Lue keskustelun säännöt.
Olen niin ahdistunut, etten pysty lähtemään juhliin
18.05.2023 |
En vain pysty. Mieheni ei ymmärrä. Olen sanonut, että menkööt hän, ahdistukseni ei helpota jos lähden. Miehen mielestä olemme menossa vain tapaamaan ihmisiä. Niin ollaan, mutta se ahdistaa liikaa.
Kommentit (48)
Pakkohan ei ole tehdä mitään. Jää vaan pois ettet saa muitakin ahdistumaan. Itseäni ahdistaa ihmiset jotka ovat aina ahdistuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneena ei kannata juhlia. Ahdistus saattaa tarttua muihinkin juhlijoihin, eikä sitten kenelläkään ole hauskaa. Juhlatunnelma katoaa kuin taikaiskusta, kun juhlissa on yksikin ahdistunut.
Se on varmaa, että vaikka 50 ihmisen juhlassa on joka kerta vähintään 5 ahdistunutta. Ovatko kaikki juhlat siis aina tympeitä?
Mene vaan. Juhlissa voi ihan hyvin olla ahdistuneenakin. Ei se mitään haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ahdistus voi olla ihan normaali olotila. Kyllä sen takia voi ihan hyvin jäädä pois vapaavalintaisista tilaisuuksista. Juhlimispakkoa ei ole.
Tuolla peruaatteella juhliin voi myös mennä. Jos kerran ahdistelee koko ajan ja se on normaali olotila, niin mikä estää elämästä normaalisti?
Koska juhlatilaisuudessa voi ahdistaa entistä enemmän. On kokemus yhdestä tuttavasta, joka ylipuhuttiin mukaan juhlaan, jonne hän ei olisi halunnut mennä. Hän sitten oli siellä onnettoman näköisenä nurkassa eikä puhunut oma-aloitteisesti kellekään. Jälkeenpäin todettiin, että olisi ollut parempi antaa hänen jäädä kotiin. Hänellä siis ei ollut mitään diagnoosia edes, vaan muuten oli herkästi ahdistuva.
Sitten tyyppiä ei kannata kutsua koskaan minnekään, vaan kutsua selkeästi vain puoliso. Tosin sitten siitä tulee hirveä naukuminen kuinka "kaikkeni olen tehnyt ja sitten minua ei kutsuta".
Tutun kuuloista. Vaimollani ahdistuneisuushäiriötä ja minun on vaikea ymmärtää, miten voi ahdistaa tuttujen ihmisten tapaaminen.
Alkoholistikoti ja koulukiusaaminen on jättänyt häneen jälkensä, luoden häpeäidentiteetin. Vuosikymmenen terapia on jossain määrin auttanut.
Olen hyväksynyt, että kaikkiin kissanristiäisiin emme yhdessä pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ahdistus voi olla ihan normaali olotila. Kyllä sen takia voi ihan hyvin jäädä pois vapaavalintaisista tilaisuuksista. Juhlimispakkoa ei ole.
Tuolla peruaatteella juhliin voi myös mennä. Jos kerran ahdistelee koko ajan ja se on normaali olotila, niin mikä estää elämästä normaalisti?
Koska juhlatilaisuudessa voi ahdistaa entistä enemmän. On kokemus yhdestä tuttavasta, joka ylipuhuttiin mukaan juhlaan, jonne hän ei olisi halunnut mennä. Hän sitten oli siellä onnettoman näköisenä nurkassa eikä puhunut oma-aloitteisesti kellekään. Jälkeenpäin todettiin, että olisi ollut parempi antaa hänen jäädä kotiin. Hänellä siis ei ollut mitään diagnoosia edes, vaan muuten oli herkästi ahdistuva.
Ei suomalaiset puhu oma-aloitteisesti ihmisille. Juhlissa ollaan sen porukan kesken, joka tunnetaan ennestään.
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan ei ole tehdä mitään. Jää vaan pois ettet saa muitakin ahdistumaan. Itseäni ahdistaa ihmiset jotka ovat aina ahdistuneita.
