Lue keskustelun säännöt.
Keskiluokkainen, joka elää henkisesti kuin köyhä
14.05.2023 |
Olemme miettineet tätä paljon ystäväpiirissäni ja halusinkin tuoda keskustelun nyt suuremmalle audienssille!
Onkohan niin, että moni keskiluokkaistunut 30-50 vuotias elää henkisesti kuin köyhä? Tällä tarkoitan siis sitä, että vaikka on mukava palkka, rahaa säästössä, omistusasunto, auto tai kaksi ja vakaa talous, niin 90-luvun lama on jättänyt sellaiset jäljet, ettei periaatteessa tajua olevansa taloudellisesti turvattu, vaan silti aina stressaa korkojen nousua, tarkistaa hintoja ruokakaupassa vaikka ei tarvitsisi ja pelkää köyhyyttä ja sitä samaa tunnetta, mikä köyhänä lapsena oli?
Tämä näkyy tosiaan omassa tuttavapiirissäni monella tapaa ja olemme tästä paljon puhuneet. Yhden lapsi harrastaa KAIKKEA koska vanhemmilla ei ollut samoja mahdollisuuksia nuorena köyhyyden takia, ja silti vanhemmat stressaavat, että mitä jos rahat loppuvat ja lapsi joutuu lopettamaan? Toinen on tarjoushaukka ja tuntee syyllisyyttä, kun silloin tällöin "sortuu" ostamaan viiden euron kilohintaan suomalaisia kurkkuja talvella, vaikka rahaa kyllä löytyy. Kolmas menettää yöunensa, kun sijoituskämppä tuottaakin enää 3,5% voittoa kuukaudessa ja näkee kauhukuvia siitä, että tämä suistaa koko perheen vararikkoon. Neljäs ei koskaan osta uusia vaatteita, koska on pienenä tottunut, että vaatteet käytetään loppuun. Viides puntaroi vikkkokausia, että onko viikko Italiassa nyt OIKEASTI sen arvoista, että siihen kehtaa tuhlata pari tonnia perhelomaan. Itse koen syyllisyyttä, kun juuri tuhlasin 70 euroa jalkahoitoon, koska en ole koskaan käynyt sellaisessa ja oli varaa kokeilla. Heti iski ajatus, että kauheaa tuhlausta, vaikka tililtä löytyy yli 10 000 euroa säästöjä ja sijoituksetkin voivat hyvin. Mutta "henkisesti köyhänä" tällaiset hömpötykset aiheuttaa heti syyllisyyttä.
Ja siis näillä kaikilla (minut mukaan lukien) on vähintään 4000 euron kuukausitulot, järkevästi mitoitetut asuntolainat, hyvin säästöjä ja ovat samalla tavalla varovaisia rahankäytön kanssa, vaikka ei todellakaan tarvitsisi.
Sysäys tähän romaaniin oli se, kun eilen juttelimme, kuinka suurin osa meistä on ylimitoittanut kulunsa varmuuden vuoksi. Esim itse: olisimme saaneet pankilta 500 000 lainaa, emme ottaneet kuin 300 000, jolloin laskimme, että jos jompi kumpi jää nollatuloille, toisella on varaa elättää perhe yksin.
Millainen salainen ostovoima Suomesta löytyykään, jos laman traumatisoivat lapset, eli nykyiset keski-ikäiset, uskaltaisivat käyttää rahaansa, eikä lapsuuden traumojen vuoksi istuisi paniikissa sen rahakasan päällä, stressaantuneena siitä, että jonain päivänä se kaikki varmaan häviää?
Onko kenelläkään muulla samanlaisia ajatuksia?
Kommentit (72)
Asiassa on kaksi puolta. Hyvää turvallisuushakuisuudessa on varautuminen yllättäviin elämäntilanteisiin ja niistä koituviin kulutusmenoihin.
