Kiroan yhä psykologin joka ei auttanut minua 90-luvulla

Mitäs et ottanut itseäsi niskasta kiinni, sen siitä saa.

Kosta yhteiskunnalle!

Miksi et hakeutunut toiselle psykologille? Käydäänhän lääkärissäkin uudelleen, jos ensimmäinen ei saa vaivaa parannettua.

Vastuu elämästäsi on sinulla. On toki helpompi syyttää jotain yksittäistä ihmistä 30 vuotta sitten, kuin katsoa rehellisesti peiliin.

Amatilainen.

Sulla ei taida olla mitään vaikutusvaltaa omaan elämääsi? Ammattilaisuhri?

Toisin sanoen, olet nyt aikuisena liian laiska tekemään asioille mitään.

Ajattele että se psykologi on elänyt onnellisena ja tasapainoisena elämäänsä eteenpäin. Todnäk perhe, sievä koti ja joku kiinnostava harrastus. Tykkää matkailla, pysynyt hoikkana. Semmosta se on.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et hakeutunut toiselle psykologille? Käydäänhän lääkärissäkin uudelleen, jos ensimmäinen ei saa vaivaa parannettua.

Vastuu elämästäsi on sinulla. On toki helpompi syyttää jotain yksittäistä ihmistä 30 vuotta sitten, kuin katsoa rehellisesti peiliin.

Joo no. Aikuisella on vastuu elämästään ja valinnoistaan. Lapsen/ nuoren asioissa on aikuinen vastuussa.

Miten ei auttanut?

Ei ole psykologin vika, jos joku ei halua auttaa itseään.

No ainahan voi ajatella niin, että vielä kamalampaa on taas seuraavan 30 vuoden päästä jos ei tee juuri nyt niitä asioita, mitä juuri nyt voi tehdä. Silloin et voi enää syyttää nuoruuttasikaan.

Syytä vaan muita omista ongelmistasi. Se on varma tapa estää kehitys.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole psykologin vika, jos joku ei halua auttaa itseään.

Totta. Tästä on vanha vitsikin:

Montako psykologia tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?

- Vain yksi, mutta hehkulampun pitää haluta muutosta

Oliko teillä millainen hoitosuhde, siis jos ap yksipuolisesti oletit että on toimiva yhteys, mutta psykologi hampaat irvessä koetti sietää kun ei voinut muuta. 

En ole ap, mutta myös 90-luvulla olen käynyt psykologilla, joka vain oikeastaan pahensi asiaa auttamisen sijaan. Jos kaupunki ohjaa sinut ilmaiselle psykologille x nuorisopolille niin eipä sitä tuosta vaan vaihdeta. Etenkin kun et itse edes silloin pystynyt tajuamaan, että siinä on yhtään mitään vikaa. 

Lapsuuskodin ongelmien vuoksihan sinne yleensä nuorena joutuu (koulukiusattu tai ulkopuolisen väkivallan uhriksi joutunut voi toki saada kotiväeltä tukea) ja on jo kasvanut koko elämänsä laiminlyötynä. Sen psykologin tehtävä on auttaa ja olla terve peili. No, mistäpä se nuori sen voisi tietää ja tunnistaa, ettei se olekaan. Hänhän vain kuvittelee, että maailma nyt vaan on tällainen ja minussa on jotain vikaa, kun en kestä sitä. Lääkkeitä minullekin tarjottiin, että kestäisin elämääni sen sijaan, että olisi kerrottu, että sitä voi muuttaa aktiivisesti haluamaansa suuntaan. 

