Onko tietämilläsi kasvatusalan/hoitoalan ammattilaisilla hyväkäytöksiset lapset?

kirjoittaa. Että ollaan tavoitteellisia = uuvutetaan lapsi harrastuksilla

että esim lapselle ei kotona tarjota pelkkää paperia ja kynää piirtämiseen, vaan ehkä pyritään käyttämään monipuolisemmin savea, vesivärejä tms. kullekin iälle sopivia muotoja, kun tämä nyt tulee ns. perstuntumasta. Taikka sitten kiinnittää vain enemmän huomiota lapsen liikkumiseen, yhteisiin lukuhetkiin, lorupusseihin tms. Mitä nyt milloinkin, eli hyödyntää koulutustaan vaistomaisesti myös kotona. Tämä kai lienee ihan tavallista, näin varmaan myös lääkärit kotona toimivat. Omat lapseni eivät todellakaan harrasta liikaa, jopa vähemmän kuin monet muut. Enkä puutu lasten opettajien toimintaan.

Eikä ole luulottelua, sain viimeksi tänään palautetta yläkoulun vanhempainvartissa siitä, että ovat aina kohteliaita, osaavat sosiaaliset käytöstavat ja puhuttelun. Tuntevat "etiketin".



Olen itse sh

eikä meillä ole tuollaisia sääntöjä, ei ollut myöskään lapsuudenkodissani :)

Aika tiukka kuri tuntuu opettajien lapsilla olevan. Mun makuun liian tiukka. Kokeeseen pitää lukea joka päivä puoli tuntia viikon ajan ennen koetta. Tiettyjä harrastuksia ei saa lopettaa vaikkei siellä tykkäisi käydä jne. Oikeastaan aika sama sairaanhoitajien lapsilla.

Lähihoitajien lapset on mun mielestä ihan tavallisia.

mika on hyvakaytoksinen?

Useinhan hyvakaytoksisena pidetaan sellaista vahan alistettua lasta, joka ei pida melua itsestaan ja ei vaadi mitaan ja tekee mita pyydetaan.

Eri juttu sitten pyrkivatko kasvatusalan ammattilaiset (jotka periaatteessa tietavat kasvatuksesta vahan muita enemman) tallaiseen.

Parempi kysymys oliskin ovatko heidan lapset onnellisia. Joskus lapset jotka juoksevat ulkona ja meluavat ja kiipeilevat puissa ja tulevat kotiin likaisina ovat onnellisia, mutta heita ei valttamatta pideta hyvakaytoksisina.

Mä en ainakaan alista lapsiani olemaan hiljaa, enkä kyllä oppilaitanikaan. Mun edessä tunteiden näyttäminen on toivottavaa. Ja mä en oo objektiivinen arvostelemaan omien lasteni onnistunutta kasvatusta. Toivon ja luulen, että onnellisia ovat.

kasvatusalan tehtävissä olevilla.. ja nyt puhun siis korkeakoulutetuista. En kyllä tiedä miksi hoitajilla ns. pitäisikään??

Kyllähän hoitajillakin on normaalia vanhempaa enemmän tietämystä, kokemusta ja koulutusta lapsista. Varsinkin eri kehitysvaiheista ja käytännön toiminnasta lasten kanssa.

Kyllä varmasti on apua omien lasten kasvatuksessa siitä että on esim. päiväkodissa hoitanut lapsia. Nähnyt erilaisia lapsia, erilaisia tilanteita yms.

Korkeakoulutetuilla voi olla se koulutus mutta ei aina sellaista käytännön kokemusta lasten kanssa toimimisesta kun joillain hoitajilla. En tosiaan tarkoita että kaikki korkeakoulutetut näin, mutta esim. ystäväni on päiväkodin johtaja. Hänellä on takana pitkä koulutus ja varmasti tietoa lasten kasvusta ja kehityksestä, mutta ei käytönnön kokemusta lasten kanssa työskentelemisestä koska tekee lähinnä toimisto töitä. Omia lapsia hänellä ei vielä ole.

mutta tasapainoinen on



kätilö

eikä meillä ole tuollaisia sääntöjä, ei ollut myöskään lapsuudenkodissani :)

Aika tiukka kuri tuntuu opettajien lapsilla olevan. Mun makuun liian tiukka. Kokeeseen pitää lukea joka päivä puoli tuntia viikon ajan ennen koetta. Tiettyjä harrastuksia ei saa lopettaa vaikkei siellä tykkäisi käydä jne. Oikeastaan aika sama sairaanhoitajien lapsilla. Lähihoitajien lapset on mun mielestä ihan tavallisia.

Ja kyllä meillä oli tiukka kuri kotona kun olin pieni. Kokeisiin luettiin juuri kuvaamallasi tavalla. Harrastin vuosia pianonsoittoa vastoin tahtoani yms. Jälkeenpäin en ole kuitenkaan mitään noista asioista muistellut pahalla. Ihan muut kokemukset jääneet ihottavina mieleen ja eivät liity edes vanhempiini.

Itse haluan lasteni menestyvän koulussa parhaansa mukaan. Eli en vaadi mahdottomia yli lapsen kykyjen, mutta vaadin kyllä yrittämään parhaansa. Ja kyllä meilläkin luetaan kokeisiin hyvin tiukalla järjestelmällä. En kuitenkaan ole lapsiani pakottanut jatkamaan harrastuksia joista eivät pidä yms. Tiukka kuri on meillä muutenkin moneen muuhun perheeseen verrattuna, mutta osataan kyllä hassutella ja viettää kivaa aikaa perheenä yhdessä.

