Käyttäytyykö teidän muiden aikuiset lapset ylemmyydentuntoisesti teitä kohtaan?
Vähän harmittaa kun aikuinen tytär puhuu ja käyttäytyy välillä alentuvasti mua kohtaan. Jos menen käymään, niin saattaa nyppiä tuhahdellen näkymättömiä leivänmurusia lattialta siitä kohtaa missä olen syönyt, tai muuten korjailee perässäni jotain minkä olen asettanut väärin, vaikka laittanut maidon toiseen lokeroon kuin hän. Katsoo mua pitkään ja kysyvästi. Muutenkin kommentoi usein kärkkäästi ja töykeästi. Oon aina koittanut olla hienotunteinen ja olla tunkematta lapsen reviirille liikaa. En ikinä mene kutsumatta käymään, soittele alvariinsa, esitä mielipiteitäni hänen henkilökohtaisista valinnoistaan ellei hän vartavasten kysy neuvoa, ja silloinkin tuen hänen omia valintojaan.
Olen aina pyrkinyt olemaan kannustava ja välttämään negatiivista puhetta. Autan häntä taloudellisesti opinnoissaan vaikka itselläni on tiukkaa kahden alaikäisen yksinhuoltajana. Maksan hänen puhelinlaskunsa ja ostan välillä ruokaa tai heitän satasen. Omista ostoksistani menee hänelle aina euro tilille säästöpossuun. Olen maksanut yksin hänelle kalliit pääsykoekurssit ja tukenut harrastuksia. Hän arvostelee henkilökohtaisia valintojani monesta asiasta, ja välillä jää katsomaan mua silmiin kysyäkseen että olenko jotenkin tyhmä. Surettaa tämmöinen käytös. Olen kerran aiemmin sanonut asiasta ja lapsi pyysi anteeksi kun sanoin että jos tuollainen ikävä käytös jatkuu, niin lainaamani auton voi palauttaa ja hän voi itse ruveta maksamaan puhelinlaskunsa. Ei käytös nyt koko ajan ole ikävää ja arvostelevaa, mutta sitten kun on niin tunnen oloni sellaiseksi kuin itse olisin lapsi ja hän vanhempi. Itselläni ei vanhempia enää ole, mutta en koskaan kohdellut heitä alentuvasti.
Kommentit (21)
Ilmeisesti muiden äitien lapset eivät ole tällaisia.
Ap
Ei todellakaan vaikka ovat pidemmälle kouluttautuneita ja tulot paremmat kuin minulla koskaan
Yritätkö ostaa tyttäreltä arvostusta? Laita rahahanat kiinni, niin käytös voi parantua.
Lapseni kohtelevat minua hyvin, heidät on kasvatettu ottamaan vastuuta itsestään ja tekemisistään, sekä ajattelemaan omilla aivoillaan, selviytyäkseen maailmassa. Tietysti olen auttanut tarvittaessa, mutta jo 20 vuotiaan pitäisi mielestäni olla ajatusmasilmaltaan aikuinen ja opetella tulemaan toimeen omillaan. Joskus tuntuu että vielä 30 vuotiaanakin jotkut ovat kuin teinejä, sikuiselämö jää tällä tavalla kovin lyhyeksi. Lasta pitää rakastaa ja kannustaa, mutta lellimisestä ei mitään hyvää seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni kohtelevat minua hyvin, heidät on kasvatettu ottamaan vastuuta itsestään ja tekemisistään, sekä ajattelemaan omilla aivoillaan, selviytyäkseen maailmassa. Tietysti olen auttanut tarvittaessa, mutta jo 20 vuotiaan pitäisi mielestäni olla ajatusmasilmaltaan aikuinen ja opetella tulemaan toimeen omillaan. Joskus tuntuu että vielä 30 vuotiaanakin jotkut ovat kuin teinejä, sikuiselämö jää tällä tavalla kovin lyhyeksi. Lasta pitää rakastaa ja kannustaa, mutta lellimisestä ei mitään hyvää seuraa.
sikuiselämö = aikuiselämä 😄😄
turhaan uhkasit josset sitä kerta toteuta. auto pois ja maksakoot itse laskunsa niin oppii.
Joo, joskus. Mulla myös tytär, joka elää täysin somevaikuttajien vaikutuksen alaisena. Kaiken pitää mennä just uusimpien trendien ja ismien mukaan ja pitää mua selvästi vanhanaikaisena ja kelkasta tipahtaneena. Mua surettaa, kun en enää halua ostaa sille ja sen lapsille mitään, koska kaiken pitää olla jotain uusinta huutoa olevaa merkkiä tai mallia. Mulla on mennyt ilo monesta asiasta ja harmittaa kun se käy googlaamassa aina kaikkien juttujen hinnat. Tunnen itseni välillä täysin turhaksi ja mitättömäksi ja kuilu meidän välillä kasvaa koko ajan.
Sellaista se on, aikuistuminen. Nuori ottaa pesäeroa vanhempaansa, toisilla voimakkaampaa ja toisilla lievempää. Opiskeluiässä nuoren aivot vielä ovat kehitysvaiheessa. Toivottavasti helpottaa myöhemmin.
