Lue keskustelun säännöt.
Olen niin ahdistunut, etten pysty lähtemään juhliin
18.05.2023 |
En vain pysty. Mieheni ei ymmärrä. Olen sanonut, että menkööt hän, ahdistukseni ei helpota jos lähden. Miehen mielestä olemme menossa vain tapaamaan ihmisiä. Niin ollaan, mutta se ahdistaa liikaa.
Kommentit (48)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna miehellesi ero. Mihin hän sinua tarvitsee? Mitä iloa sinusta on hänelle? Voit vaikka heti printata paperit ja kirjoittaa ne.
Ahdistuneet harjoittavat henkistä väkivaltaa läheisiään kohtaan.
Ei sulla ole mikään pakko mennä. En menisi itsekkään jos ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneena ei kannata juhlia. Ahdistus saattaa tarttua muihinkin juhlijoihin, eikä sitten kenelläkään ole hauskaa. Juhlatunnelma katoaa kuin taikaiskusta, kun juhlissa on yksikin ahdistunut.
Totta. Jos juhlissa tai missä vaan porukassa on yksikin tyyppi turpa nurinperin tuijottamassa vaan omaan napaan, niin se pilaa ihan kaikkien ilon. Tietenkin ap jos haluat olla ilonpilaaja, niin menet juhliin. Pilaat lähtemisellä ensin miehen päivän ja sitten kaikkien muidenkin.
Voit sanoa sen miehelle, että kumpi on isompi ongelma, sekö, että jäät kotiin, jolloin miehen mukaan varmasti pilaat hänen juhlansa ja päivän vai se, että menet juhliin märisemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sulla ole mikään pakko mennä. En menisi itsekkään jos ahdistaa.
Ei niin. Antaa muiden pitää mukava päivä ja ap voi lähettää miehen mukana terveiset kaikille. Miehen ei tarvitse keksiä mitään selityksiä ap:n poissaolon takia, vaan sanoa vain, että "Pirkko lähetti paljon terveisiä!".
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneet harjoittavat henkistä väkivaltaa läheisiään kohtaan.
Jollakin tavalla tämä on totta. Ehkä se ei ole tahallista, mutta saattaa siitä osa ollakin.
Miehelläni oli ahdistuneisuushäiriö ja hän käyttäytyi sen dg:n turvin ihan kamalan rumasti. Minä olin se suurin kohde hyvin ikävälle käytökselle, mutta lapset saivat osansa asiasta myös. Vaikka tuosta ajasta on jo 7-8 vuotta, niin kaksi vanhinta lastani muistavat sen vieläkin. Vaikka kaikki on periaatteessa puhuttu läpi ja mieheni on myöntänyt hyvin pahoillaan asian kaikille, niin valitettavasti se ei muistoja muuksi muuta ja lapsilla, nyt jo aikuisia, on muistissa varmasti ikuisesti jotkut asiat.
Lapset ymmärtävät paljon enemmän nyt tietenkin tällaisia asioita, mutta se ymmärrys tuli aika ikävästi liian läheltä ja henkilökohtaisesti.
Jos mies ei olisi saanut diagnoosia, niin olisin varmasti sanonut hänen olevat erittäin veemäinen ja ilkeä tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehesi aikuinen ihminen? Oletko sinä? Te ette ole varmastikaan napanuoralla yhteen sidottuja, joten mies voi lähteä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneet harjoittavat henkistä väkivaltaa läheisiään kohtaan.
Jollakin tavalla tämä on totta. Ehkä se ei ole tahallista, mutta saattaa siitä osa ollakin.
Miehelläni oli ahdistuneisuushäiriö ja hän käyttäytyi sen dg:n turvin ihan kamalan rumasti. Minä olin se suurin kohde hyvin ikävälle käytökselle, mutta lapset saivat osansa asiasta myös. Vaikka tuosta ajasta on jo 7-8 vuotta, niin kaksi vanhinta lastani muistavat sen vieläkin. Vaikka kaikki on periaatteessa puhuttu läpi ja mieheni on myöntänyt hyvin pahoillaan asian kaikille, niin valitettavasti se ei muistoja muuksi muuta ja lapsilla, nyt jo aikuisia, on muistissa varmasti ikuisesti jotkut asiat.
Lapset ymmärtävät paljon enemmän nyt tietenkin tällaisia asioita, mutta se ymmärrys tuli aika ikävästi liian läheltä ja henkilökohtaisesti.
Jos mies ei olisi saanut diagnoosia, niin olisin varmasti sanonut hänen olevat erittäin veemäinen ja ilkeä tyyppi.
Samoja kokemuksia minullakin siskoni takia. Yritin ymmärtää, mutta oli hyvin lähellä, että meillä ei mennyt välit kokonaan poikki hänen käytöksensä takia. Olen vieläkin hieman varpaillaan hänen seurassaan ja luottamus ei ole täysin palautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla ap saikkua asian takia lääkäriltä vai oletko ihan itse keksinyt ahdistuksesi?
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ap saikkua asian takia lääkäriltä vai oletko ihan itse keksinyt ahdistuksesi?
On ihan mielenterveystaustaa itselläni. Kevät on mulle usein pahenemisvaihetta, toisille se synkkä marraskuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti et menetä mitään!
No menitkö juhliin vai jäitkö hengaamaan av:lle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti et menetä mitään!
Ja juhlien muut vieraat eivät myöskään menetä mitään, jos ap jää pois. Sen verran raskas tyyppi ap on itsekeksittyine ahdistuksineen.
Minusta ahdistus voi olla ihan normaali olotila. Kyllä sen takia voi ihan hyvin jäädä pois vapaavalintaisista tilaisuuksista. Juhlimispakkoa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ahdistus voi olla ihan normaali olotila. Kyllä sen takia voi ihan hyvin jäädä pois vapaavalintaisista tilaisuuksista. Juhlimispakkoa ei ole.
Tuolla peruaatteella juhliin voi myös mennä. Jos kerran ahdistelee koko ajan ja se on normaali olotila, niin mikä estää elämästä normaalisti?
Vierailija kirjoitti:
Minusta ahdistus voi olla ihan normaali olotila. Kyllä sen takia voi ihan hyvin jäädä pois vapaavalintaisista tilaisuuksista. Juhlimispakkoa ei ole.
Silloin olisi hyvä ilmoittaa olotilastaa tai ainakin siitä, että ei edes ajattele tulevansa juhlien järjestäjälle jo kun kutsu tulee.
Jos juhlat eivät huvita pätkääkään, niin miehellekin voi sanoa asiasta heti. Jos taas jahkaa tekemistensä kanssa, niin se on erittäin ikävää puolisoa kohtaan ja ymmärrän hyvin, että miestä asia ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneena ei kannata juhlia. Ahdistus saattaa tarttua muihinkin juhlijoihin, eikä sitten kenelläkään ole hauskaa. Juhlatunnelma katoaa kuin taikaiskusta, kun juhlissa on yksikin ahdistunut.
Nyt tajuan miksi kaikki vierailemani juhlat ovat olleet niin apeita.
Ahdistuneena ei kannata juhlia. Ahdistus saattaa tarttua muihinkin juhlijoihin, eikä sitten kenelläkään ole hauskaa. Juhlatunnelma katoaa kuin taikaiskusta, kun juhlissa on yksikin ahdistunut.