Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua siihen, että lapsi on hyvin tarkka siitä kenen seurassa hän suostuu olemaan?
20.05.2023 |
Täytti juuri neljä vuotta, mutta tämä on siis ollut aina tällaista, jo pienenä vauvana. On ollut aina hyvin tarkka siitä kenen seurassa suostuu olemaan. Joistain ihmisistä tykkää heti ja kaikki sujuu heti hyvin. Joistain taas alusta saakka ei tykkää ollenkaan eikä tämä millään yrittämisellä muutu, ei kertakaikkiaan suostu tällaisen ihmisen seurassa olemaan. Tämä koskee sekä lapsia että aikuisia, sekä uusia ihmisiä että lähisukulaisia. Mitään pahaa ei ole koskaan tapahtunut kenenkään kanssa, joka voisi selittää tätä. Onko kellään muulla vastaavaa? Mistä johtui? Ja mitä teitte asialle?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien kanssa on tultava toimeen. Tervehtiminen, hyvästely, smal talk kuuluu hyviin käytöstapoihin. Samoin se että mahdutaan samaan kahvipöytään tai saman legolaatikon ääreen rakentamaan.
Myöhemmin koulussa ja työelämässä on pystyttävä tekemään töitä yhdessä.
Kenenkään ystävä ei tarvitse olla tai leikkiä kenenkään kanssa. Tai mennä vieraan aikuisen syliin tms.
On erittäin epäkohteliasta kysyä milloin vieras lähtee, sanoa, että en leiki tuon kanssa. Samoin aikuinen päättää kuka on "riittävän pätevä" toimimaan lastenhoitajana. Näihin siis puuttuisin napakasti jos/kun lapsi näin käyttäytyy. Samoin opettaisin aluksi mainitsemiani peruskäytöstapoja. Kuten myös neuvoisin miten pidetään omista rajoista kiinni. (Käsi napakasti eteen ja sanotaan EI, jos yrittää halata/ottaa syliin ja ei halua mennä. Kaveriksi pyrkivällä voi sanoa, että haluaa rakentaa rauhassa, mutta legoja riittää kyllä jos kaverikin tahtoo rakentaa jne.)
Komppaan tätä, mutta en vaatisi pientä lasta jäämään hoidettavaksi sellaiselle ihmiselle, jonka kanssa lapsella on selvästi turvaton olo. Jos aikuinen ei kykene kohtaamaan lasta tai tarjoamaan turvaa, niin se voi tehdä hallaa lapsen perusturvallisuuden tunteelle ja kohta ongelma on entistä isompi. Lapsi ei välttämättä "karaistu" ja yhtäkkiä ala hyväksymään tätä henkilöä pakon edessä. Tai sitten alistuu siihen, mutta onko se sitten hyvä?
Jos hoitotarvetta on, etsisin lapselle hoitajan, jonka kanssa lapsella "synkkaa". Jos hoitotarve on puhtaasti läheisen oma halu, niin sanoisin, että "kiitos, meillä ei ole nyt tarvetta jättää lasta hoitoon vielä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä toi on ihan normaalia. Kuka aikuinen muka oikeasti viettäisi aikaa ilman pakkotilannetta yhtään kenenkään kanssa kenestä ei pidä? Miksi pitää vaatia lapselta sellaista, mihin ei itsekään pysty? Lapset on lapsia eikä tuo käytös viittaa kirjolla olemiseen. Toki lapsi voi olla kirjolla, mutta aika pitkälle vedetty johtopäätös, että tuollaisen takia olisi. Lapsella voi olla tosi hyvä syy siihen miksi välttelee joidenkin ihmisten seuraa.
Anna lapsen olla sellainen kuin on.
Ei lasta saa pakottaa olemaan esim tämän sukulaisen kanssa kahdestaan. Kuitenkin pitää opettaa, että käyttäydytään kaikille mukavasti. Tervehditään jne. 4v on vielä niin pieni, että varmasti jännitys saa käyttäytymään tylysti, mutta harjoitelkaa.