Mutta äärimmäisyyksiin vietynä turvallisuushakuisuudesta tulee protektionismia, josta uhkakuvat voivat valua vähitellen oman taloudenhallinnan ulkopuolelle. Ei paheksutakaan enää omia hankintoja, vaan paheksutaan naapurin elämänvalintoja. Sellainen johtaa pahimmillaan kyräilevään yhteiskuntaan, josta puuttuu sallivuutta.
Lisäksi, aika turha elämä, jos on pakonomaisesti stressannut rahasta koko aikuisiän, etenkin kun siihen ei olisi ollut tarvetta. Toivottavasti kuolinvuoteella ei tarvitse pohtia, olisiko kenties vähemmällä huolehtimisella saanut enemmän nautinnollisia hetkiä. Törsäämistä en tietenkään kannata, mutta raskas on myös ihminen, jonka rahankäyttö on kuin jokin marttyyriharjoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että tuo on normaalia, ei tarvitse kutsua tuollaista elämäntapaa millään erityisillä nimityksillä. Outoa olisi, jos säästötili olisi tyhjä.
Ei mekään otettu lainaa kuin puolet siitä mitä pankki tyrkytti. Miksi pitäisi, kun vähemmälläkin saatiin sellainen koti kuin haluttiin? Miksi muutenkaan pitäisi kuluttaa ihan vaan kuluttamisen ilosta? En halua tavaraa jota en tarvitse, enkä todellakaan pakota lapsia harrastamaan asioita jotka ei kiinnosta, vaan siksi että olisi varaa. Rahaa jää säästöön, enkä pidä sitä huonona asiana. On ihanaa kun voi elää vapaasti tehden mitä ikinä haluaa. Me matkustellaan paljon, ja käyteään rahaa huolettomasti mihin huvittaa. Ei kuitenkaan pakkomielteisesti ostella kaikenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Tuotteiden ja palvelujen laatu on heikentynyt, niin miksi pitäisi ostaa harkitsematta mitään? Meillähän syötetään tarpeita, joita ei kuitenkaan tarvi hyvään elämään. Keskiluokkaisuus on aika kulissia, jos mietitään perinteistä kuluttamista; pitää olla tietty asuinalue, automerkki, vaatemerkki, pelit ja vehkeet.
Usea näkee tämän teatterin lävitse.
En tarkoittanut, että rahoja pitäisi tuhlata ajattelemattomasti ja harkitsematta tarkkaan. Mutta se syyllisyys, vaikka hankinta olisi harkittu on selkeästi laajempi käsite.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei mekään otettu lainaa kuin puolet siitä mitä pankki tyrkytti. Miksi pitäisi, kun vähemmälläkin saatiin sellainen koti kuin haluttiin? Miksi muutenkaan pitäisi kuluttaa ihan vaan kuluttamisen ilosta? En halua tavaraa jota en tarvitse, enkä todellakaan pakota lapsia harrastamaan asioita jotka ei kiinnosta, vaan siksi että olisi varaa. Rahaa jää säästöön, enkä pidä sitä huonona asiana. On ihanaa kun voi elää vapaasti tehden mitä ikinä haluaa. Me matkustellaan paljon, ja käyteään rahaa huolettomasti mihin huvittaa. Ei kuitenkaan pakkomielteisesti ostella kaikenlaista.
"On ihanaa kun voi elää vapaasti tehden mitä ikinä haluaa. Me matkustellaan paljon, ja käyteään rahaa huolettomasti mihin huvittaa." Tämähän on se pointti, että jos stressaa _turhaan_ rahasta vaikkei tarvitse, niin elämä ei ole ihanaa, vapaata ja huoletonta, vaan juuri kuten ap kertoi, on syyllisyyttä rahan "turhasta" käytöstä, on stressiä vailla syytä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloudellisesti hyvin pärjäävät pärjäävät hyvin koska he ovat aina huolehtineet talousasioistaan. Ei se lopu vaikka tilanne paranisikin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulun mainitsemaasi henkilöryhmään. Tiedän olevani hyvätuloinen mutta kotikasvatukseni 'estää' minua tuhlailemasta. Ja hyvä niin, sukanvarressa on rahaa jota käytän kun siihen on tarvetta. Säästän arkisissa asioissa kuten esim kaupassa kilohintoja vertaamalla sekä käyttämällä tavarat/vaatteet loppuun asti. Se vain on järkevää, että tuotteet käytetään loppuun eikä osteta uutta tilalle koska tahdotaan/voidaan.