Yleensäkin tuollaiset turpa nurin päin olevat ihmiset saavat muiden olon ikäväksi. Jos vaikka ylioppilasjuhliin menee joku tyyppi, joka vain jurnottaa jossain kulmassa eikä edes yritä olla kunnioittava sankaria, juhlien järjestäjää tai muita vieraita kohtaan, niin hänen olisi todellakin paras jäädä kotiin. Tai sitten hän lähtee mukaan ja tekee todellakin kaikkensa sen hetken mitä siellä on ja sitten poistuu vaikka puolen tunnin jälkeen. Se ei ole liikaa vaadittu, jos kerran juhliin on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohda nuo kaikki muut kommentit.
Laita se ahdistus tauolle, tai vaimenna se siedettävälle tasolle, jota ehkä käytät muissa sosiaalisissa tilanteissa joissa ahdistus on läsnä.
Ihmiset ovat aika itsekeskeisiä- suurimmalla osalla joku pelko jota keskittyvät peittämään-
eivätkä kiinnitä sinuun niin suurta huomiota kuin ajattelet. Lisäksi ihmiset ovat hyvällä tuulella ja positiivisia, koska juhliminen on kivaa.
Vaikka tällä kertaa antaisit ahdistuksen viedä voiton ( toivon ettet, sinä ansaitset kanssa juhlia ja hauskuutta) niin yritä löytää keinoja hallita sitä niin ettei se ryöstä elämääsi.
Nämä ahdistuneet ovat vallan käyttäjiä.Minua ahdistaa. Otanpa mieheltä ensin kaiken huomion ja jäämällä pois kaikki kysyvät missä olet. Näin sinusta tulee juhlien keskipiste, vaikka olet kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutun kuuloista. Vaimollani ahdistuneisuushäiriötä ja minun on vaikea ymmärtää, miten voi ahdistaa tuttujen ihmisten tapaaminen.
Alkoholistikoti ja koulukiusaaminen on jättänyt häneen jälkensä, luoden häpeäidentiteetin. Vuosikymmenen terapia on jossain määrin auttanut.
Olen hyväksynyt, että kaikkiin kissanristiäisiin emme yhdessä pääse.
Minulla ei ole mitään ahdistuneisuutta tai muitakaan vastaavia juttuja, mutta siltikään en jaksa lähteä kaikkiin kissanristiäisiin. Nytkin ensi viikonloppuna olisi yhdet aivan turhat kissanristiäiset ja olen sanonut miehelleni jo heti kutsun tullessa, että mene jos haluat, minä en lähde. Jään mielummin kotiin pihatöihin tai ihan mitä vain tekemään, kuin uhraan puoli päivää niihin.
Olen työni takia hyvin sosiaalinen arkena, joten iltaisin ja viikonloppuisin olen introvertti itseni. Oikeisiin juhliin ja tapahtumiin lähden kyllä ja niissä on mukavaa, mutta turhuuksiin en lähde. Perheeni on samanlainen onneksi ja kaikilla on sama juttu. Miehen tilanne on nyt vain erilainen, kun hän tekee kotitoimistolla töitä ja täällä hän voi olla yksin tarpeeksi, joten hän lähtee ihan mielellään ihmisten ilmoille.
Vierailija kirjoitti:
Nämä ahdistuneet ovat vallan käyttäjiä.Minua ahdistaa. Otanpa mieheltä ensin kaiken huomion ja jäämällä pois kaikki kysyvät missä olet. Näin sinusta tulee juhlien keskipiste, vaikka olet kotona.
Niin he äkkiä ovat. Kotona he ensin lupaavat lähteä, sitten alkavat keksimään kaikkia ehtoja mukaan lähtemiseen, sen jälkeen lupaavat lähteä ja kohta peruvatkin lähtemisensä ja oikein nauttivat, kun puoliso/perhe on ihmeissään lähteekö tämä vai ei.
Jos he eivät lähde, vaikka ovat luvanneet, niin siinä on taas yksi vallan näyttämisen paikka, kun juhlissa sitten ollaan odotettu ja laskettu tarjoilut ja muut tämän tulon mukaan, mutta sitten tyyppiä ei näykään. Tai sitten puoliso tulee yksin ja selittelee jotain mitä nyt on matkan aikana keksinyt selitykseksi toisen poissaolon syyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ahdistuneet ovat vallan käyttäjiä.Minua ahdistaa. Otanpa mieheltä ensin kaiken huomion ja jäämällä pois kaikki kysyvät missä olet. Näin sinusta tulee juhlien keskipiste, vaikka olet kotona.
