aikaa. Meille ja monille muillekin koirat ovat rakkaita perheenjäseniä, joiden kanssa vietetään huomattavan paljon aikaa.
Olen pahoillani. Mun edellinen koira lopetettiin vanhana, oli sen aika. Se oli 2018. Vuosi meni päästä pahimmasta yli, sen jälkeen vielä kaksi ennen kuin pystyin ottamaan uuden koiran. Ja se koira sentään eli vanhaksi, hyvän ja terveen elämän. Nyt mulla on tossa 2 vuotias hulivili jonka kanssa saa olla sydän syrjällään kaiken aikaa, vauhtia on enemmän kuin järkeä.
Välillä meinaa iskeä lähes paniikki kun mietin mitä kaikkea tuolle voisi sattua, on kyitä, vakavaa ampiaisallergiaa, ja sitten tuo pääkkö luonne. Ymmärrän niin hyvin kuinka kamalaa on kun nuori koira menee tuolla tavalla, yhtäkkiä.
Vahinko voi sattua kenelle tahansa. Mä ottaisin mahdollisimman pian uuden koiran tilalle lievittää kaipausta.
Kamala tapahtuma. Tottakai se sattuu, ja sattuu vielä pitkään.