Lue keskustelun säännöt.
Lapsille hommattiin 6 vuoden kinuamisen jälkeen koira, mutta...
07.05.2023 |
Mutta lapsia ei kiinnosta koira enää pentuajan jälkeen. En tietenkään ottanut koiraa vain lapsille, vaan halusin itsekin koiran kun eläinrakas olen. Harmittaa vain ihan hirveästi. Olivat kuusi vuotta tehneet kaikkea koiran eteen, ja nyt ei kiinnosta koira ollenkaan. Eilen sanoivat että koirasta ei tullutkaan mitään iloa. Eivät myöskään halua hoitaa koiraa, tai tehdä mitään koiraan liittyvää. Ovat 13 ja 15 vuotiaita. :(
Kommentit (28)
Onneksi et hankkinut koiraa 'vain' lapsille. Eläin ei ole lelu ja sinä taidat itsekin sen ymmärtää. Lapsesi selvästi eivät, he eivät vielä osaa kantaa vastuuta.
Toisaalta itseäni pelottaisi, jos omat teini-ikäiset eivät osaisi kantaa vastuuta. Syytä kannattanee etsiä peilistä, ei lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisin pois. Siinäpä oppisivat että aina ei äiti hoida, jos itseä ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä oli mutta jos nyt oikeasti olisi tuollaista niin lapsille sanotaan vaan valitukseen että voi voi, tekemisillä on seuraukset, vastuu pitää kantaa ja kun halusitte koiran ja nyt hoidatte sitä halusitte tai ette!
Kyllä. Miettii kahdesti sitten jos alkaa jossain vaiheessa tehdä mieli perheellistyä, että se idea lapsista on ihan ok ja ne on kivoja sen ensimmäisen 3 vuotta, mutta lopun aikaa sitten miettii voisiko ne jo lähteä kun itseäkään ei enää kiinnosta ja tämä oli jo niin nähty.
Omituista että koirasta ei ole "mitään" iloa lapsille enää, jotain on pielessä lapsissa tai ajatusmaailmassa mutta tuskin koirassa.
Ei koira ole mikään taikatemppuja tekevä pehmolelu vaan elävä olento, jota pitää hoitaa ja se on aika ajoin hyvin työlästä.
Lapsesi vaikuttavat kiittämättömiltä ja jossain haavemaailmassa eläviltä. Onnea vain heille tuleviin pettymyksiin, niitähän elämässä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Antaisin pois. Siinäpä oppisivat että aina ei äiti hoida, jos itseä ei kiinnosta.
Tuollainen opettaa lapselle, että lemmikki on kertakäyttöesine. Silloin kun eläin otetaan, jokainen vanhempi tietää, että vastuu on viime kädessä aikuisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi et hankkinut koiraa 'vain' lapsille. Eläin ei ole lelu ja sinä taidat itsekin sen ymmärtää. Lapsesi selvästi eivät, he eivät vielä osaa kantaa vastuuta.
Toisaalta itseäni pelottaisi, jos omat teini-ikäiset eivät osaisi kantaa vastuuta. Syytä kannattanee etsiä peilistä, ei lapsista.
Lapsi syntyy 400 piirteen kanssa ja vanhemmat ei voi mitenkään vaikuttaa siihen mitä piirrettä lapsi valitsee lopulta toteuttaa ja kehittää. Vettä ei saa kaivoon kantamalla, se joko on siellä tai ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä oli mutta jos nyt oikeasti olisi tuollaista niin lapsille sanotaan vaan valitukseen että voi voi, tekemisillä on seuraukset, vastuu pitää kantaa ja kun halusitte koiran ja nyt hoidatte sitä halusitte tai ette!
Kyllä. Miettii kahdesti sitten jos alkaa jossain vaiheessa tehdä mieli perheellistyä, että se idea lapsista on ihan ok ja ne on kivoja sen ensimmäisen 3 vuotta, mutta lopun aikaa sitten miettii voisiko ne jo lähteä kun itseäkään ei enää kiinnosta ja tämä oli jo niin nähty.
Ajatteliko äitisi ja isäsi noin sinusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti silloin 7-9 v iässä koira olisikin ollut heille elämän keskipiste. 15-vuotiaalla alkaa olla jo muutakin mietittävää, pitää päättää mihin pyrkii opiskelemaan ja mitä elämällään haluaa tehdä, yrittää saada hyvät arvosanat ettei loppuelämä mene plörinäksi, seurustelukin todennäköisesti kiinnostaisi ja harrastukset, ehkä mopokortti, ja samaan aikaan kroppa ja hormonit touhuavat omiaan.