Niin he äkkiä ovat. Kotona he ensin lupaavat lähteä, sitten alkavat keksimään kaikkia ehtoja mukaan lähtemiseen, sen jälkeen lupaavat lähteä ja kohta peruvatkin lähtemisensä ja oikein nauttivat, kun puoliso/perhe on ihmeissään lähteekö tämä vai ei.
Jos he eivät lähde, vaikka ovat luvanneet, niin siinä on taas yksi vallan näyttämisen paikka, kun juhlissa sitten ollaan odotettu ja laskettu tarjoilut ja muut tämän tulon mukaan, mutta sitten tyyppiä ei näykään. Tai sitten puoliso tulee yksin ja selittelee jotain mitä nyt on matkan aikana keksinyt selitykseksi toisen poissaolon syyksi.
Niin no tuo on juurikin vallankäyttöä, ei ahdistusta vaikka hän niin väittäisi.
On kyllä tolloja täynnä koko ketju. Ahdistuneisuus ei saa ketään käyttäytymään huonosti vaan enemmänki pelokkaasti. Ja on kyllä kyky ottaa itteensä siitä, että joku pysyttelee vähän syrjemmässä. Kehtaaki. Vallankäyttöä? Kyllä teillä on ihan jonkun muun diagnoosin tyyppi käsissä jos käyttää ahdistusta kontrolloimiseen. Ahdistuneet ei halua huomiota eikä varsinkaan kyseiselle käytökselle. Vit tu mitä matalan äo:n kotkoja taas liikkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ap saikkua asian takia lääkäriltä vai oletko ihan itse keksinyt ahdistuksesi?
On ihan mielenterveystaustaa itselläni. Kevät on mulle usein pahenemisvaihetta, toisille se synkkä marraskuu.
miten ihmeessä noin hullulla on mies? onko se mieskin hullu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä ahdistuneet ovat vallan käyttäjiä.Minua ahdistaa. Otanpa mieheltä ensin kaiken huomion ja jäämällä pois kaikki kysyvät missä olet. Näin sinusta tulee juhlien keskipiste, vaikka olet kotona.
Niin he äkkiä ovat. Kotona he ensin lupaavat lähteä, sitten alkavat keksimään kaikkia ehtoja mukaan lähtemiseen, sen jälkeen lupaavat lähteä ja kohta peruvatkin lähtemisensä ja oikein nauttivat, kun puoliso/perhe on ihmeissään lähteekö tämä vai ei.
Jos he eivät lähde, vaikka ovat luvanneet, niin siinä on taas yksi vallan näyttämisen paikka, kun juhlissa sitten ollaan odotettu ja laskettu tarjoilut ja muut tämän tulon mukaan, mutta sitten tyyppiä ei näykään. Tai sitten puoliso tulee yksin ja selittelee jotain mitä nyt on matkan aikana keksinyt selitykseksi toisen poissaolon syyksi.
Miehelläni (kirjoitin tästä jo ekalla sivulla), oli myös tätä. Hän ei olisi halunnut, että lähisukulaiset tietävät hänen ahdistuneisuudestaan, mutta päätin kertoa sen muutamalle lähimmälle jossakin vaiheessa. Se helpotti minunkin tilannetta paljon ja sen jälkeen ei tarvinnut enää keksiä jotain äkillisiä flunssan alkuja/pääkipuja/kiireellisiä kotitöitä, jonka takia mies ei lähtenytkään, vaikka oli kutsuttaessa ilmoittanut myös itsensä mukaan.
Muistan esimerkiksi miehen siskonpojan, eli meidän kummipoikamme rippijuhlat, joihin mies olisi tietenkin sylikummina ollut hyvä tulla ja hän olikin lähdössä edelliseen päivään saakka. Sitten huomasin, kuinka mieli taas muuttui ja mies alkoi mököttämään koko perheelleen. Se oli varma merkki, että taas iski ahdistus. Yritin jutella hänelle ihan nätisti, mutta hän kieltäytyi puhumasta ja edes katsomasta kohti, joten sanoin lapsille, että me muut lähdetään sitten, pärjätköön kotona miten pärjää. Juhlapaikka oli sen verran kaukana, että meille oli varattu yö hotellissa ja lähdimme sinne ilman miestä. Laitoin miehen siskolle vain viestiä, että näin kävi taas ja minä toimin yksin kummina. Lapsille asia oli jo silloin ihan tuttujuttu, joten kukaan ei edes ihmetellyt asiaa.
