Lue keskustelun säännöt.
Keskiluokkainen, joka elää henkisesti kuin köyhä
14.05.2023 |
Olemme miettineet tätä paljon ystäväpiirissäni ja halusinkin tuoda keskustelun nyt suuremmalle audienssille!
Onkohan niin, että moni keskiluokkaistunut 30-50 vuotias elää henkisesti kuin köyhä? Tällä tarkoitan siis sitä, että vaikka on mukava palkka, rahaa säästössä, omistusasunto, auto tai kaksi ja vakaa talous, niin 90-luvun lama on jättänyt sellaiset jäljet, ettei periaatteessa tajua olevansa taloudellisesti turvattu, vaan silti aina stressaa korkojen nousua, tarkistaa hintoja ruokakaupassa vaikka ei tarvitsisi ja pelkää köyhyyttä ja sitä samaa tunnetta, mikä köyhänä lapsena oli?
Tämä näkyy tosiaan omassa tuttavapiirissäni monella tapaa ja olemme tästä paljon puhuneet. Yhden lapsi harrastaa KAIKKEA koska vanhemmilla ei ollut samoja mahdollisuuksia nuorena köyhyyden takia, ja silti vanhemmat stressaavat, että mitä jos rahat loppuvat ja lapsi joutuu lopettamaan? Toinen on tarjoushaukka ja tuntee syyllisyyttä, kun silloin tällöin "sortuu" ostamaan viiden euron kilohintaan suomalaisia kurkkuja talvella, vaikka rahaa kyllä löytyy. Kolmas menettää yöunensa, kun sijoituskämppä tuottaakin enää 3,5% voittoa kuukaudessa ja näkee kauhukuvia siitä, että tämä suistaa koko perheen vararikkoon. Neljäs ei koskaan osta uusia vaatteita, koska on pienenä tottunut, että vaatteet käytetään loppuun. Viides puntaroi vikkkokausia, että onko viikko Italiassa nyt OIKEASTI sen arvoista, että siihen kehtaa tuhlata pari tonnia perhelomaan. Itse koen syyllisyyttä, kun juuri tuhlasin 70 euroa jalkahoitoon, koska en ole koskaan käynyt sellaisessa ja oli varaa kokeilla. Heti iski ajatus, että kauheaa tuhlausta, vaikka tililtä löytyy yli 10 000 euroa säästöjä ja sijoituksetkin voivat hyvin. Mutta "henkisesti köyhänä" tällaiset hömpötykset aiheuttaa heti syyllisyyttä.
Ja siis näillä kaikilla (minut mukaan lukien) on vähintään 4000 euron kuukausitulot, järkevästi mitoitetut asuntolainat, hyvin säästöjä ja ovat samalla tavalla varovaisia rahankäytön kanssa, vaikka ei todellakaan tarvitsisi.
Sysäys tähän romaaniin oli se, kun eilen juttelimme, kuinka suurin osa meistä on ylimitoittanut kulunsa varmuuden vuoksi. Esim itse: olisimme saaneet pankilta 500 000 lainaa, emme ottaneet kuin 300 000, jolloin laskimme, että jos jompi kumpi jää nollatuloille, toisella on varaa elättää perhe yksin.
Millainen salainen ostovoima Suomesta löytyykään, jos laman traumatisoivat lapset, eli nykyiset keski-ikäiset, uskaltaisivat käyttää rahaansa, eikä lapsuuden traumojen vuoksi istuisi paniikissa sen rahakasan päällä, stressaantuneena siitä, että jonain päivänä se kaikki varmaan häviää?
Onko kenelläkään muulla samanlaisia ajatuksia?
Kommentit (72)
Puoliso on tuollainen henkisesti köyhä ja se on kyllä välillä tosi raskasta. Etenkin nyt korkojen noustessa hän sairaalloisella huolella imee itseensä talousennusteita ja mielipiteitä, koska pelkää, että menetämme asuntomme jos korot vielä nousee. Todellisuudessa laskimme, että kunhan korot pysyy alle 17% niin ei tarvitse edes nyörejä kiristää, mutta silti toinen maalailee "mitä jos"-uhkakuvia ja pelkää menettävänsä kotimme... Alkaa olla aika raskasta vakuutella päivittäin ja joka aamu alkaa keskustelulla "Tänään euribor on jo näin ja näin paljon ja se ja se talousbloggari Ranskasta on arvioinut sitä ja tätä ja tota"...
Jos korot nousee oikeasti 17%, niin sitten maailmassa on kyllä paljon suurempiakin ongelmia kuin meidän asuntolaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstahullu taas kyselemässä muiden ajatuksia.
