Lue keskustelun säännöt.
Keskiluokkainen, joka elää henkisesti kuin köyhä
14.05.2023 |
Olemme miettineet tätä paljon ystäväpiirissäni ja halusinkin tuoda keskustelun nyt suuremmalle audienssille!
Onkohan niin, että moni keskiluokkaistunut 30-50 vuotias elää henkisesti kuin köyhä? Tällä tarkoitan siis sitä, että vaikka on mukava palkka, rahaa säästössä, omistusasunto, auto tai kaksi ja vakaa talous, niin 90-luvun lama on jättänyt sellaiset jäljet, ettei periaatteessa tajua olevansa taloudellisesti turvattu, vaan silti aina stressaa korkojen nousua, tarkistaa hintoja ruokakaupassa vaikka ei tarvitsisi ja pelkää köyhyyttä ja sitä samaa tunnetta, mikä köyhänä lapsena oli?
Tämä näkyy tosiaan omassa tuttavapiirissäni monella tapaa ja olemme tästä paljon puhuneet. Yhden lapsi harrastaa KAIKKEA koska vanhemmilla ei ollut samoja mahdollisuuksia nuorena köyhyyden takia, ja silti vanhemmat stressaavat, että mitä jos rahat loppuvat ja lapsi joutuu lopettamaan? Toinen on tarjoushaukka ja tuntee syyllisyyttä, kun silloin tällöin "sortuu" ostamaan viiden euron kilohintaan suomalaisia kurkkuja talvella, vaikka rahaa kyllä löytyy. Kolmas menettää yöunensa, kun sijoituskämppä tuottaakin enää 3,5% voittoa kuukaudessa ja näkee kauhukuvia siitä, että tämä suistaa koko perheen vararikkoon. Neljäs ei koskaan osta uusia vaatteita, koska on pienenä tottunut, että vaatteet käytetään loppuun. Viides puntaroi vikkkokausia, että onko viikko Italiassa nyt OIKEASTI sen arvoista, että siihen kehtaa tuhlata pari tonnia perhelomaan. Itse koen syyllisyyttä, kun juuri tuhlasin 70 euroa jalkahoitoon, koska en ole koskaan käynyt sellaisessa ja oli varaa kokeilla. Heti iski ajatus, että kauheaa tuhlausta, vaikka tililtä löytyy yli 10 000 euroa säästöjä ja sijoituksetkin voivat hyvin. Mutta "henkisesti köyhänä" tällaiset hömpötykset aiheuttaa heti syyllisyyttä.
Ja siis näillä kaikilla (minut mukaan lukien) on vähintään 4000 euron kuukausitulot, järkevästi mitoitetut asuntolainat, hyvin säästöjä ja ovat samalla tavalla varovaisia rahankäytön kanssa, vaikka ei todellakaan tarvitsisi.
Sysäys tähän romaaniin oli se, kun eilen juttelimme, kuinka suurin osa meistä on ylimitoittanut kulunsa varmuuden vuoksi. Esim itse: olisimme saaneet pankilta 500 000 lainaa, emme ottaneet kuin 300 000, jolloin laskimme, että jos jompi kumpi jää nollatuloille, toisella on varaa elättää perhe yksin.
Millainen salainen ostovoima Suomesta löytyykään, jos laman traumatisoivat lapset, eli nykyiset keski-ikäiset, uskaltaisivat käyttää rahaansa, eikä lapsuuden traumojen vuoksi istuisi paniikissa sen rahakasan päällä, stressaantuneena siitä, että jonain päivänä se kaikki varmaan häviää?
Onko kenelläkään muulla samanlaisia ajatuksia?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Romaani toden totta, mutta tunnistan kyllä itseni. Juuri eilen mieheni joka on aina elänyt hyvätuloisena nauroi, kun en vieläkään ole ostanut uusia silmälaseja, vaikka vanhat on korjattu pikaliimallanja näkökin on huonontunut. Ei ollut tullut edes mieleen, että voisin ostaa uudet, koska ei sellaisia kalliita ostoksia noin vain tehdä vaan punnitaan onko oikeasti tarpeellista ja vaikka olisikin niin rahankäyttö stressaa. Eikä tosiaan ole siitä kiinni, ettei olisi varaa!
Eli tuhoat silmäsi mieluummin kuin käytät rahaa oikeassa paikassa. Vähäjärkinen sinä olet ja köyhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoittaa henkisesti eläminen? Otsikoksi on todella huonoa suomea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstahullu taas kyselemässä muiden ajatuksia.
Mitä hullua on kysellä mielipiteitä? Eikö _keskustelu_palsta ole siihen tarkoitettu?
Vastauksena aplle, kyllä tunnistan omasta kaveripiiristä saman. Järjestimme viime kuussa tyttöjen brunssin ja kaikki kauhisteli miten kehtasimme käyttää 40 euroa brunssiin.... Kerran kymmenessä vuodessa😂
Miksi luulet niillä olevan rahaa säästössä? Aika ihme jos velkaista ei korot kiinnostaisi.
Totta!
