Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua siihen, että lapsi on hyvin tarkka siitä kenen seurassa hän suostuu olemaan?
20.05.2023 |
Täytti juuri neljä vuotta, mutta tämä on siis ollut aina tällaista, jo pienenä vauvana. On ollut aina hyvin tarkka siitä kenen seurassa suostuu olemaan. Joistain ihmisistä tykkää heti ja kaikki sujuu heti hyvin. Joistain taas alusta saakka ei tykkää ollenkaan eikä tämä millään yrittämisellä muutu, ei kertakaikkiaan suostu tällaisen ihmisen seurassa olemaan. Tämä koskee sekä lapsia että aikuisia, sekä uusia ihmisiä että lähisukulaisia. Mitään pahaa ei ole koskaan tapahtunut kenenkään kanssa, joka voisi selittää tätä. Onko kellään muulla vastaavaa? Mistä johtui? Ja mitä teitte asialle?
Kommentit (24)
Siis miten ei suostu olemaan? Jäämään kahdestaan tämän tyypin kanssa vai samassa seurassa kuin muitakin/vanhemmat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis miten ei suostu olemaan? Jäämään kahdestaan tämän tyypin kanssa vai samassa seurassa kuin muitakin/vanhemmat?
Protestoi hyvin voimakkaasti ja itkee jos joutuisi jäämään kahden. Jos vanhemmat läsnä niin kyselee koko ajan koska voidaan lähteä pois tai koska tuo xxx voi lähteä pois meiltä. Ei ota itse mitään kontaktia, ei halua vastata kysymyksiin. Haluaa vain mennä ihan muualle.
Ap
Yhdistääkö näitä lapsen hylkimiä henkilöitä jokin asia? Ovatko jotenkin päällekäyviä, yrittävätkö ottaa väkisin syliin, puhuvatko kovalla äänellä tai tulevatko liian lähelle puhuessaan? Esittävätkö lapsirakasta vaikka oikeasti eivät juuri pidä lasten seurasta? Jotkut lapset ovat hyvin herkkiä vaistoamaan kaikenlaisen feikkaamisen aikuisista, toiset taas eivät siedä liikaa tuttavallisuutta liian nopeasti. Joissain lapsissa voi yhdistyä nämä molemmat asiat.
Opettaisin että pitää tervehtiä vieraan tullessa ja että äiti saa kahvitella kenen kanssa haluaa, mutta en velvoittaisi lasta olemaan kontaktissa. Antaisin olla omissa leikeissä tai näkisin kyseisiä ihmisiä muualla kun kotona jos mahdollista. Ikätovereista opettaisin samaa: et voi pakottaa muita hylkäämään yhtä leikeistä mutta itse ei tarvitse keneenkään kanssa leikkiä, silloin on kuitenkin sanottava kohteliaasti että en nyt halua ja mentävä tekemään omia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on täysin normaalia. Lapsi on fiksu ja tunteva. Aikuiset ovat ihan samanlaisia. Paitsi työelämässä kai aikuisena asioidaan joidenkin kanssa.
En ehkä kiinnittäisi liikaa huomiota koko asiaan. Ennemmin tai myöhemmin hänen pitää oppia olemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa, päiväkodissa, eskarissa ja viimeistään koulussa. Hän on vasta neljä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on minusta erinomaista. Pienempi riski joutua hyväksikäyttösuhteisiin vanhempana jos säilyy.
Kaikista ei tarvi tykätä.
Lapsellakin on oikeus olla tykkäämättä kaikista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi siis ei suostu olemaan millään eikä yhtään yhden lähisukulaisen kanssa. Sama koskee päiväkodissa muutamia ihmisiä. Siksi mietin mitä tehdä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Yhdistääkö näitä lapsen hylkimiä henkilöitä jokin asia? Ovatko jotenkin päällekäyviä, yrittävätkö ottaa väkisin syliin, puhuvatko kovalla äänellä tai tulevatko liian lähelle puhuessaan? Esittävätkö lapsirakasta vaikka oikeasti eivät juuri pidä lasten seurasta? Jotkut lapset ovat hyvin herkkiä vaistoamaan kaikenlaisen feikkaamisen aikuisista, toiset taas eivät siedä liikaa tuttavallisuutta liian nopeasti. Joissain lapsissa voi yhdistyä nämä molemmat asiat.
Tuosta on kyse, juuri nuo mainitsemasi asiat saa lapsen suorastaan inhomaan henkilöä. Mutta myös ikäisiään lapsia, jotka ovat meluisia tai tunkevat lähelle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pidän hyvänä asiana että lapsellasi on oma näkemys jostakusta henkilöstä. En lainkaan ymmärrä sitä monen päiväkodin ajatusta että kaikkien kanssa pitää leikkiä. No ei pidä! Oma lapseni ei tykkää päällepäsmäreistä ja rajuista leikeistä, joten on mieluummin yksin. Monesti tädit siellä mainitsivat asiasta minulle, että kun lapsi sanoi ettei leiki noiden poikien kanssa ja että se olisi muka jotenkin huono juttu. Tuollainen ajatus on vaarallinen sellaisille kilteimmille, jotka mukautuvat liikaa. Se häivyttää lapsen omia tuntemuksia ja voi myöhemmin altistaa hyväksikäytölle, jos hän oppii kyseenalaistamaan ja painamaan villaisella omat ajatukset. Tulee mieleen se Koskelassa tapettu, joka oli liian kiltti, eikä erottanut oikeaa kaveruutta kiusaamisesta. Minä ainakin olen iloinen, että lapseni pitää rajaa.
