Ystävyys
Olen neljästi yrittäny ystävystyä naisten kanssa ja he ovat olleet 60-80 vuotiaita.
Kaikki ovat noin puolen vuoden jälkeen muuttuneet ilkeiksi ja pahan suoviksi ilman että olisi ollut mitään sanomista, jopa lyöty minun pientä koiranpentua.
Nyt mietin mikä vika miussa on? Aiheutanko minä ongelmia jota en ite huomaa. Olen iloinen puhelias mutta myös toista kuunteleva ja paljon löytyy myötätuntoa toisen ongelmiin. Tässä iässä ei pipo kiristä 66v.
Mutta nyt riitti enää en itke kenenkään takia en miehen enkä naisen. Yksin elänyt 20 vuotta sain tarpeeksi huonoista parisuhteista ja olen hetero ja olisin halunnut ystävän kenen kanssa jutella niitä näitä ja välillä vakavastikin eikä joka päivä eikä edes joka viikko.
Nyt en enää yritä enkä halua ystävää viihdyn yksin koiran kanssa se ei satuta, aina valmis lenkille tai ajelemaan
Onpa ikävä kuulla :( Mä olen sua 4 vuotta nuorempi. Mulla on muutama hyvä ystävä ikähaitarissa 55-70 ja sitten lisäksi jonkin verran kavereita. En itsekään tykkää ilkeilystä ihmissuhteissani. Nämä mun ystäväni olen löytänyt aikuisiällä. Itseasiassa läheisimmän ystäväni vasta 1,5 vuotta sitten hieman erikoisen tapahtumaketjun seurauksena Facebookista. Meistä tuli hyviä ystäviä jo ennenkuin edes oltiin tavattu kertaakaan. Mulle mahtuisi ihmissuhteisiini sun kaltaisesi ystävä, mutta anonyymin keskustelupalstan kautta vaikea tutustua. Mun koirani lähettää sun koirallesi terveisiä <3 Silläkin alkaa olla kaverit vähän vähissä, kun on jo ikää ja melkein kaikki sen parhaat kaverit on jo Sateenkaarisillalla.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/