Ymmärrän kyllä aloittajaa, että näinkin voi käydä. Itse kävin nuorena mielenterveystoimistossa, josta laitettiin pihalle muutaman kerran jälkeen. Ajattelivat kai, että masennus ja ahdistus oli normaalia nuoren reagointia parisuhteen päättymiseen. Oikeasti mulla oli tosi suuria tunne-elämän vaikeuksia ja kiintymyssuhdetraumoja, heikko itsearvostus ja vahva oletus että mulla ei voi ja saa olla mikään vikana, koska koko lapsuuteni ajan multa oli kielletty ns.negatiiviset tunteet ja vääristelty mun tunteita ja kokemuksia. Oli tosi suuren kynnyksen takana alunperinkin mennä hakeen apua, mutta menin ihan lukkoon kun nämä ns.ammattilaiset vaan vahvistivat sitä traumaa, että ei sulla mitään oo, tuu sit takas jos tuntuu siltä. Ammattilaiset tekee virheen siinä, jos se katsoo sitä ulkokuorta ja traumatisoituneen ihmisen ns.päiväminää joka on selkeä, jäsentynyt ja analysoiva. Heidän jos kenen pitäisi ymmärtää kaivaa pintaa syvemmältä. Olen siis katkera, koska he eivät auttaneet, minulla ei ollut tietoakaan mitä olisi muuta pitänyt sanoa siellä. Siellä vain vahvistui käsitys, että minä vain olen vaikea ja huono enkä kestä elämää, oikeasti huonostivoivat ja apua tarvitsevat on muita. Ja siinä kohtaahan minä en jaksanut edes pestä pyykkiä vaan käytin samoja vaatteita ja joskus käänsin alushousut ja sukat vaan nurinpäin viikon jälkeen ja sitten huuhdoin hetken hanan alla kun en jaksanut mennä pyykkituvalle. Mutta tätäpä ei häpeissään ihan kahdella käynnillä saa sanottua vieraille ihmisille.

Psykologia on lopulta mutu-huuhaatiedettä, osaamattomissa käsissä. Riippuu paljolti yksittäisen psykologin elämänkokemuksista ja älystä, osaamisesta kuinka hyvin osaa oppimaansa soveltaa käytäntöön. Psykologeilla puuttuu usein myös laaja-alainen ymmärrys eri elämän osa-alueilta, mikä on ollut melko järkyttävää huomata. Olen huomannut, että monella on sitä omaa traumataustaa, mikä sumentaa heidän ajatteluaan.

Täsmäapuun kuten lastensuojelun apuna, ratkaisukeskeiseen terapiaan tai kriisiterapiaan ovat ehkä hyviä, mutta pitkäkestoiseen psykoterapiaan eivät useimmat kykene, vaikka ammattiaan harjoittavat. Jatkossa käyn mieluummin tunnin kävelyllä luonnossa kuin kerron asioistani.

Vierailija kirjoitti:

Jatkossa käyn mieluummin tunnin kävelyllä luonnossa kuin kerron asioistani.

Mulle psykologi neuvoi lopettamaan terapian ja aloittamaan puutarhanhoidon. Hyvä neuvo oli. Rahan meno on samaa luokkaa, mutta pää voi hyvin ja saan tosi hyviä vihanneksia ja marjoja.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole psykologin vika, jos joku ei halua auttaa itseään.

Psykologin vika on, jos hän kirjaa, että tämä nuori ei tarvitse mitään apua, turhaa valittaa. Sen jälkeen ei yths:ltä tai tk:sta saanut aikoja eikä ollut varaa maksaa yksityistä. Minunkin elämäni olisi ihan toisenlainen, jos olisin silloin saanut apua. Ja kyllä, aikuisena olen hakenut apua, itse maksamalla.

Vierailija kirjoitti:

Psykologia on lopulta mutu-huuhaatiedettä, osaamattomissa käsissä. Riippuu paljolti yksittäisen psykologin elämänkokemuksista ja älystä, osaamisesta kuinka hyvin osaa oppimaansa soveltaa käytäntöön. Psykologeilla puuttuu usein myös laaja-alainen ymmärrys eri elämän osa-alueilta, mikä on ollut melko järkyttävää huomata. Olen huomannut, että monella on sitä omaa traumataustaa, mikä sumentaa heidän ajatteluaan.

Täsmäapuun kuten lastensuojelun apuna, ratkaisukeskeiseen terapiaan tai kriisiterapiaan ovat ehkä hyviä, mutta pitkäkestoiseen psykoterapiaan eivät useimmat kykene, vaikka ammattiaan harjoittavat. Jatkossa käyn mieluummin tunnin kävelyllä luonnossa kuin kerron asioistani.

Kyllä, mutua ja huuhaata on. Monilla putkiaivoisuutta, kykenemättömyyttä ajatella itse. Lastensuojelun "apuna" voivat saada suurta tuhoa aikaan, jos ei ymmärrys, äly ja osaaminen riitä.