Tunnistan itseni tuosta jalkahoito-jutusta. Niskani on aina ollut helposti jumiutuva ja aiheuttanut ongelmia. Olen ollut hyväpalkkaisessa työssä kohta 20 vuotta ja silti tajusin vasta toissa vuonna 47 vuoden ikäisenä, että voin ihan hyvin "tuhlata" hierojaan kahden viikon välein, koska minulla on varaa. Me lama-ajan lapset ja nuoret ei koskaan laiteta omaa hyvinvointiamme edelle koska ollaan opittu että a) se on tuhlausta ja b) kyllä yleinen terveydenhuolto pitää riittää ja muu on snobeilua. Ei se enää ole niin ollut vuosikausiin.
Mä en ole . Luen runoja ja muuta hyvää kirjallisuutta. Musiikki ja kaikki hyvä taide voimaa antaa. Ja sitten leikitään kun jaksetaan.
Oman kokemuksen mukaan välinpitämättömästi raha-asioihin suhtautuvat ne, jotka ovat ryssineet ne kunnolla. Eräänlainen suojamekanismi unohtaa omat virheensä. Säästämisessä voi mennä yli mutta normaalia se on suunnitella vähän eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstahullu taas kyselemässä muiden ajatuksia.
Mitä hullua on kysellä mielipiteitä? Eikö _keskustelu_palsta ole siihen tarkoitettu?
Vastauksena aplle, kyllä tunnistan omasta kaveripiiristä saman. Järjestimme viime kuussa tyttöjen brunssin ja kaikki kauhisteli miten kehtasimme käyttää 40 euroa brunssiin.... Kerran kymmenessä vuodessa😂
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemuksen mukaan välinpitämättömästi raha-asioihin suhtautuvat ne, jotka ovat ryssineet ne kunnolla. Eräänlainen suojamekanismi unohtaa omat virheensä. Säästämisessä voi mennä yli mutta normaalia se on suunnitella vähän eteenpäin.
Yhdyn tähän. Huonot talouspäätlkset johtaa vielä huonompiin päätöksiin ja "tässä konkurssissa" ajatteluun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä juuri kaikkien varakkaimmat ovat kaikkein säästäväisimpiä.
Siksi sitä rahaa on kertynytkin.
Usein mediassa puhutaan vain ylivelkaantuneista keskiluokkaisista jotka tosiaan vetävät asuntolainat tappiin ja elämät ilman huolta huomisesta (ja sitten itkevät Iltiksen haastatteluissa siitä, miten korkojen nousu ja sähkön hinnan nousu tuli yllätyksenä). Harvoin puhutaan näistä talouskriisiä pelkäävistä keskiluokkaisista ja jopa rikkaista (itse laskisin jo kahden 4000e palkan talouden ylempään keskiluokkaan tai alempaan rikkaaseen luokkaan) jotka tosiaan tunevat olevansa köyhiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein mediassa puhutaan vain ylivelkaantuneista keskiluokkaisista jotka tosiaan vetävät asuntolainat tappiin ja elämät ilman huolta huomisesta (ja sitten itkevät Iltiksen haastatteluissa siitä, miten korkojen nousu ja sähkön hinnan nousu tuli yllätyksenä). Harvoin puhutaan näistä talouskriisiä pelkäävistä keskiluokkaisista ja jopa rikkaista (itse laskisin jo kahden 4000e palkan talouden ylempään keskiluokkaan tai alempaan rikkaaseen luokkaan) jotka tosiaan tunevat olevansa köyhiä.
Uskallan veikata että niitä ylivelkaantuneita on silti enemmän kun tällasia "feikkiköyhiä"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein mediassa puhutaan vain ylivelkaantuneista keskiluokkaisista jotka tosiaan vetävät asuntolainat tappiin ja elämät ilman huolta huomisesta (ja sitten itkevät Iltiksen haastatteluissa siitä, miten korkojen nousu ja sähkön hinnan nousu tuli yllätyksenä). Harvoin puhutaan näistä talouskriisiä pelkäävistä keskiluokkaisista ja jopa rikkaista (itse laskisin jo kahden 4000e palkan talouden ylempään keskiluokkaan tai alempaan rikkaaseen luokkaan) jotka tosiaan tunevat olevansa köyhiä.
Uskallan veikata että niitä ylivelkaantuneita on silti enemmän kun tällasia "feikkiköyhiä"
Miksi feikkiköyhä? Eivähtän he yritä esittää köyhää vaan kokee/luulee olevansa traumojensa ja laman takia. Ei siinä mitään feikata
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein mediassa puhutaan vain ylivelkaantuneista keskiluokkaisista jotka tosiaan vetävät asuntolainat tappiin ja elämät ilman huolta huomisesta (ja sitten itkevät Iltiksen haastatteluissa siitä, miten korkojen nousu ja sähkön hinnan nousu tuli yllätyksenä). Harvoin puhutaan näistä talouskriisiä pelkäävistä keskiluokkaisista ja jopa rikkaista (itse laskisin jo kahden 4000e palkan talouden ylempään keskiluokkaan tai alempaan rikkaaseen luokkaan) jotka tosiaan tunevat olevansa köyhiä.
