Lue keskustelun säännöt.
Miehen perhe "juntteja"
Turhaavautuminen
26.05.2023 |
Olen seurustellut mieheni kanssa nyt reilu 2v ja huomannut, että mies ja miehen perhe ovat "juntteja".
Arvostelevat toisten ulkonäköä ja valintoja, haukkuvat "rikkaita", ovat negatiivisia, tyytyvät huonoon elämään, ei mitään halua kouluttautua tai sivistää itseään ja silti jatkuvaa valitusta kun ei riitä rahat ym.
Itse olen tottunut ennen koronaa reissaamaan ulkomailla 1-2krt vuodessa, teen asioiden eteen töitä sekä opiskelen korkeakoulussa.
Meillä on miehen kanssa alle puolen vuoden ikäinen vauva ja olen ilmaissut että haluan vauvalle näyttää maailmaa ja luoda kokemuksia.
Tämä aiheuttanut negatiivisuutta koska vauvan kanssa on kuulemma turha matkustaa koska vauva ei ymmärrä mitään alle 3 vuotiaana ja reissaaminen pelkkää tuskaa pienten kanssa (eivät ole reissanneet ruotsia pidemmälle koskaan) ja miehen lapsi edellisestä suhteesta ei ole tällaista saanut kokea..
Pitääkö minun luopua omasta elämästä ja tulevista kokemuksista vain sen takia kun toiset eivät ole tällaista saaneet, itse olen sitä mieltä, että jos vähä yrittää niin pystyy elintasoa nostamaan jos jatkuvasti on sitä mieltä, että ei mitään saa niin ei tietenkään saavuta..
Miehen lapsi edellisestä suhteesta opetettu tähän asenteeseen myös jos jotain vähääkään negatiivista tapahtuu niin asenne on "perus meidän tuuria"
En halua omalle lapselle tällaista asennetta opettaa vaan, että töitä tekemällä saavuttaa asioita.
Kommentit (6)
Miksi menit lisääntymään juntin kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en minäkään ihan ymmärrä miksi vauvan kanssa pitäisi matkustaa. Muuten olen kyllä sitä mieltä, että jo lapsesta lähtien on hyvä nähdä maailmaa.
Sitä ihmettelen, että miten päädyit yhteen niin erilaisen miehen kanssa. Tuollaiset asenteet tulee kuitenkin aika nopeasti esiin ihmisistä.
Miehesi on oikeassa siinä että ihan pienten lasten kanssa on turha liikaa matkustella. Siitä ei nauti lapsi eikä vanhemmat. Mutta heti kun lapset ovat vähän isompia, matkustelu on erittäin kannatettavaa. Ei meilläkään matkustettu kun lapset olivat pieniä eikä siitä lapsille mitään haittaa on. Sen jälkeen onkin sitten näytetty lapsille maailmaa senkin edestä.
Älä saatana raahaa sitä pentua reissuille busseihin, juniin tai lentokoneisiin, ajattele vähän muita matkustajia!
Ymmärrän sinua melko paljon. Usein nämä asiat tulevat ilmi vähitellen eikä tarvitse olla sokeasti rakastunut vaikka ei heti niitä huomaa. Ja kurja kyllä, asenteet ovat monilla varsin pinttyneitä vaikka ei uskoisi. Mulla on puoliso asiantuntijatyössä, hyvä palkka ja työkavereilla vähintään amk-tutkinto, monilla yliopisto. Mutta pirskatti vieköön kun ne lapsuudenystävät siellä jossain ovat tavallaan se viiteryhmä (puolialkkiksia, h*m* ihan hyväksytty haukkumanimi, rassaavat autoja jossain ladon perällä ja nauravat Kummelille). Olen iloinen että on uskollinen juurilleen mutta kun tuntuu että nämä keski-ikäiset ovat edelleen ne 15 veet siellä mökkitiellä. On ne tietyt kirjoittamattomat säännöt minkä mukaan mennään (pomoa saa haukkua, työkavereita ja naapureita ei, se mitä olet parikymppisenä olet sitä lopun ikääsi, työtä täytyy tehdä veren maku suussa niin että viikonloppuna voi relata). Meillä näistä asioista on väännetty ja muutoksia tehty, mutta ne uskomukset siitä miten on oikein ja mikä on totta, ne ovat syvällä.
Miehesi on oikeassa, sinä olet valittava nirppanokka.