Tällä hetkellä pelkään juurikin noussutta korkoa sillä olen uudessa tilanteessa. Ostin uuden asunnon mutta vanha on vielä myymättä ja korot ovat huikeat! En tiedä vielä miten pärjään (toki stressitesti on tehty) mutta koska en ole aiemmin ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, pelkään hieman. Vaikka ole erittäin tarkka rahankäyttäjä, huolta aiheuttaa mitä jää viivan alle kesäkuussa - saanko kerrytettyä säästöjä vai en.
Sama homma täällä, mutta minun tilanteessani on oma asunto ja sijoitusasunto. On se kyllä hullua, että stressaa siitä, saako tarpeeksi säästöön. Pitäisi huonoina aikoina riittää, että pääsee nollille tai ei liikaa alle! Mutta tätä se turha talousstressi aiheuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itseni tuosta jalkahoito-jutusta. Niskani on aina ollut helposti jumiutuva ja aiheuttanut ongelmia. Olen ollut hyväpalkkaisessa työssä kohta 20 vuotta ja silti tajusin vasta toissa vuonna 47 vuoden ikäisenä, että voin ihan hyvin "tuhlata" hierojaan kahden viikon välein, koska minulla on varaa. Me lama-ajan lapset ja nuoret ei koskaan laiteta omaa hyvinvointiamme edelle koska ollaan opittu että a) se on tuhlausta ja b) kyllä yleinen terveydenhuolto pitää riittää ja muu on snobeilua. Ei se enää ole niin ollut vuosikausiin.
Oletko käynyt hammaslääkärillä? Voisi olla kyse hampaiden narskuttelusta.
Vierailija kirjoitti:
Lama-ajan lapsilla on samaa kuin sota-ajan köyhyyden kokeneilla. Säästetään pahan päivän varalle vaikka ei tarvitsisi. Se on jonkinlaista hälytystilassa elämistä. Toisaalta se tietysti turvaa tulevaisuutta mutta myös estää elämästä täyttä elämää.
Vähän niinkuin ihmiset jotka elävät loputtomasti "sitten kun" elämää. Tyypillisin varmaan "sitten kun ollaan eläkkeellä". Kun eläke koittaa sairastutaan tai puoliso sairastuu ja kaikki jää tekemättä.
En mä kyllä koe eläväni jotenkin vajaata elämää kun olen harkitsevainen ostoksissani enkä törsää rahaa sinne ja tänne. On tässä elämässä muutakin kuin kuluttaminen. Luonto kiittää kun ei ostele jatkuvasti jotain (jotkut palvelut tietty vähän eri asia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että tässä näkyy laman lisäksi myös yleinen suomalainen ajattelutapa, että kaikki turha hömpötys on, noh, turhaa.
Niinhän se onkin 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lama-ajan lapsilla on samaa kuin sota-ajan köyhyyden kokeneilla. Säästetään pahan päivän varalle vaikka ei tarvitsisi. Se on jonkinlaista hälytystilassa elämistä. Toisaalta se tietysti turvaa tulevaisuutta mutta myös estää elämästä täyttä elämää.
Vähän niinkuin ihmiset jotka elävät loputtomasti "sitten kun" elämää. Tyypillisin varmaan "sitten kun ollaan eläkkeellä". Kun eläke koittaa sairastutaan tai puoliso sairastuu ja kaikki jää tekemättä.
