Psykiatriseksi sairaanhoitajaksi vai mielenterveyteen erikoistuneeksi lähihoitajaksi?
Olen 22v aikuislukiota käyvä nuori ja sairastan hyvässä hoitotasapainossa olevaa skitsofreniaa.
Kommentit (15)
Psykiatriasena sairaanhoitajana voit jatkaa opintoja psykoterapeutiksi, lähihoitajana et. Lienee aika selkeä homma.
Ei kumpikaan. Mene oikeisiin töihin.
Oma psykiatrinen sairaus, joka on todettu jo ennen opintojen aloittamista, on tärkeä ja realistinen syy olla hakeutumatta kumpaankaan noista tai muuhunkaan suoran potilastyön ammattiin.
Et pääse kumpaankaan kouluun edes tuon sairautesi vuoksi.
En suosittele terveydenhoitoalan sulle. Voi laukaista psykoosin sinussa.
En tiedä nykytwsteistä,mutta silloin,kun itse hain,niin testeissä nuo suljettiin pois, eikä saanut soveltuvuutta alalle.
Miksi nämä mt-ongelmista kärsivät haluavat aina mt-alalle?
Hakekaa se hoito muualta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä mt-ongelmista kärsivät haluavat aina mt-alalle?
Hakekaa se hoito muualta.
Samasta syystä kuin miksi monet syömishäiriöstä kärsivät tai kärsineet päätyvät ravitsemusterapeuteiksi.
Pseudojuttuihin pakottaminen on kyllä aikamoista väkivaltaa.
Etkö halunnut ennen erityisopettajaksi tms.? Lue vastaukset niistä kymmenistä aloittamistasi ketjuista.
Jos haluat mielenterveyspuolelle työllistyä, niin ennemmin sairaanhoitaja. Moni lähihoitaja (ja toki moni sairaanhoitajakin) työllistyy lopulta vanhuspuolelle, olipa erikoistunut mihin tahansa suuntaukseen. Sairaanhoitajapohjalla on mielenterveyspuolella enemmän pestejä.
Ei kannata hakeutua mt-puolelle ollenkaan. Kuten varmaan omista hoitokokemuksistasi tiedätkin, työn vaatimukset ja ammattietiikka ovat jatkuvasti ristiriidassa etenkin sairaalassa mutta myös avohoidossa.
Jos esim. potilas on itsemurhavaarassa, voit vain toivoa että hän pysyy muutaman päivän elossa koska seuraava vapaa aika akuuttipsykalle on vasta silloin.
Tai jos skitsofreniaa sairastava oireeton potilas päättää lopettaa haittavaikutusten takia lääkityksen, sinun pitää suostutella hänet jatkamaan sitä. Ja jos et onnistu, sinun on informoitava lääkäriä joka vaihtaa lääkityksen injektiomuotoon ja potilas pakotetaan ottamaan se osastolle joutumisen uhalla.
Ja niitä injektioita joutuisit pistämään lähes päivittäin, ihmisille jotka eivät ole niihin suostuvaisia ja saavat niistä vakavia haittoja (esim. Parkinson-oireet). Ei sellaista normaalin ihmisen omatunto kestä.
Kumpikin yhtä epäpäteviä pseudoaloja, joissa vain totellaan käskyjä ja kytätään muita. Se ei korvaa oikeaa ammattilaista. Eli ei kumpikaan. Keksi joku muu ala?