Lue keskustelun säännöt.
ADHD Lapsen ADHD äitinä minua raivostuttaa kun puhutaan muotidiagnooseista ja kännykkälapsista. Mulla meni elämö ihan perseelleen kun en saanur diagnoosia ajoissa
27.05.2023 |
Lapsellani on toisenlainen tulevaisuus kun on diagnoosi,lääkitys ja opetus pienryhmässä. Häntä ei paiskota koulusta toiseen,jätetä laiskanläksyyn ja luokalle, haukuta tyhmäksi ja jälkeenjääneeksi.
Kommentit (18)
Minkä ikäisenä sait diagnoosin ap? Miten nämä vaikeudet näkyvät arjessasi? Teit kuitenkin lapsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen pitänyt huolen, että lapseni saa kaiken tarvittavan avun ja diagnoosit sekä hoidon. Itse kasvoin heitteillä ja minun diagnoosi on tyhmä ja laiska. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäin 33 vuotiaana.
Ymmärrän ap:n ajatuksen.
ADHD on kyllä nykyään osittain muotidiagnoosi, jonka syyksi halutaan laittaa kaikki ongelmat ja keskittymiskyvyttömyys. Vähän aikaa sitten mediassa ADHDsta puhuttiin paljon ihmisen supervoimana, joka oli täysin harhaanjohtavaa. Uskallan väittää, että nepsy-oireilusta on ihmiselle enemmän haittaa kuin hyötyä.
Ap, vaikka ADHD onkin nyt tämän ajan muotidiagnoosi, ei se tarkoita sitä, että se ei olisi toisille ihan totta ja peritty ominaisuus. Hienoa, että lapsesi on saanut apua ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen pitänyt huolen, että lapseni saa kaiken tarvittavan avun ja diagnoosit sekä hoidon. Itse kasvoin heitteillä ja minun diagnoosi on tyhmä ja laiska. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäin 33 vuotiaana.
Minä sain työkyvyttömyyseläkkeen 27vuotiaana ja miua hoidettiin masentuneena kunnes sain oikean diagnoosin 31vuotiaana.
Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
ADHD lääkkeitä käyttää nykyisin muutkin kuin diagnosoidut. Niistä saa tervekin merkittäviä hyötyjä. Olen itsekin koko ikäni kamppaillut huonon keskittymiskyvyn ja toiminnanohjauksen kanssa. Toistaiseksi en ole sortunut douppaamaan.
Toivottavasti nää väärinkäyttäjät saa tylsän elämän!
Itse en oo hakenut diagnoosia, kun oon hyötynyt ADHD:sta elämässäni. Duunit on sujuneet hyvin sen ansiosta, kun valitsin alan kaikkien hämmästykseksi ADHD-ystävälliseksi. Duunit vei mut ympäri maailman. Ei oo pitkästyttävää parisuhdetta, kun suhteet on vaihtuneet lennosta. Jälkikasvuakin sain aikaiseksi ja kasvatin ihanaksi aikuiseksi omalla peppipitkätossu-tyylilläni kunnan sossujen ulinoista huolimatta. ADHD-koiristani ja ADHD-harrastuksistani oon nauttinut kovasti. No elämä ja koti on aina sekaisin, mutta mitä pienistä. En koe tätä sairaudeksi, vaan supervoimaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että olisin työkyvyttömyyseläkkeelä, luottotiedot menettänyt ja yh jonka jokanien päivä on selvimiskamppaulua muille tavallisissa arkisissa asioissa jos olisin saanut diagnoosin nuorena.
Joku tuossa yllä kirjoittikin adhd;stä voimavarana ja miten se ei aina pidä paikkaansa. Ei ainakaan minun kohdallani. Mitä voimaannuttavaa siinä on ettei kehtaa pyytää ketään kylään kun asunto on nin likainen tai kun on joku tapaaminen niin on paikalla vääränä päivänä, etuajassa tai mylhässä tai sitten väärässä paikassa.
Aloittaja
Anteeksi kirjoitusvirheet koetan muistaa aina tarkastaa mitä kirjoitam. Tutut onneksi tietää etten ole kännissä vaikkka viesteistä luulisi niin :D
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen pitänyt huolen, että lapseni saa kaiken tarvittavan avun ja diagnoosit sekä hoidon. Itse kasvoin heitteillä ja minun diagnoosi on tyhmä ja laiska. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäin 33 vuotiaana.
Minä sain työkyvyttömyyseläkkeen 27vuotiaana ja miua hoidettiin masentuneena kunnes sain oikean diagnoosin 31vuotiaana.