Itse en olisi odottanut noin kauan, vaan 10 ja 12 olisi olleet sopivat iät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni ei tajua, miten vaativa lemmikki koira on. Sitä ei koskaan pitäisi ottaa, koska lapset kinuavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omituista että koirasta ei ole "mitään" iloa lapsille enää, jotain on pielessä lapsissa tai ajatusmaailmassa mutta tuskin koirassa.
Ei koira ole mikään taikatemppuja tekevä pehmolelu vaan elävä olento, jota pitää hoitaa ja se on aika ajoin hyvin työlästä.
Lapsesi vaikuttavat kiittämättömiltä ja jossain haavemaailmassa eläviltä. Onnea vain heille tuleviin pettymyksiin, niitähän elämässä tulee.
He ilmaisivat rehellisesti tunteensa mikä kertoo, että heillä on turvallinen kasvattaja ja lisäksi he eivät ole kyvyttömiä huomaamaan, että tuli tehtyä virhe ja myös myöntävät sen. Aluksi kiinnosti ja tilanteet muuttui, ei kiinnosta enää. Minusta hyvin hoidettu heiltä ja oppia voisi ottaa moni vanhempikin ihminen sen sijaan että hampaat irvessä jatkaa saman virheen tekemistä koska sen virheen tekemiseksi nähtiin niin paljon vaivaa.
Meillä oli sama ruikutus, mutta...Lapsi oli leikkimässä ja satoi vettä. Otin semmoisen nauhan, menin hänen luokseen ja sanoin että koira pitää viedä ulos, laita sadetakki, vettä sataa. Lapsi katsoi hölmönä että eihän meillä ole koiraa. Niin mutta kohta on, menes harjoittelemaan. Eteisessä on pyyhe jolla sitte kuivaat tassuja ym kun tulette takaisin, tunti pitää olla.
Arvatkaas puhuttiinko meillä enää "haluan koiran"...Ei, ei tullut koiraa ei.
Itse inhoan sitä vaivaa, pitää kuskata ties vaikka missä elukkalääkäri maksaa maltaita ja ruuat sun muut, kiitos ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan noi noi hankkia koira muksuille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi et hankkinut koiraa 'vain' lapsille. Eläin ei ole lelu ja sinä taidat itsekin sen ymmärtää. Lapsesi selvästi eivät, he eivät vielä osaa kantaa vastuuta.
Toisaalta itseäni pelottaisi, jos omat teini-ikäiset eivät osaisi kantaa vastuuta. Syytä kannattanee etsiä peilistä, ei lapsista.
Lapsi syntyy 400 piirteen kanssa ja vanhemmat ei voi mitenkään vaikuttaa siihen mitä piirrettä lapsi valitsee lopulta toteuttaa ja kehittää. Vettä ei saa kaivoon kantamalla, se joko on siellä tai ei ole.
Näin puhuu aikuinen, joka ei selvästikään pysty ottamaan vastuuta omista teoistaan. Esimerkiksi tietyt temperamentin osat ovat synnynnäisiä, mutta empatiakyvyn puute, vastuunkannon puute jne. kasvatuksen tulosta. Tässäkin tietysti on poikkeuksena mahdolliset neuroperäiset ongelmat, mutta näistä ei tainnut olla kyse ko. aloituksessa.
Mitä siitä? Jos koira on sun kanssa hyvässä hoidossa. Itse ainakin rapsuttelisin koiraa aamusta iltaan, kun ei tuon ikäiset lapset usein enää halaustakaan halua. Koirakin saisi olla apukuskin paikalla autossa ja lapset takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaisin pois. Siinäpä oppisivat että aina ei äiti hoida, jos itseä ei kiinnosta.
Tuollainen opettaa lapselle, että lemmikki on kertakäyttöesine. Silloin kun eläin otetaan, jokainen vanhempi tietää, että vastuu on viime kädessä aikuisella.
Ei koiraa tietenkään anneta pois, vaan lapset!
Tuo on ihan päivän selvää. Koiraa ei koskaan oteta lapsille, koska koira elää tyypillisesti yli 10 vuotta ja lapsen elämä muuttuu sinä aikana moneen kertaan, eikä heidän vastuulleen voi noin isoa asiaa laittaa.
Minunkin lapsuudessani meillä oli koira, josta pidin paljon, mutta kyllähän ne kaikki koiraan liittyvät velvollisuudet tympäisi nuorena, kun oli muutakin tekemistä. Silti edelleen muistelen lämmöllä, miten kivaa oli, kun oli tuo perheenjäsen ja miten paljon rakastan koiria edelleen. Silti tiedostan, että olen liian laiska omistamaan koiraa.
Se koira-ikä meni jo ohi. Minä olin heppahullu ja kiinnostus alkoi sitten hiipua yläasteella.
No onpa yllättävää. En mäkään teininä juurikaan hoitanut oman perheen koiria vaikka rakkaita olivat.