On se niin ihana asua rivarissa
Ennen viihdyin hyvin, mutta nyt on iskenyt kaipuu omaan rauhaan. Tänään yritin nukuttaa vauvaa ensin takapihalla, kun joku päätti leikata nurmikkoa juuri siinä vieressä. Se niistä päikkäreistä. Toinen yritys muutaman tunnin päästä (raivoisan väsyneen vauvan kanssa) etupihalla - naapurin vesseli tuli juuri tarhasta täynnä tarmoa ja tapansa mukaan kiljuen hakkasi jotain lelutraktoriaan muutama metri vaunuista. Ja jälleen vauva hereille. Ärgh!
Ja jos nukutan sisällä, päikkärit jää noin varttiin, mikä ei millään riitä ja vauva on ihan kärtty koko ajan. Siksi nukutus ulkona.
Naapurit molemmin puolin polttaa tupakkaa, joten myös röökinkatkujen tieltä saa vaunuja siirrellä vähä väliä.
Kerrostaloon mua ei sais millään ilveellä ja ok-talo on tuntunut mahdottomalta ajatukselta sen puistattavan työmäärän vuoksi, joten rivari on ollut meille ihan täydellinen vaihtoehto, tähän asti. Vauvan kanssa rasittaaaa niin moni asia täällä.
Kommentit (6)
No, muutaman vuoden kuluttua se pikku vauvelisi on se kiljuja joka pitää muita vauvoja hereillä.
hankkia sellainen omakotitalo jossa ei ole "puistattavaa työmäärää". Niin me teimme.
Tai no, jos nurmikon leikkuu on puistattavaa niin sitten ei voi mitään...
Oma piha tosi pieni ja "aukeaa" sopivasti lasten leikkipaikalle. Ah, sitä metelin määrää, mikä kuuluu olkkariin asti. Ja seinänaapurilla 2 tosi kovaäänistä pikkutyttöä. Ei siis mitään rauhaa omalla pihalla.
Muuten ihan jees, mutta oispa oma asunto vähä toisessa paikassa. Ei oo kauheen iso tämä rivariyhtiö, eikä lapsia kauheen montaa, mutta nekin muutamat huutamassa just mun asunnon kohdalla. ei kiva.
Ja en siis ole kieltämässä lasten leikkejä, itekseni (ja täällä) vaan murisen.
sillä elämäähän se on, mutta en voi sille mitään että melkein itku pääsi itseltäkin, kun vauva TAAS heräsi kun vihdoinkin nukkui. Muutan johonkin mettän keskelle perheen kanssa laavuun kele :P Sille joka sanoi, että vauva-aika menee äkkiä, niin tottahan se on ja varmaan tässä pysytään, mutta pakko oli urputtaa ;) -AP
No, muutaman vuoden kuluttua se pikku vauvelisi on se kiljuja joka pitää muita vauvoja hereillä.
Asuttiin myös silloin rivarissa ja varsinkin poika oli hyvin herkkäuninen, riitti kun joku vain käveli vaunujen ohi ja jutteli mennessään niin jo oli poika hereillä parkumassa. Kyllä se kiukutti monet kerrat mutta ymmärsin toki että maailma on ääntä väärällään eikä voi seisahtua päikkäriaikaan. Meillä kaikki lapset nukkui tosi huonosti sisällä joten ulkona nukuttaminen oli kutakuinkin ainut vaihtoehto jos mieli pitää lapsen edes suht tytyväisenä. Mutta vauva-aika tosiaan on lyhyt, kyllä taapero jo nukkuu sisälläkin :) jaksamista ja pitkää pinna ap, kyllä se siitä helpottaa.
roksesta, missä on täydellinen yksityisyys ja hiljaiset naapurit. Naapurit eivät myöskään tupakoi. Sisälle ei näy mistään päin, joten partsilla voi olla vaikka alasti. Samoin lapsen voi nukuttaa hiljaiselle takapihan puoleiselle partsille.
Mua ei sais rivariin eikä omakotitaloon kirveellekään. Meille sopii tämä yksityinen elämänmuoto, missä naapurit ei kurki aidan yli.