Ja se valtava syyllisyys, jos joutuu ostamaan jonkun kalliimman juhlamekon tai kalliimman kahvipaketin, vaikka siihen olisi varaa.
Ostan kyllä ruokakaupasta kotiinkuljetuksella hintoja katsomatta, vaatekaupasta jos joskus löytyy jotain josta oikeasti pidän... En usko että kuluttamattomuuteni johtuisi lamasta (1991 lukiosta suoraan kortistoon muutamaksi vuodeksi kun opiskelupaikkaa ei irronnut), vaan 70-luvun kasvatuksesta (itsensä puunauttaminen oli typeryyttä ja palvelut turhuutta). Toisekseen johtunee siitä etten pidä ihmisistä, menen töiden jälkeen mieluummin kotiin/mökille kuin kampaajalle, kuntosalille tai istuskelemaan kahvilaan.
Tai sitten nykyiset palvelut eivät vain ole minulle. Kesäsin käyn kerran tai kaks jossain festarilla mutta lähikaupungin keikkatarjonta on onnetonta, taksimatkat kalliita ja kauemmas lähteminen hotelleineen vie liikaa aikaa muutaman tunnin vuoksi. Toki tässä on ollut 15 vuotta lapsikin kuvioissa ilman tukiverkkoja joten viikonloppureissut puolison kanssa on ollut muutenkin mahdottomuus. En tosiaan tiedä millainen palvelukonsepti kiinnostaisi niin paljon että olisin valmis näkemään vaivaa.
Asuntolaina tosiaan mitoitettiin siten että puoliso pärjää yksinkin, se nyt vaan on näin teknisen alan ihmisten matematiikan näkökulmsta järkevää ja ei nykyisessä maailmantilanteessa 300 euron asumiskuluista okt ainakaan haittaa ole.
Mä sanoisin että tarjonta ja kulutuspotentiaali ei vaan kohtaa. Tarjonta on vääränlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kans yksi jolla liki 20k säästöjä ja velaton asunto ja auto. Välillä itseänikin ärsyttää miten bensan hintaa pitää kytätä, käyn tankkaamassa aina ma iltana kun halvinta. Se pari euroa per tankki ei tuntuisi missään.
Vierailija kirjoitti:
On ihan fiksua suunnitella ja seurata rahankäyttöä.
On tietenkin, mutta kohtuus kaikessa. Jos ei osaa vähääkään nauttia niistä rahoistaan ja koko ajan pelkää vararikkoa täysin syyttä, niin ei sekään ole hyvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi kaikki pitäisi tuhlata kun rahaa saa. Kymppitonni ei ole paljon jos vaikka syöpä iskee tai muuten sairastut pahasti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstahullu taas kyselemässä muiden ajatuksia.
Mitä hullua on kysellä mielipiteitä? Eikö _keskustelu_palsta ole siihen tarkoitettu?
Vastauksena aplle, kyllä tunnistan omasta kaveripiiristä saman. Järjestimme viime kuussa tyttöjen brunssin ja kaikki kauhisteli miten kehtasimme käyttää 40 euroa brunssiin.... Kerran kymmenessä vuodessa😂
Miksi luulet niillä olevan rahaa säästössä? Aika ihme jos velkaista ei korot kiinnostaisi.
Saa ne korot kiinnostaa, mutta jos on ollut järkevä rahankäytön kanssa, ei vielä ole mitään hätää. Pankin perus stressitesti on 6%. Eli ei niistä tarvitse päivittäin olla huolissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä kans yksi jolla liki 20k säästöjä ja velaton asunto ja auto. Välillä itseänikin ärsyttää miten bensan hintaa pitää kytätä, käyn tankkaamassa aina ma iltana kun halvinta. Se pari euroa per tankki ei tuntuisi missään.
Bensan hinnan kyttääminen on ollut iät ja ajat eräänlainen kansanhuvi, vähän kuin ilmaiset ämpärit.
Aloitin asuntolainani 4-6% koroilla... silti oli nikoittelemista kun mökin ja sijoitusluukun lainojen korot nousi maaliskuussa samalle tasolle. Vielä syksyllä ajattelin että siinähän nousevat, mutta huhtikuussa purin sijoituksia jamaksoin toisen lainan pois ja laitoin tosiseen menemään sen verran enemmän että lyheneekin, joku piru takaraivossa napisi että mitä niitä korkoja makselet.
1991 yo tuosta ylempää
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kaikki pitäisi tuhlata kun rahaa saa. Kymppitonni ei ole paljon jos vaikka syöpä iskee tai muuten sairastut pahasti
Sitä varten on vakuutus! Ja eihän ap ole sanonut että kaikki pitäisi tuhlata, mutta ei se kyllä tervettä ole olla rahasta koko ajan hirveän stressaantunut ja ahdistunut, jos ei oikeaa syytä ole. Terve järki on hyvä kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kans yksi jolla liki 20k säästöjä ja velaton asunto ja auto. Välillä itseänikin ärsyttää miten bensan hintaa pitää kytätä, käyn tankkaamassa aina ma iltana kun halvinta. Se pari euroa per tankki ei tuntuisi missään.