Minulla on teinipoika, joka käyttäytyy halveksuvasti minua kohtaan. Toivottavasti se olisi ohimenevä vaihe.
Vierailija kirjoitti:
Joo, joskus. Mulla myös tytär, joka elää täysin somevaikuttajien vaikutuksen alaisena. Kaiken pitää mennä just uusimpien trendien ja ismien mukaan ja pitää mua selvästi vanhanaikaisena ja kelkasta tipahtaneena. Mua surettaa, kun en enää halua ostaa sille ja sen lapsille mitään, koska kaiken pitää olla jotain uusinta huutoa olevaa merkkiä tai mallia. Mulla on mennyt ilo monesta asiasta ja harmittaa kun se käy googlaamassa aina kaikkien juttujen hinnat. Tunnen itseni välillä täysin turhaksi ja mitättömäksi ja kuilu meidän välillä kasvaa koko ajan.
Hyvänen aika! Sinulla ei ole kerrassaan mitään syytä tuntea huonommuutta.
Kannattaisikohan joskus rauhassa keskustella tällaisesta elämänasenteesta ja -tyylistä tyttäresi kanssa? Yrittää puhua hänelle järkeä?
Toisaalta minäkin lakkasin hankkimasta lapsenlapselleni enää vaatteita tms., kun kävi ilmi, että äidilleen kelpaa vain tietyt merkit ja tyyli.
No, sittemmin olen satsannut muihin juttuihin: tuon lapselle leluja ja harrastusvälineitä, joita käytämme yhdessä ja voin näin osallistua lapsen leikkeihin ja tekemisiin. En investoi näihinkään kuin sen verran, mitä itse pidän kohtuullisena.
Lapsen toinen mummo antaa hänelle jotain juttuja lähes päivittäin,jos ei muuta niin herkkuja ja karkkia. Minä taas en useimmiten tuo muuta kuin itseni leikkimään. Nameja en tuo koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on teinipoika, joka käyttäytyy halveksuvasti minua kohtaan. Toivottavasti se olisi ohimenevä vaihe.
Joo, menee ohi. Tapahtui mullekin. 👍
Sori mutta tuo aloitus oli tosi ärsyttävä. Sinä olet täydellinen ja uhrautuva ja ymmärtäväinen ja erinomainen ja nöyrä, mitään vikaa ei näköjään sinussa ole. Miten oletkin onnistunut kasvattamaan lapsesi noin huonosti?
Huonoa käytöstä tyttäreltä. Laitapa rahahanat kiinni. Voihan asioista keskustella mikä häntä pännii.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on teinipoika, joka käyttäytyy halveksuvasti minua kohtaan. Toivottavasti se olisi ohimenevä vaihe.
älä anna itseäsi kohdella huonosti vaikka olisi teini
Luopumisen tuskaa kokea arvostuksen puutetta ja tietysti lasten kasvaminenkin tapahtuu sykäyksissä, viimeistään vanhempien kuolema herättää aikuisuuteen jos ei ole ehtinyt saamaan omia lapsia sitä ennen.
Yksi mikä tuli mieleen, kun sanoit että olet kahden alaikäisen yh. Ovatko pienet lapset vieneet paljon tilaa elämästäsi, kun tämä aikuinen on ollut teini-ikäinen? Ehkä suhde on silloin vaurioitunut ja hänellä ei ole ollut tilaisuutta tukeutua ja saada kahdenkeskistä aikaa, ja on jäänyt yksin murrosiän vaiheissa. Nyt tunnet syyllisyyttä ja koitat paikata tilannetta auttamalla. Ja nuori kokee, että tunget takaisin hänen elämäänsä silloin, kun hän on tottunut ettei tarvitse tukea enää.
Vierailija kirjoitti:
Sori mutta tuo aloitus oli tosi ärsyttävä. Sinä olet täydellinen ja uhrautuva ja ymmärtäväinen ja erinomainen ja nöyrä, mitään vikaa ei näköjään sinussa ole. Miten oletkin onnistunut kasvattamaan lapsesi noin huonosti?
Siitä olen samaa mieltä, että ap paapoo aikuista lastaan ihan liikaa.
Vaikka olet yh, sinulla täytyy olla melkoiset tulot, että pystyt tekemään kaiken sanomasi, siis taloudellisen satsauksen.
Olet tainnut kasvattaa lapsestasi ns. kermape*seen, joka kiitokseksi halveksii sinua.
Opiskelijoilla on ihan kohtuulliset tuet, kyllä niillä pärjää. Loma-aikoina kannattaa käydä töissä. Autoa voi lainata silloin, kun se on jostain syystä välttämätöntä, puhelinlaskun saa maksaa ihan itse.
Minä aiemmin kyselin 20+ ikäiseltäni, tarviiko jotain. Olen kertonut, että autan kyllä, jos rahat on tiukilla ja sponssaan. Muuten en anna rahaa kuin syntymäpäivälahjaksi.
Taasko viritellään sukupolvien välistä sotaa... :/
Katso peiliin vain Ap..