Ollessanne lapsia, oliko vanhemmillanne hyvät vai huonot psykologiset selviytymiskeinot?
Kun vanhempanne kokivat kriisejä, vaikeuksia ja järkytyksiä, olivatko he taitavia vai huonoja psykologisten selviytymis- ja hallintakeinojen valitsemisessa ja käyttämisessä?
Oletko nyt aikuisena huomannut itsessäsi samoja vahvuuksia tai heikkouksia? Olet kenties perinyt niitä vanhemmiltasi?
Minun isälläni oli hyvät hallintakeinot ja selviytymistaidot, äidilläni huonot. Isäni taisteli, äitini romahteli ja meni tpimintakyvyttömäksi.
Olen itse perinyt näitä taipumuksia äidiltäni, mutta olen tullut niistä tietoiseksi, mikä on auttanut aika paljon.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut mitään psykologisia selviytymiskeinoja. Se oli vain jaksettava.
Et näköjään tiedä mitä termi tarkoittaa. Se viittaa juuri siihen, että "on vain jaksettava". Tarkemmin sanottuna, termillä viitataan niihin jaksamisen tapoihin. Ne ovat eri yksilöillä erilaiset. Esim. sekin että vetäytyy toimintakyvyttömyyteen on eräänlainen (aika huono) selviytymiskeino/hallintakeino.
Ei mitään,ihan keinottomia.
Isä aina poissa, äiti vaan skitsoili.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut mitään psykologisia selviytymiskeinoja. Se oli vain jaksettava.
Et näköjään tiedä mitä termi tarkoittaa. Se viittaa juuri siihen, että "on vain jaksettava". Tarkemmin sanottuna, termillä viitataan niihin jaksamisen tapoihin. Ne ovat eri yksilöillä erilaiset. Esim. sekin että vetäytyy toimintakyvyttömyyteen on eräänlainen (aika huono) selviytymiskeino/hallintakeino.
Tiedän kyllä. Selityksesi on tarpeeton.
En tiedä johtuiko vanhempien työläistaustasta vai heidän rikkinäisestä kotitaustastaan, mutta esim. rahahuolista puhuttiin lasten kuullen, samoin lasten kuullen esitettiin kateellisia kommentteja henkilöistä, joilla oli rahaa, uusi auto tms. Isän mielestä oli normaalia juoda itsensä känniin kerran viikonlopussa kotona muun perheen ollessa paikalla ja alkaa haastaa riitaa ja seuraavana päivänä sama juttu krapulariitelyn merkeissä. Samoin katteettomat känniläisen lupaukset ovat tuttuja.
Eli vanhempieni selviytymiskeinot arjestaan olivat liiallinen ja vääränlainen avoimuus rahasioissa, lasten ei annettu olla huolettomia lapsia, isällä alkoholin käyttö rentoutumiseen. Kateellisuuden näyttäminen.
Itselleni on tarttunut tuota kateellisuutta jossain määrin. Ihmettelen (mielessäni) esim. miten jotkut ihmiset etenee esimiespositioihin. Raha-asiat puolestaan ei kuulu meillä lapsille. Tosin meillä onkin rahaa käytettävissä niin, ettei siitä tarvitse tuskailla. Itse olen liiankin tarkka siitä, etten lupaa lapsilleni jotain mitä en aio tai voi toteuttaa. Alkoa juon lasten aikana silloin tällöin 1-2 annosta ja alkoi sijaan rentoutumiskeinoja on ystävien tapaaminen, ulkoilu, harrastukset. Että olen mielestäni ottanut opikseni siitä mikä aiheutti minulle lapsena stressiä. Näin aikuisena mietin, että olin totinen ja ahdistunut lapsi. Esim. rukoilin joka ilta ja toivoin jonkin ylemmän tahon poistavan epäkohdat ja että minulle tärkeät pysyy hengissä.
Lapsuuteni onni oli se, että olin hyvin paljon viikonloput sukulaisten luona lapsena.
Ei ollut mitään psykologisia selviytymiskeinoja. Se oli vain jaksettava.