Bensan hinnan kyttääminen on ollut iät ja ajat eräänlainen kansanhuvi, vähän kuin ilmaiset ämpärit.
Aloitin asuntolainani 4-6% koroilla... silti oli nikoittelemista kun mökin ja sijoitusluukun lainojen korot nousi maaliskuussa samalle tasolle. Vielä syksyllä ajattelin että siinähän nousevat, mutta huhtikuussa purin sijoituksia jamaksoin toisen lainan pois ja laitoin tosiseen menemään sen verran enemmän että lyheneekin, joku piru takaraivossa napisi että mitä niitä korkoja makselet.
1991 yo tuosta ylempää
Siis tuo bensan hinnan kyttäys osui ja upposi😂 Edelleen ajan välillä 5km kauempana olevalle bensikselle tankkaamaan, jos bensa siellä on vaikka 10 senttiä halvempaa. Aivan järjetöntä😂
Lama-ajan lapsilla on samaa kuin sota-ajan köyhyyden kokeneilla. Säästetään pahan päivän varalle vaikka ei tarvitsisi. Se on jonkinlaista hälytystilassa elämistä. Toisaalta se tietysti turvaa tulevaisuutta mutta myös estää elämästä täyttä elämää.
Vähän niinkuin ihmiset jotka elävät loputtomasti "sitten kun" elämää. Tyypillisin varmaan "sitten kun ollaan eläkkeellä". Kun eläke koittaa sairastutaan tai puoliso sairastuu ja kaikki jää tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuotteiden ja palvelujen laatu on heikentynyt, niin miksi pitäisi ostaa harkitsematta mitään? Meillähän syötetään tarpeita, joita ei kuitenkaan tarvi hyvään elämään. Keskiluokkaisuus on aika kulissia, jos mietitään perinteistä kuluttamista; pitää olla tietty asuinalue, automerkki, vaatemerkki, pelit ja vehkeet.
Usea näkee tämän teatterin lävitse.
Mun sisarus on tällainen, ei edes ollut 90-l lapsi vaan 70-luvun. Rahaa olisi, velaton asunto , 2 autoa ja kahden ihmisen tulot. Silri juoksee tarjousten perässä ja tulee sukujuhliin aina samoissa rytkyissä. Jotenkin ankeaa.
Uskon, että tässä näkyy laman lisäksi myös yleinen suomalainen ajattelutapa, että kaikki turha hömpötys on, noh, turhaa.
Kyllä, tunnistan. Vaikka en osaa vetää yhtäläisyyttä lamaan joka ei meitä hirveästi koskettanut, vaan äidin säästäväiseen elämäntapaan.
Huvittavaa on se, että luonnostani olen aikamoinen luonnonlapsi rahankäytön suhteen - sitä on tai ei, ja aina pärjätään. En ole siis juuri huolehtinut rahasta, etenkään nuorempana vaikka silloin niitä säästöpossuja joutui kaivamaan, jotta saisi leivänkäntyn ostettua. Mutta vaikka luontaisesti en ole säästäjä, silti automaattisesti vertailen kilohintoja, pengon alelaareja ja on iso kynnys varata juuri vaikka tuota parin tonnin perhelomaa tai hankkia kalliit silmälasit. Se vain on jotenkin takaraivossa, että ei voi törsätä isoja summia (olen huomannut että 300e on kipuraja), vaikka rahaa olisi.
Toisaalta elämä tuo yllätyksiä, joten keskiluokan kannattaa myös säästää, esim. korona-aika heikensi yrittäjämiehen tuloja huomattavasti, eikä edelleenkään tulot ole kummoiset, niin on ihan hyvä ettei kaikkea ole laitettu ns. haisemaan "koska varaa on"
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla koulussa opetettiin, että Suomi ei ole luokkayhteiskunta. Harmillista, jos se on sellaiseksi muuttunut.
Se, että puhutaan keskiluokasta ei tarkoita, että Suomessa olisi luokkayhteiskunta. Siihen vaaditaan paljon muuta, kun että keskituloiset ihmiset mieltävät itsensä keskiluokkaisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla koulussa opetettiin, että Suomi ei ole luokkayhteiskunta. Harmillista, jos se on sellaiseksi muuttunut.
Se, että puhutaan keskiluokasta ei tarkoita, että Suomessa olisi luokkayhteiskunta. Siihen vaaditaan paljon muuta, kun että keskituloiset ihmiset mieltävät itsensä keskiluokkaisiksi.
Jokainen yhteiskunta on luokkayhteiskunta. Itse kipuilin monta kuukautta siitä onko varaa teettää kotona täysi keittiöremontti, vaikka tilillä on toistasataatuhattaja remonttia kipeästi tarvitaan. Nyt se on meneillään ja sen tekijä, jota kovin arvostan, ei kyllä tosiaan ole keskiluokkaa.
80-luvulla koulussa opetettiin, että Suomi ei ole luokkayhteiskunta. Harmillista, jos se on sellaiseksi muuttunut.