Aloittaja
Minulla ei ole vieläkään diagnoosia ja lähestyn viittäkymppiä. Ei ole voimia lähteä mitään edes hakemaan, koitan vain saada tuon nuorimmankin aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi kirjoitusvirheet koetan muistaa aina tarkastaa mitä kirjoitam. Tutut onneksi tietää etten ole kännissä vaikkka viesteistä luulisi niin :D
Aloittaja
Ihan ok. Sama vika täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen ADHD on "muotidiagnoosi", jolla peitellään todelliset syyt. Lasten keskittymishäiriöihin on olemassa ainakin kolme erittäin isoa tekijää:
1. Kännykät ja muut koko ajan mukana olevat älylaitteet (jatkuvia ärsykkeitä)
2. Huono kasvatus (esim. laitteiden käytölle ei aseteta rajoja eikä kasvatusta muutenkaan hoideta kuten pitäisi)
3. Inkluusio (esim. opetustilanteissa on mukana sellaisia lapsia joiden osaamistaso ei riitä, sekä sellaisia, jotka häiritsevät jatkuvasti toisia).
Kun aluksi edes nuo kolme asiaa saataisiin kuntoon, niin sillä olisi takuulla paljon positiivisia vaikutuksia.
Mihin sossua tarvit, Kun ympäri maailmaa mennyt ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD lääkkeitä käyttää nykyisin muutkin kuin diagnosoidut. Niistä saa tervekin merkittäviä hyötyjä. Olen itsekin koko ikäni kamppaillut huonon keskittymiskyvyn ja toiminnanohjauksen kanssa. Toistaiseksi en ole sortunut douppaamaan.
Toivottavasti nää väärinkäyttäjät saa tylsän elämän!
Itse en oo hakenut diagnoosia, kun oon hyötynyt ADHD:sta elämässäni. Duunit on sujuneet hyvin sen ansiosta, kun valitsin alan kaikkien hämmästykseksi ADHD-ystävälliseksi. Duunit vei mut ympäri maailman. Ei oo pitkästyttävää parisuhdetta, kun suhteet on vaihtuneet lennosta. Jälkikasvuakin sain aikaiseksi ja kasvatin ihanaksi aikuiseksi omalla peppipitkätossu-tyylilläni kunnan sossujen ulinoista huolimatta. ADHD-koiristani ja ADHD-harrastuksistani oon nauttinut kovasti. No elämä ja koti on aina sekaisin, mutta mitä pienistä. En koe tätä sairaudeksi, vaan supervoimaksi.
Nauroin tälle. Jos ne ei ihmettele sotkua ne ihmettelee siisteyttä ja listoja sekä kalentereita. Aina teet väärin oli miten päin vain.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen ADHD on "muotidiagnoosi", jolla peitellään todelliset syyt. Lasten keskittymishäiriöihin on olemassa ainakin kolme erittäin isoa tekijää:
1. Kännykät ja muut koko ajan mukana olevat älylaitteet (jatkuvia ärsykkeitä)
2. Huono kasvatus (esim. laitteiden käytölle ei aseteta rajoja eikä kasvatusta muutenkaan hoideta kuten pitäisi)
3. Inkluusio (esim. opetustilanteissa on mukana sellaisia lapsia joiden osaamistaso ei riitä, sekä sellaisia, jotka häiritsevät jatkuvasti toisia).
Kun aluksi edes nuo kolme asiaa saataisiin kuntoon, niin sillä olisi takuulla paljon positiivisia vaikutuksia.
Miä olen syntynyt 1979 ei ollut kännykkää. Minulla on isoveli ja pikkusiko ja vaikka oltiin sama kasvatus saatu minä olin se tyhmä ja tottelamton. Eli sori, hieno teoriasi kaatuu!
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD
- Toisilla se on ihan oikeasti ja synnynnäisenä ominaisuutena.
- Toisilla ADHD-tyyppinen oireilu (keskittymiskyvyttömyys) on kotikulttuurin synnyttämää.
Meitä ihmisiä on monenlaisia eli emme ole samalla muotilla muovattuja ja samoilla vesillä pestyjä.
Toivottavaa on, että oikeasti ja synnynnäisesti ADHD-henkilöt saavat itselleen kuuluvan hoidon, ohjauksen ja tarvittaessa lääkityksen. Toivottavaa on myös se, että diagnoosia hinkuvat, sekavassa/rajattomassa kotikulttuurissa kasvaneet oireilevat saisivat elämänsä järjestykseen, eikä lääkehoitoa aloitettaisi.