Tietyt käytöstavat mielestäni kuuluu lapsille opettaa. Meillä tärkeinä pidetään ruokailutapoja, koteliaisuutta, kunnioitusta tosia kohtaan, toisen huomioon ottamista ja auttamista. Myös haluan opettaa lapseni pyytämään anteeksi, sopimaan asit toistensa kanssa ja keskustelemaan asioista pienestä pitäen. Rajat meillä on aika tiukat ja huonosta käytöksestä tulee seuraamus hyvin pian, iän ja teon mukaan.

Ja kyllä meillä oli tiukka kuri kotona kun olin pieni. Kokeisiin luettiin juuri kuvaamallasi tavalla. Harrastin vuosia pianonsoittoa vastoin tahtoani yms. Jälkeenpäin en ole kuitenkaan mitään noista asioista muistellut pahalla. Ihan muut kokemukset jääneet ihottavina mieleen ja eivät liity edes vanhempiini.

Itse haluan lasteni menestyvän koulussa parhaansa mukaan. Eli en vaadi mahdottomia yli lapsen kykyjen, mutta vaadin kyllä yrittämään parhaansa. Ja kyllä meilläkin luetaan kokeisiin hyvin tiukalla järjestelmällä. En kuitenkaan ole lapsiani pakottanut jatkamaan harrastuksia joista eivät pidä yms. Tiukka kuri on meillä muutenkin moneen muuhun perheeseen verrattuna, mutta osataan kyllä hassutella ja viettää kivaa aikaa perheenä yhdessä.

Tietyt käytöstavat mielestäni kuuluu lapsille opettaa. Meillä tärkeinä pidetään ruokailutapoja, koteliaisuutta, kunnioitusta tosia kohtaan, toisen huomioon ottamista ja auttamista. Myös haluan opettaa lapseni pyytämään anteeksi, sopimaan asit toistensa kanssa ja keskustelemaan asioista pienestä pitäen. Rajat meillä on aika tiukat ja huonosta käytöksestä tulee seuraamus hyvin pian, iän ja teon mukaan.

Voi olla samassa perheessäkin, sekäettä.

kasvatusalan tehtävissä olevilla.. ja nyt puhun siis korkeakoulutetuista. En kyllä tiedä miksi hoitajilla ns. pitäisikään??

Ehkä opettajien lapsilla on vähän turhan paljon harrastuksia minun makuuni. Eivät kuitenkaan kasvattajina keskimääräistä parempia tai huonompia.

Mun makuun liian tiukka. Kokeeseen pitää lukea joka päivä puoli tuntia viikon ajan ennen koetta. Tiettyjä harrastuksia ei saa lopettaa vaikkei siellä tykkäisi käydä jne. Oikeastaan aika sama sairaanhoitajien lapsilla.



Lähihoitajien lapset on mun mielestä ihan tavallisia.

Ovat

Puhun omista lapsistani. Neljä lapsista on hyväkäytöksisiä, heistä kolme myös onnellisen ja tasapainoisen oloisia. Yksi lapsista on vähemmän hyväkäytöksinen, koulusta tulee jälki-istuntolappua ja muutenkin negatiivista palautetta, mutta lapsi vaikuttaa onnelliselta. Me vanhemmat ollaan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita, kumpikin toimitaan kasvatusalalla, minä varhaiskasvatuksen puolella, mies koulussa.

mika on hyvakaytoksinen?



Useinhan hyvakaytoksisena pidetaan sellaista vahan alistettua lasta, joka ei pida melua itsestaan ja ei vaadi mitaan ja tekee mita pyydetaan.



Eri juttu sitten pyrkivatko kasvatusalan ammattilaiset (jotka periaatteessa tietavat kasvatuksesta vahan muita enemman) tallaiseen.



Parempi kysymys oliskin ovatko heidan lapset onnellisia. Joskus lapset jotka juoksevat ulkona ja meluavat ja kiipeilevat puissa ja tulevat kotiin likaisina ovat onnellisia, mutta heita ei valttamatta pideta hyvakaytoksisina.

mielestäni ovat.. sekä omat että muiden opejen. Ehkä suurin ero on se, että opettajien perheissä vähän useammin 'tehdään asioita ns. tavoitteellisesti' ja monipuolisemmin. Enkä nyt todellakaan tarkoita mitään koulukilttejä lapsia vaan juuri panostetaan taidekasvatukseen, käsin tekemiseen tms. Omat lapset eivät tod lue kokeisiin enemmän kuin muut, tällaista painetta ei ole, mutta muuten ehkä säännöt tiukemmat. Esimerkiksi kotitöitä täytyy tehdä, kotiintuloajat, perhe syö yhdessä ja silloin täytyy olla kotona jne. Mutta mutainen ja kurainen on ollut pienestä saakka. Ja näin kyllä myös ystävieni lapset.

Ei mitään riiviöitä, ei myöskään kummallisen täydellisiä. Joskus käyttäytyvät paremmin, joskus huonommin.

mutta kun omaa kouluikääni muistelen niin opettajien lapset kyllä aika tehokkaasti saivat kaikki jaossa olevat stipendit, niin että ehkä sitten olivat muita parempikäytöksisiä... Koulunumeroilla se ei ainakaan selittynyt.

siinä mielessä, että ihan mielelläni päästän meille kylään, eivät riehu, kiusaa, hajota paikkoja.

Mutta pientä pahaa tekevät kuten omanikin: eivät mene kotiin sovittuun aikaan, pelaavat yli sovitun ajan jne.

Joidenkin kohdalla ihmettelen kun saavat (lapseni kertoman mukaan) esim. pelata isommille tarkoitettuja pelejä, vaikka varmasti ammattilaiset tietää ikärajoista.