Voiko lievästä heikkolahjaisuudesta tosiaan kasvattaa itsensä ulos?
Suoriuduin peruskoulusta hyvin huonosti.
Sain lievän kehitysvamma diagnoosin, myöhemmin psykologilta.
Aloin tehdä töitä.
Luin paljon, opettelin peruskoulun aineita kovalla työllä aikuisiällä itsekseni.
Harjaannutin monia muitakin fyysisiä taitoja, suoritin uuden äo testi motivoituneesti psykologilla ja sainkin pisteitä 90.
Eli olen jälkimmäisen mukaan normaali älyinen.
Oliko kyse tosiaankin kiinnostuksen puutteesta?
Jouduin kyllä kovasti pinnistellä ja tehdä töitä.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi on ollut aluperinkin joku muu, kuin kehityksellinen ongelma.
Olitko masentunut tai uupunut?
Höpö höpö. Kuinka moni oikeasti on motivoitunut tuollaisista perusjutuista? Ei varmaan kukaan pois lukien hiket.
Silti sain hyvät tulokset. Ap on skarpannut, mutta kyllä varmasti todellisiakin haasteita on.
No kyllä ihan todellisia haasteita on jos pinnistelemällä pääsee vöhä älyisen normaalin tasolle.
Minä pinnistelin itseni suorittamaan yliopistotutkinnon.
Älykkyys on 145.
Puolet ihmisistä on keskimääräistä heikkolahjaisempia. Mutta eiköhän se siitä.
Niin kyllähän älykkyystestiä voi harjoitella, samoin kaikkia kouluaineita. Eli miksipä ei.
Ongelmasi on ollut aluperinkin joku muu, kuin kehityksellinen ongelma.
Olitko masentunut tai uupunut?