En mä kyllä koe eläväni jotenkin vajaata elämää kun olen harkitsevainen ostoksissani enkä törsää rahaa sinne ja tänne. On tässä elämässä muutakin kuin kuluttaminen. Luonto kiittää kun ei ostele jatkuvasti jotain (jotkut palvelut tietty vähän eri asia).
Ei tässä edelleenkään ole järjettömästä törsäämisestä kyse. Ihme sädekehänsä kirkastelijoita kommenteissa jotka eivät lue apn aloitusta, vaan ryntäävät kertomaan kuinka HE ovat NIIN järkeviä rahankäyttäjiä... Aphan juuri puhuu siitä, että niin moni järkevä rahankäyttäjä silti kokee olevansa liian törsäilevä, vaikka tämä ei ole totta ja siksi potee huonoa omatuntoa ja stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itseni tuosta jalkahoito-jutusta. Niskani on aina ollut helposti jumiutuva ja aiheuttanut ongelmia. Olen ollut hyväpalkkaisessa työssä kohta 20 vuotta ja silti tajusin vasta toissa vuonna 47 vuoden ikäisenä, että voin ihan hyvin "tuhlata" hierojaan kahden viikon välein, koska minulla on varaa. Me lama-ajan lapset ja nuoret ei koskaan laiteta omaa hyvinvointiamme edelle koska ollaan opittu että a) se on tuhlausta ja b) kyllä yleinen terveydenhuolto pitää riittää ja muu on snobeilua. Ei se enää ole niin ollut vuosikausiin.
Oletko käynyt hammaslääkärillä? Voisi olla kyse hampaiden narskuttelusta.
Hyvä pointti, täytyykin varata aika! Tämä menee samaan kategoriaan kylläkin, heti mietin, että jaa, kunnallisen jonot ovat niin pitkiä, että joudun varmaan odottamaan jouluun asti. Ennen kuin tajusin, että niin, olisi ihan hyvin varaa siihen yksityiseenkin hammaslääkäriin😅
Ap tuo kuulostaa ihan järkevältä ajattelulta. Miks hitoss pitäis kuluttaa kuin heikkopäinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen juuri tuollainen. Omistan muun muassa 7 vuotta vanhat silmälasit, puhelimen ja vanhan auton, mutta ei raski ostaa uusia. Uskon, että olen saanut säästäväisyyteni geeniperintönä. Isovanhempani ja äitini ovat ihan samanlaisia, vaikka rahasta ei todellakaan ole pula.
Sama, eikä ole edes kiinni siitä ettei raaski, vaan ei tule edes pieneen mieleen lähteä esim vaihtamaan uudempaan iPhoneen vain koska uusi tuli markkinoille kun vanha kerran vielä toimii, tai miksi ostaa uudet lenkkarit kun vanhoissa on vain kaksi reikää mutta pohja on vielä paikallaan!
Olen samanlainen, mutta vedän vielä vähän pidemmälle, en uusi puhelinta vaikka saisin firmalta ilmaiseksi:-)
Noissa asioissa minulla on jäänyt piheys päälle, mutta muuten kulutan aika normaalisti.
Henkinen köyhyys tarkoittaa kyllä ihan eri asiaa kuin mitä ap kuvasi.
Tuo kuvattu elämäntapa on tolkun ihmisten elämää. Järkevät ihmiset suunnittelevat taloutensa noin. Apn tuttuja stressaisi varmasti paljon enemmän, jos kuluttaisivat omaisuutensa ja joutuisivat elämään kädestä suuhun. (kunnes taas pääsisivät säästämällä varoihinsa).
Vierailija kirjoitti:
Ei mekään otettu lainaa kuin puolet siitä mitä pankki tyrkytti. Miksi pitäisi, kun vähemmälläkin saatiin sellainen koti kuin haluttiin? Miksi muutenkaan pitäisi kuluttaa ihan vaan kuluttamisen ilosta? En halua tavaraa jota en tarvitse, enkä todellakaan pakota lapsia harrastamaan asioita jotka ei kiinnosta, vaan siksi että olisi varaa. Rahaa jää säästöön, enkä pidä sitä huonona asiana. On ihanaa kun voi elää vapaasti tehden mitä ikinä haluaa. Me matkustellaan paljon, ja käyteään rahaa huolettomasti mihin huvittaa. Ei kuitenkaan pakkomielteisesti ostella kaikenlaista.
