G: Mitä ajattelet ensimmäisenä jos kuulet jonkun syövän mielialalääkkeitä? Rehellisesti.

että mielialalääke ei aiheuta mitään "kaasuja" tai "pöllyjä". Ne eivät tee ihmistä robotiksi eivätkä estä normaaleja tunteita. Ne vain auttavat siihen oireeseen mihin ne on määrätty. Sivuvaikutuksia voi olla kaikilla lääkkeillä. Kaikille ei tule mistään lääkkeistä mitään sivuoiretta. Ihmiset ilmeisesti sekoittavat rauhoittavat lääkkeet ja mielialaa kohentavat lääkkeet. Masennus/paniikkilääkkeet eivät ole kolmiolääkkeitä. Paniikkioireita hoidetaan myös propraalilla. Onkohan sekin joidenkin mielestä "pöllyä" aiheuttava lääke?

Useimmista näistä vieraammat eivät uskoisi. Eivät ole mitään luusereita, vaan useimmat pärjäävät kaikilla elämänaloilla ihan hyvin. Ja ne, jotka väittävät, että mielialalääkkeitä syövät eivät koe aitoja tunteita, ovat väärässä. Masentuneena ei tunne tunteita, oikealla lääkityksellä tunne-elämä herää. Jos lääkitys aiheuttaa masennusta, se on väärä.

Mikään ei tuntunut miltään ja mulle oli kaikki "ihan sama". En muista millaista on kokea aitoa iloa ilman lääkkeitä, koska olin silloin alle kouluikäinen. Syön mielelläni lääkkeeni, käyn töissä, kasvatan lapsia ja olen normaali. Yksi valkoinen pilleri päivässä mahdollistaa minulle elämän.

Ja vastaus alkuperäiseen kysymykseen on

- Mitä lääkettä sä syöt? Mä syön sepramia.

Miksi elämässä kuuluu nykyisin olla aina iloa. Mielestäni ei todella ole ihan normaalia syödä mielialalääkkeitä. Mielestäni on todella outoa että tk-lääkäri määrää pahaan oloon lääkkeitä.

Omassa elämässäni olen törmännyt siihen, että lähtiessäni hakemaan apua masennukseeni ensimmäinen apu oli se, että terveyskeskuksen lääkäri alkoi kirjoittamaan reseptiä ja totesi, että syö nyt noita ensin pari kuukautta ja katsotaan sitten sitä aikaa mielenterveystoimistoon. Tämä viiden minuutin keskustelun jälkeen...



Onneksi pidin pääni ja vaatimalla vaadin päästä keskustelemaan jonkun mielenterveysalan ammattilaisen kanssa. Loppujen lopuksi masennukseni (Kyllä, ihan oikeasti diagnosoitu masennus, ei mikään lievä alakulo.) saatiin hoidettua kuntoon keskusteluterapialla.



Varmasti lääkkeet ovat ihan ok, mutta usein niiden määrääminen on aivan sama asia kuin särkylääkkeiden määrääminen selkäkipuun. Kipu lähtee, mutta sen syy ei. Lääkkeiden lisäksi tarvitaan aina myös syytä hoitavaa terapiaa, oli se sitten kuntoutus selkäkipuun tai terapia masennukseen.

mielenterveysongelmista kärsiville. Mutta... Masennus, ahdistu, paniikki johtuvat aivojen kemiallisista häiriöistä. Joku trauma voi olla laukaisevana, mutta aina ei ole olemassa mitään erityistä syytä. On olemassa paljon sairauksia, joihin ei auta muu kuin lääkitys.Joskus vain on niin, että aivoissa ei ole tarpeeksi serotoniinia, eikä siihen auta muu kuin korvata se lääkityksellä. Jokainen tapaus on yksilöllinen ja jokaisen potilaan kohdalla täytyy miettiä on paras apu lääke, terapia vain niiden yhdistelmä.

kamalia ennakkoluuloja. Eikä estä normaaleja tunteita, masennus sairautena sen tekee, eivätkä lääkkeetkään välittömästi tehoa vaan siinä menee vähintään pari viikkoa.

Itsekin syön lääkkeitä ahdistukseen, ja lyön vetoa siitä, että kukaan ei sitä päälle päin näe. En todellakaan ole missään huuruissa tai pöllyssä. Pystyn vain tuntemaan myös positiivisia tunteita aikasemman jatkuvan ahdistuksen sijaan.



Juuri näiden täälläkin mainittujen ennakkoluulojen takia en kuitenkaan kenellekään kerro, että syön mielialalääkettä. Elämä on opettanut, että avautuminen ei todellakaan kannata.

Ihminen on täynnä kemiallisia reaktioita ja jos joku osa ei toimi niin kuin pitäisi, lääkitys usein auttaa. En pidä masennusta sen kummempana sairautena kuin diabetestäkään.

että eka ajatus, joka tuli luettuani nuo HULLU -vastaukset oli täsmälleen sama näistä vastaajista. Että nykyaikana joku pitää psyk. lääkkeitä hulluutena :)

Ite ajattelen, että ihminen, joka on hankkinu lääkityksen, on aika fiksu ku ymmärtää hoitaa itteänsä.

Omassa lähipiirissä ihminen joka kieltää ongelmansa ja voi huonosti. Välillä oli masennuslääkityksellä mutta se oli suuri salaisuus ja häpeä :(

vaan elää aika tasapaksua lääkehuuruista elämää.

Saatan kuitenkin ajatella, että jeejee, siinä taas joku sossupummi, joka ei koskaan tuota mitään.



Tai sitten, että ihminen ei osaa suhtautua vastoinkäymisiin, vaan pieni alakulo on heti masennusta.



Tai että elämänhallinta on kateissa.



Tai "taas näitä, mä en jaksa".



Tai sitten saatan ajatella, että toivottavasti saa muutakin apua kuin pelkkiä lääkkeitä.



Tai että mitähän sillä on taustalla...?

Mä nautin elämästä ja poraan porut.

T. itsekin syövä... :)

Itseni mukaan lukien

ja paha olla itsensä kanssa, sairas ihminen henkisesti

Tunnen sympatiaa.

ja paha olla itsensä kanssa, sairas ihminen henkisesti

Jos mulle joku, esim. Työkaveri kertoisi, nii nsanoisin varmaan, että ahaa, toivottavasti auttaa.

Asenteet istuvat lujassa.



T: mielialalääkkeitä syövä akateemista tutkintoa tekevä ja työssäkäyvä ei-luuseri.