Nepsy-lapsi riehunut jo kolme tuntia

Etkö voi hankkia hänelle rauhoittavaa lääkitystä?

Voimia, paljon <3 täällä nepsynuoren vanhempi. Lääkitystä itsekin suosittelisin lapselle kokeiltavaksi. Muista hoivata itseäsi, jos vain vielä jaksat! Järjestä vapaa-aikaa..

Komppaan edellistä. Puhu tästä hoitotaholle tai videoi lasta hänen luvallaan. Lapsi kärsii itsekin jatkuvasta riehumisesta. Sinä tarvitset myös tukea, lepoa ja vapaa-aikaa lapsesta. Sano se siellä hoitotaholla. Neuvovat, miten sellaista voi järjestää. Tiedän tilanteen kummankin puolen, koska olen nepsylasten nepsyäiti. Tsemppiä!

Lapsella on läåkitys, kaksikin. Mikään ei auta. Terapiasta tuli hylsy, seuraava aika psykalle syksyllä. Tämä on Suomi 2023.

Ap

Ottaako joku vahingossa sitten puolisoksi, vai miten tällaisille käy ajan mittaan.

Kaipa hekin perhettä monet toivoisivat.

Ihan ensin mene parvekkeelle rääkille, jos röökaat.

Sulkeudu hetkeksi vessaan kännykän kanssa ja katso 7 minuuttia lempisarjaasi.

Kuuntele musiikkia kuulokkeet korvilla, jolloin voit hetkeksi irtautua tilanteesta tai ainakin vaimentaa tilanteen kuormitusta.

Vastamelukuulokkeet ovat myös hyvät.

Houkuttele lapsi lämpimään suihkuun: joillekin fyysinen muutos auttaa (vesi iholla) ja lämmin rentouttaa lastakin.

Rauhoittuuko lapsi kainaloosi, jos katsotte vaikka leffaa? Sen jälkeen tietysti voi olla tas hankalampi siirtymätilanne.

Keitä itsellesi jahvi tai tee tai syö muutama pala suklaata vain helliäksesi itseäsi.

Käykää ulkona kävelyllä - lapsi saa hillua, sinä hengittää rauhallisesti raikasta ilmaa. Iltalenkki voi rauhoittaa teitä kumpaakin.

Aloittakaa iltahommat varttia tavallista aiemmin. Hyvässä lykyssä lapsi rahoittuu sänkyyn hieman aiemmin kuin tavallsiesti ja voit itsekin huokaista.

Tee lista asioista, miten voit helliä itseäsi nopeasti arjessa. Tee ainakin yksi juttu listalta päivässä.

Hanki vertaistukea!

Tapaa muita ihmisiä lapsen kanssa, ettet joudu olemaan hänen kanssaan koko ajan kahden.

Voit hakea tukihenkilöä, jonka kanssa lapsi voi viettää aikaa. Varsinkin jos olet yh, hae.

Siis röökille, ei rääkille :-D

Meillä aivan tätä samaa.

Paljon liikuntaa ja ulkoilua, vaikka sää on huono, itse tulisin hulluksi jos yrittäisin pitää lasta sisätiloissa.

Käytiin tänään mm pelaamassa Pokemon go peliä, kirjastossa, ruoka kaupassa.

Ja tietysti lapsi riehuu myös julkisilla paikoilla, mutta erittäin tärkeää myös totutella niissä liikkumaan, koska nämä lapset vaan vaatii tuhansia toistoja oppiakseen.

Jos sulla on hoitoapua niin pyydä ja käytä sitä, kyllä lapsen saa laittaa kylään koulun jälkeen vaikka koko illaksi, hän ei siitä rikki mene.

Kannattaa muistaa että työ on myös tavallaan lomaa tästä kaikesta, kun saa olla muualla kuin omassa kotona ja oman lapsen seurassa.

Aamu ja iltapäivä toimintaa kannattaa hyödyntää jos koulussa sellaista on.

Ohjatut harrastukset lapselle on hyväksi, saa vaikka sillä välin käydä edes yksin kaupassa, on olemassa myös erityislapsille suunnattua harraste toimintaa.

Melatoniini on monelle lapselle sopiva tuote, se kannattaa ottaa joka ilta käyttöön lapselle, jolloin nukkuu paremmin, koska unen laatu vaikuttaa paljon seuraavaan päivään.

Hemmottele itseäsi joka päivä edes vähän, katso elokuva tai kuuntele äänikirjaa, käy yksin saunassa tai tee omaa lempiruokaa päivälliseksi vaikka siitä ei kukaan muu tykkäsi perheessä, ostaa muille vaikka Atrian mikropitsaa hätävaraksi, käy töiden jälkeen kahvilassa ihan omassa seurassa ja annat itsellesi hengähdystauon, se kaaos mikä kotona on vastassa jaksaa kyllä siellä odottaa..

Pidä lapselle selkeät rajat esim kolmas varoitus ja silloin toteutuu se uhkaus mikä on annette, lähtee kännykkä loppu päiväksi pois käytöstä.

Aamulla ei kannata tapella liian monesta asiasta, jos lapsi ei syö aamupalaa hän ei siihen kuole. Anna lapsen päättää itse mitä pukee, reppuun voi laittaa varalle vaikka ne ulkohousut mitä yleensä ei kukaan sinne kouluun päälle halua.

