Käyttäytyykö teidän muiden aikuiset lapset ylemmyydentuntoisesti teitä kohtaan?

Vähän harmittaa kun aikuinen tytär puhuu ja käyttäytyy välillä alentuvasti mua kohtaan. Jos menen käymään, niin saattaa nyppiä tuhahdellen näkymättömiä leivänmurusia lattialta siitä kohtaa missä olen syönyt, tai muuten korjailee perässäni jotain minkä olen asettanut väärin, vaikka laittanut maidon toiseen lokeroon kuin hän. Katsoo mua pitkään ja kysyvästi. Muutenkin kommentoi usein kärkkäästi ja töykeästi. Oon aina koittanut olla hienotunteinen ja olla tunkematta lapsen reviirille liikaa. En ikinä mene kutsumatta käymään, soittele alvariinsa, esitä mielipiteitäni hänen henkilökohtaisista valinnoistaan ellei hän vartavasten kysy neuvoa, ja silloinkin tuen hänen omia valintojaan.

Olen aina pyrkinyt olemaan kannustava ja välttämään negatiivista puhetta. Autan häntä taloudellisesti opinnoissaan vaikka itselläni on tiukkaa kahden alaikäisen yksinhuoltajana. Maksan hänen puhelinlaskunsa ja ostan välillä ruokaa tai heitän satasen. Omista ostoksistani menee hänelle aina euro tilille säästöpossuun. Olen maksanut yksin hänelle kalliit pääsykoekurssit ja tukenut harrastuksia. Hän arvostelee henkilökohtaisia valintojani monesta asiasta, ja välillä jää katsomaan mua silmiin kysyäkseen että olenko jotenkin tyhmä. Surettaa tämmöinen käytös. Olen kerran aiemmin sanonut asiasta ja lapsi pyysi anteeksi kun sanoin että jos tuollainen ikävä käytös jatkuu, niin lainaamani auton voi palauttaa ja hän voi itse ruveta maksamaan puhelinlaskunsa. Ei käytös nyt koko ajan ole ikävää ja arvostelevaa, mutta sitten kun on niin tunnen oloni sellaiseksi kuin itse olisin lapsi ja hän vanhempi. Itselläni ei vanhempia enää ole, mutta en koskaan kohdellut heitä alentuvasti.