Uskallan veikata että niitä ylivelkaantuneita on silti enemmän kun tällasia "feikkiköyhiä"
Miksi feikkiköyhä? Eivähtän he yritä esittää köyhää vaan kokee/luulee olevansa traumojensa ja laman takia. Ei siinä mitään feikata
Nojoo feikkiköyhä oli ehkä huono sanavalinta. Tarkoitin siis tällaisia jotka just luulevat olevansa köyhiä vaikka eivät ole. Luuloköyhä olisi parempi!
Olen juuri tuollainen. Omistan muun muassa 7 vuotta vanhat silmälasit, puhelimen ja vanhan auton, mutta ei raski ostaa uusia. Uskon, että olen saanut säästäväisyyteni geeniperintönä. Isovanhempani ja äitini ovat ihan samanlaisia, vaikka rahasta ei todellakaan ole pula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä juuri kaikkien varakkaimmat ovat kaikkein säästäväisimpiä.
Siksi sitä rahaa on kertynytkin.
Tämä on kyllä totta! Mutta kiinnostavaa/kauhistuttavaa ajatella sitä, että kuinka moni heistä on säästäväisiä siksi, että se on järkevää ja kuinka moni siksi, että vääristyneesti kokee sen olevan pakko.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri tuollainen. Omistan muun muassa 7 vuotta vanhat silmälasit, puhelimen ja vanhan auton, mutta ei raski ostaa uusia. Uskon, että olen saanut säästäväisyyteni geeniperintönä. Isovanhempani ja äitini ovat ihan samanlaisia, vaikka rahasta ei todellakaan ole pula.
Sama, eikä ole edes kiinni siitä ettei raaski, vaan ei tule edes pieneen mieleen lähteä esim vaihtamaan uudempaan iPhoneen vain koska uusi tuli markkinoille kun vanha kerran vielä toimii, tai miksi ostaa uudet lenkkarit kun vanhoissa on vain kaksi reikää mutta pohja on vielä paikallaan!
On ihan fiksua suunnitella ja seurata rahankäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Usein mediassa puhutaan vain ylivelkaantuneista keskiluokkaisista jotka tosiaan vetävät asuntolainat tappiin ja elämät ilman huolta huomisesta (ja sitten itkevät Iltiksen haastatteluissa siitä, miten korkojen nousu ja sähkön hinnan nousu tuli yllätyksenä). Harvoin puhutaan näistä talouskriisiä pelkäävistä keskiluokkaisista ja jopa rikkaista (itse laskisin jo kahden 4000e palkan talouden ylempään keskiluokkaan tai alempaan rikkaaseen luokkaan) jotka tosiaan tunevat olevansa köyhiä.
En nyt sentään rikkaiksi laskisi, mutta kolkuttelee ylemmän keskiluokan ovia. Itse sanoisin että 5-6000 vaaditaan siihen että lasketaan rikkaaksi.
Kuulun mainitsemaasi henkilöryhmään. Tiedän olevani hyvätuloinen mutta kotikasvatukseni 'estää' minua tuhlailemasta. Ja hyvä niin, sukanvarressa on rahaa jota käytän kun siihen on tarvetta. Säästän arkisissa asioissa kuten esim kaupassa kilohintoja vertaamalla sekä käyttämällä tavarat/vaatteet loppuun asti. Se vain on järkevää, että tuotteet käytetään loppuun eikä osteta uutta tilalle koska tahdotaan/voidaan.
Tällä hetkellä pelkään juurikin noussutta korkoa sillä olen uudessa tilanteessa. Ostin uuden asunnon mutta vanha on vielä myymättä ja korot ovat huikeat! En tiedä vielä miten pärjään (toki stressitesti on tehty) mutta koska en ole aiemmin ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, pelkään hieman. Vaikka ole erittäin tarkka rahankäyttäjä, huolta aiheuttaa mitä jää viivan alle kesäkuussa - saanko kerrytettyä säästöjä vai en.
Ei ole henkistä köyhyyttä omata riittävästi henkistä voimaa vastustaakseen kaikkea turhaa krääsää ja rihkamaa sekä pröystäilyä.
Se on henkistä rikkautta.
Tyhjäpäiset ja elämänhallinnaltaan vajavaiset ihmiset pistävät heti kaiken sileäksi, viisas varautuu.
Romaani toden totta, mutta tunnistan kyllä itseni. Juuri eilen mieheni joka on aina elänyt hyvätuloisena nauroi, kun en vieläkään ole ostanut uusia silmälaseja, vaikka vanhat on korjattu pikaliimallanja näkökin on huonontunut. Ei ollut tullut edes mieleen, että voisin ostaa uudet, koska ei sellaisia kalliita ostoksia noin vain tehdä vaan punnitaan onko oikeasti tarpeellista ja vaikka olisikin niin rahankäyttö stressaa. Eikä tosiaan ole siitä kiinni, ettei olisi varaa!