Nykyään on jo aika tavallista, että luokan oppilaista noin 25%:lla on ADHD-lääkitys. On vaikea uskoa, että kaikilla heillä on oikeasti ADHD. Osalle lääkkeet myönnetään ilmeisen helposti. Se riippuu lääkkeitä myöntävästä henkilöstä.
Teen työtä työelämän ulkopuolelle jääneiden nuorten aikuisten parissa, joista merkittävällä osalla on jokin neurodiagnoosi, yleisin juuri ADHD eri muodoissa. Moni on saanut diagnoosin jo lapsena, mutta lääkityksen käyttö on jäänyt yläasteella, koska ovat joko kokeneet sen tarpeettomaksi tai eivät pidä siitä millaisia he ovat lääkityksen kanssa. Joten kun lapsesi pääsee teini-ikään, yritä tukea ja kannustaa häntä välittämään omasta tulevaisuudestaan jotta ei heittäisi kovaa työtään hukkaan. Onneksi koulumaailmakin on toki muuttunut toisenlaiseksi ihan tässä viimeisen 10 vuoden aikana, joten toivottavasti yhä useampi lapsi saisi tarvitsemansa tuen, oli sitten lääkitys käytössä tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen ADHD on "muotidiagnoosi", jolla peitellään todelliset syyt. Lasten keskittymishäiriöihin on olemassa ainakin kolme erittäin isoa tekijää:
1. Kännykät ja muut koko ajan mukana olevat älylaitteet (jatkuvia ärsykkeitä)
2. Huono kasvatus (esim. laitteiden käytölle ei aseteta rajoja eikä kasvatusta muutenkaan hoideta kuten pitäisi)
3. Inkluusio (esim. opetustilanteissa on mukana sellaisia lapsia joiden osaamistaso ei riitä, sekä sellaisia, jotka häiritsevät jatkuvasti toisia).
Kun aluksi edes nuo kolme asiaa saataisiin kuntoon, niin sillä olisi takuulla paljon positiivisia vaikutuksia.
Aika usein ADHD-lapsella on ihan normaaleja (tässä yhteydessä normaali = ei-ADHD) sisaruksia jotka ovat saaneet samanlaisen kasvatuksen ja käyneet samoja kouluja. Esim. omassa perheessäni ADHD-siskoni käytös poikkesi selvästi omasta käytöksestäni jo pienestä asti. Näin on muissakin tuntemissani ADHD-tapauksissa.
Kuinka ison osan tapauksista oikein kuvittelet selittyvän hienon teoriasi avulla? Vai ymmärrätkö edes millaista diagnosoitu ja lääkitystä kaipaava ADHD oikeasti on? Ei se ole sitä että hieman on keskittyminen vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD lääkkeitä käyttää nykyisin muutkin kuin diagnosoidut. Niistä saa tervekin merkittäviä hyötyjä. Olen itsekin koko ikäni kamppaillut huonon keskittymiskyvyn ja toiminnanohjauksen kanssa. Toistaiseksi en ole sortunut douppaamaan.
Toivottavasti nää väärinkäyttäjät saa tylsän elämän!
Itse en oo hakenut diagnoosia, kun oon hyötynyt ADHD:sta elämässäni. Duunit on sujuneet hyvin sen ansiosta, kun valitsin alan kaikkien hämmästykseksi ADHD-ystävälliseksi. Duunit vei mut ympäri maailman. Ei oo pitkästyttävää parisuhdetta, kun suhteet on vaihtuneet lennosta. Jälkikasvuakin sain aikaiseksi ja kasvatin ihanaksi aikuiseksi omalla peppipitkätossu-tyylilläni kunnan sossujen ulinoista huolimatta. ADHD-koiristani ja ADHD-harrastuksistani oon nauttinut kovasti. No elämä ja koti on aina sekaisin, mutta mitä pienistä. En koe tätä sairaudeksi, vaan supervoimaksi.
Mistä sossut ulisivat? Jos kaikki kerran meni niin sujuvasti niin miksi sossut yrittivät puuttua asiaan?
ADHD lääkkeitä käyttää nykyisin muutkin kuin diagnosoidut. Niistä saa tervekin merkittäviä hyötyjä. Olen itsekin koko ikäni kamppaillut huonon keskittymiskyvyn ja toiminnanohjauksen kanssa. Toistaiseksi en ole sortunut douppaamaan.