Muutaman kerran keksin miehen puolesta erilaisia syitä miksi tämä ei lähtenytkään, mutta oli helpompi sanoa totuus kuin yrittää myöhemmin muistella mikä syy oli tullut keksittyä sillä kertaa. Kaikille asiasta ei tarvinnut tietenkään selkoa tehdä, vaan sanoin vain kun kyseltiin missäs se Kaitsu on, että nyt meitä tuli tällainen kokoonpano tällä kertaa.
Kotona mies oli sitten pärjännyt keskenään. Muutaman kerran hän kyllä alkoi riehumaan, että me muutkaan emme saisi mennä, sillä meillehän voisi sattua jotain matkalla. Joo, voisihan sitä sattua, mutta ehkä sitä voi sattua vaikka työmatkalla ja en jaksanut mennä tähän mukaan, että olisimme jääneet koko porukka kotiin odottamaan maailmanloppua miehen takia.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä tolloja täynnä koko ketju. Ahdistuneisuus ei saa ketään käyttäytymään huonosti vaan enemmänki pelokkaasti. Ja on kyllä kyky ottaa itteensä siitä, että joku pysyttelee vähän syrjemmässä. Kehtaaki. Vallankäyttöä? Kyllä teillä on ihan jonkun muun diagnoosin tyyppi käsissä jos käyttää ahdistusta kontrolloimiseen. Ahdistuneet ei halua huomiota eikä varsinkaan kyseiselle käytökselle. Vit tu mitä matalan äo:n kotkoja taas liikkeellä.
Hohhoijaa... ja sinähän se olet kaikkien ahdistuneiden asiantuntija. Hassu olet, jos meinaat nyt pistää muiden dg:t uusiksi.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä tolloja täynnä koko ketju. Ahdistuneisuus ei saa ketään käyttäytymään huonosti vaan enemmänki pelokkaasti. Ja on kyllä kyky ottaa itteensä siitä, että joku pysyttelee vähän syrjemmässä. Kehtaaki. Vallankäyttöä? Kyllä teillä on ihan jonkun muun diagnoosin tyyppi käsissä jos käyttää ahdistusta kontrolloimiseen. Ahdistuneet ei halua huomiota eikä varsinkaan kyseiselle käytökselle. Vit tu mitä matalan äo:n kotkoja taas liikkeellä.
Mitä kaikkia diagnooseja sinulla on?
Ja miten sinä pystyt määrittelemään miten ahistuneeseen muualla suhtaudutaan ja mitä hänestä ajatellaan?
Vierailija kirjoitti:
On kyllä tolloja täynnä koko ketju. Ahdistuneisuus ei saa ketään käyttäytymään huonosti vaan enemmänki pelokkaasti. Ja on kyllä kyky ottaa itteensä siitä, että joku pysyttelee vähän syrjemmässä. Kehtaaki. Vallankäyttöä? Kyllä teillä on ihan jonkun muun diagnoosin tyyppi käsissä jos käyttää ahdistusta kontrolloimiseen. Ahdistuneet ei halua huomiota eikä varsinkaan kyseiselle käytökselle. Vit tu mitä matalan äo:n kotkoja taas liikkeellä.
Pelokkaasti käytyminen on ehkä joillakin se tapa toimia, mutta siihen tulee mukaan myös monia muita asioita. Ärtymys on yksi ahdistuisuuteen liittyvä juttu esimerkiksi. Ahdistunut ei kykene myöskään asettumaan muiden osaan ollenkaan, vaan rypee syvällä suossaan ja epäilee kaikkea ja kaikkia, niin ennen, nyt kuin tulevaisuudessakin. Ahdistunut ei ole mukavaa seuraa ja hänen juttunsa saattavat tuntua nuista jopa vai no har hai sil ta.
Koska juhlatilaisuudessa voi ahdistaa entistä enemmän. On kokemus yhdestä tuttavasta, joka ylipuhuttiin mukaan juhlaan, jonne hän ei olisi halunnut mennä. Hän sitten oli siellä onnettoman näköisenä nurkassa eikä puhunut oma-aloitteisesti kellekään. Jälkeenpäin todettiin, että olisi ollut parempi antaa hänen jäädä kotiin. Hänellä siis ei ollut mitään diagnoosia edes, vaan muuten oli herkästi ahdistuva.