Maailmassa kyllä riittää ihmisiä joista tykätä. Kotoa täytyy mielestäni tulla tukea lapsen käsityksille siitä, millaisessa seurassa mieluiten viettää aikaansa ja jos joku ei tunnu hyvältä. Varmasti ap lapsellasi on joku hyvä syy siihen, miksi ei siedä jotakuta henkilöä.
Kaikkien kanssa on tultava toimeen. Tervehtiminen, hyvästely, smal talk kuuluu hyviin käytöstapoihin. Samoin se että mahdutaan samaan kahvipöytään tai saman legolaatikon ääreen rakentamaan.
Myöhemmin koulussa ja työelämässä on pystyttävä tekemään töitä yhdessä.
Kenenkään ystävä ei tarvitse olla tai leikkiä kenenkään kanssa. Tai mennä vieraan aikuisen syliin tms.
On erittäin epäkohteliasta kysyä milloin vieras lähtee, sanoa, että en leiki tuon kanssa. Samoin aikuinen päättää kuka on "riittävän pätevä" toimimaan lastenhoitajana. Näihin siis puuttuisin napakasti jos/kun lapsi näin käyttäytyy. Samoin opettaisin aluksi mainitsemiani peruskäytöstapoja. Kuten myös neuvoisin miten pidetään omista rajoista kiinni. (Käsi napakasti eteen ja sanotaan EI, jos yrittää halata/ottaa syliin ja ei halua mennä. Kaveriksi pyrkivällä voi sanoa, että haluaa rakentaa rauhassa, mutta legoja riittää kyllä jos kaverikin tahtoo rakentaa jne.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on täysin normaalia. Lapsi on fiksu ja tunteva. Aikuiset ovat ihan samanlaisia. Paitsi työelämässä kai aikuisena asioidaan joidenkin kanssa.
Tai ehkä on vain myönnettävä, että jo vauvat/pienet lapset saattavat olla 'autismikirjolla'.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi siis ei suostu olemaan millään eikä yhtään yhden lähisukulaisen kanssa. Sama koskee päiväkodissa muutamia ihmisiä. Siksi mietin mitä tehdä.
Ap
No, tiedäthän sinä, että ns. kirjolla olevilla on tällaista ehdottomuutta käytöksessä. Olisiko syytä tutkia? Jos ei vielä testeihin pääse, niin iän myötä lienee pakko päästä.
Mä olen ollut sellainen lapsena. Ei sille tehty mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on täysin normaalia. Lapsi on fiksu ja tunteva. Aikuiset ovat ihan samanlaisia. Paitsi työelämässä kai aikuisena asioidaan joidenkin kanssa.
Tai ehkä on vain myönnettävä, että jo vauvat/pienet lapset saattavat olla 'autismikirjolla'.
Kas kun mulla ei ole tuota sairautta ja olin lapsena samanlainen.
Kyllähän tuo johonkin kirjainyhdistelmien häröön viittaa.
Epäsosiaalinen lapsi, ylisosiaalinen, omissa oloissaan viihtyvä tai kaikille pälättävä besservisser ovat uhka yhteiskunnalle ja pienelläkin lääkityksellä lapsesta voisi saada muovattua ketään häiritsemättömän yksilön, jolle koko yhteiskunta on rakennettu päiväkodista ja koulusta lähtien :-)
Mitä ne päiväkodissa sanovat? Yleensä pk:n aikuiset osaavat kyllä hyvin ottaa huomioon erilaiset lapset, ja tulla toimeen myös hitaammin lämpenevien kanssa. Tuskin samalla tavalla tulevat iholle kuin esim. monet yli-innokkaat mummot.
Joku raja tossa lapsen näkökulmasta on ehkä jossain vaiheessa ylitetty kun reagoi noin?
Neuvoisin lähisukulaista, että lasta ei saa väkisin ottaa syliin tai vaatia halamaan. Lasta kannattaa lähestyä rauhallisemmin vaikka yhteisen leikin avulla, jossa molemmat tekevät rinnakkain "omaa juttuaan" ja lapsi lämpenee vähitellen aikuisen toiminnalle hänen vieressään. Ei kannata väkisin hyökätä lapsen omaan tilaan, ei fyysiseen eikä henkiseen.
Toiset on vaan tarkempia. Temperamenttijuttu.
En tehnyt oikeastaan mitään asialle.