Eihän ap tuota tarkoittanut.
Tunnistan itse hyvän ystäväni tästä. Palkat ovat TODELLA hyvät, lapseton pariskunta, iso perintö toisella. Uusi talo jossa arvo kasvanut, paljon säästöjä. Itse taas elin aiemmin todella pienillä tuloilla ja mies matalapalkka-alalla. Oli välillä jopa ärsyttävää kuunnella korona-aikaan, kun ne talouteen liittyvät pelot oli jopa absurdeja. Toisaalta kyseinen henkilö on muutenkin sellainen, että hänellä on paniikkihäiriö- ja masennustaustaa eli varmasti ne epäluonnolliset pelot johtui myös ihan yleisestä mielialasta.
Vierailija kirjoitti:
Ap tuo kuulostaa ihan järkevältä ajattelulta. Miks hitoss pitäis kuluttaa kuin heikkopäinen?
Edelleen se sisälukutaito olisi hyvä ominaisuus oppia... Ei ole kyse siitä, että pitäisi kuluttaa kuin heikkopäinen, vaan siirä, että ihmiset, jotka osaavat järjevää taloudenpitoa potevat huonoa omatuntoa ja stressiä, etteivät silti kaikesta huolimatta ole tarpeeksi järkeviä.
Kuten alkupään kommentti, jossa mies stressaa lainakorkojen nousua, vaikka löytyy laskelmat, että pariskunta pärjää kunhan korot pysyvät alle 17%. Ei silloin ole järkevää menettää yöuniaan kun selkeästi ei ole syytä huoleen.
Mulla ei ole tuollaisia absurdeja huolia. Niin kauan kun töitä riittää niin pärjään kyllä.
Mä laitan tietyn osuuden säästöön ja tietyn osuuden palkasta saan käyttää just siihen mihin mua huvittaa, joten siis todellakin tuhlaan itseeni ja nautin elämästä - sen verran minkä olen itselleni suonut käyttörahaksi. Olen itselleni myös aika avokätinen ja seuraan tarpeitani tiiviisti, mutta säästöön on jäätävä rahaa ja teen aina selkeät säästötavoitteet vuodeksi.
Olen kai aika matalapalkkainen tai keskipalkkainen, vaikea sanoa, brutto on 3063 e, netto suunnilleen 2200-2300...
Vierailija kirjoitti:
Ei ole henkistä köyhyyttä omata riittävästi henkistä voimaa vastustaakseen kaikkea turhaa krääsää ja rihkamaa sekä pröystäilyä.
Se on henkistä rikkautta.
Tyhjäpäiset ja elämänhallinnaltaan vajavaiset ihmiset pistävät heti kaiken sileäksi, viisas varautuu.
Hierojalla ja jalkahoidossa käyminen, tai esim. hyvin ulkona syöminen, ylipäätään erilaiset elämykset turhaa krääsää ja pröystäilyä?
Kyllä mä näen näissä paitsi säästäväisyyttä myös jonkinlaista itsearvostuksen puutetta tai sitä, ettei rakasta itseään (siis terveellä ja hyvällä tavalla) ja koe näin ansaitsevansa hyviä asioita. Aika tyypillinen suomalainen piirre ainakin perinteisesti ollut. Ei nautita elämästä, vaikka siihen olisi mahdollisuus ja koetaan että ei olla sen arvoisia, että itselle voisi suoda kivoja asioita, jopa hemmottelua.
Itse Ihmettelen näitä keskiluokkaisia, joilla on tili aina tyhjä kuukauden lopussa ja luottokortti tapissa.