Jos läksyt on tekemättä niin sitten on, monesti koulussa on mahdollista jäädä niitä koulun jälkeen tekemään, kannattaa kysyä opettajalta tästä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on läåkitys, kaksikin. Mikään ei auta. Terapiasta tuli hylsy, seuraava aika psykalle syksyllä. Tämä on Suomi 2023.

Ap

Meillä sama, hoitoon ei pääse. Lääkitys on, mutta sekin pitäisi tarkentaa. Tsemppiä!

Teillä varmaan alkaa olla jo aika pinnat kireällä siellä.

Anteeksi jo etukäteen, jos pohdintani tuntuu ärsyttävältä tai kummalliselta. Minulla ei ole nepsylasta.

Koska tilanne tuntuu teille molemmille kovin kuormittavalta, tuli mieleen, olisikohan rauhoittavien signaalien kokeilusta teille hyötyä. En edes tiedä, kuinkä hyvin niiden käyttö tunnetaan ihmispuolella, mutta eläinpuolella niitä käytetään menestyksekkäästi, usein varsinkin juuri "eläinnepsyjen" kanssa, joita käsittelen työkseni. 

Jos huvittaa kokeilla, siitä tuskin on haittaakaan. Ensimmäinen, yksinkertaisin kikka: ala haukotella. Parhaimmillaan se jopa tarttuu, mutta vaikka ei toimintana tarttuisikaan, saattaa laskea nepsyn kierroksia jo toisen toimintana. Jos nepsy ymmärtää, voi myös häntä vaikka jonkun leikin varjolla kehottaa tekemään haukotusta, tavallaan siis tekohaukottelemaan. 

Ikinä ei ole liian myöhäistä tehdä aborttia!

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on läåkitys, kaksikin. Mikään ei auta. Terapiasta tuli hylsy, seuraava aika psykalle syksyllä. Tämä on Suomi 2023.

Ap

Lääkkeet eivät ole mitään ihmeparantajia, vaikka monesti niin annetaan ymmärtää. Erityispiirteiset lapset vaan tarvitsee enemmän aikaa kasvaa, he vaativat vanhemmiltaan paljon ohjausta, huomioita, kärsivällisyyttä... Lastensuojelun kautta voi saada apua, heilläkin on nepsyihin perehtyneitä työntekijöitä.

Olen vanhanaikainen enkä tiedä oliko jollain lapsistani nepsy tms syitä touhuihinsa, koska silloin niitä ei tutkittu. Minä selittäisin lyhyesti lapselle, että nyt jos ei hilluminen lopu justiinsa niin minä lopetan sen, koska emme jaksa sitä kumpikaan. Kuuli sitten tai ei, onpahan sanottu. Sitten arvioisin voimasuhteemme. Jos minua pienempi tai voimiltaan pidettävissä niin ihan pienen sulkisin syliin, siitä isommat vatsalleen lattialle, sohvalle tms ja istuisin päällä. Jos niin vahva etten pärjää soittaisin apua, viimeisenä 112. Joskus aikanaan käärittiin mattoon kun ei muuten loppunut. Sitten kaikki mukavuudet pois siihen asti kun käy tolkku tulemaan käytökseen. Joisin kupin kahvia ja miettisin, että olipa loisto ajatus näitä pentuja tehdä. Mutta se ei tietysti ole tätä päivää. Olen vaan niin surullinen siitä, kun tuntuu, että lapsia ymmärretään niin pitkälle, että vanhemmat aivan uupuvat.

Vanhan ajan keinot käyttöön!

Autismikirjo, ADHD vai molempia? Tsemppiä, tiedän tunteen.

Haastavaan käyttäytymiseen löytyy muutamia hyviä kirjoja ja koulutuksia, mutta ensin toki sinun pitäisi saada omat voimavarat jokseenkin kuntoon.

Olet myös oikeutettu sairaslomaan. Jopa ihan vaan viikon itseensä keskittyminen päivällä ja päiväunien nukkuminen voi olla nyt juuri se pelastava tekijä.

Se on niin naurettavaa, että kun diagnoosi annetaan, sanotaan, että saat olla vain äiti, ei täydy olla terapeutti. Pakkohan se on olla kuntoutusohjaaja, terapeutti, palveluohjaaja, asianajaja, opettaja ja lääkärikin, kun systemaattisesti kaikkien lasten kuntoutus ADHD:sta kehitysvammaisiin lopetetaan 8-10 vuoden iässä. Että jos siihen mennessä et ole jotain niistä irti saanut, niin toivoton tapaus olet kai.

Tämän lisäksi nepsyt potkitaan ensin ulos erikoissairaanhoidosta ja aika usein lopulta koulustakin.

Olisi "nepsy-lapsi" ja vanhempansa sekä koko yhteiskunta päässyt helpommalla, jos hän olisi syntynyt muutama vuosikymmen aiemmin.

Kiltisti kävelisi nyt lähimetsään etsimään koivunvitsaa, jonka avulla käytöksensä tasaantuisi, ja olo kohenisi.

Koivunvitsaterapiaa diagnoosien ja lääkitysten sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen vanhanaikainen enkä tiedä oliko jollain lapsistani nepsy tms syitä touhuihinsa, koska silloin niitä ei tutkittu. Minä selittäisin lyhyesti lapselle, että nyt jos ei hilluminen lopu justiinsa niin minä lopetan sen, koska emme jaksa sitä kumpikaan. Kuuli sitten tai ei, onpahan sanottu. Sitten arvioisin voimasuhteemme. Jos minua pienempi tai voimiltaan pidettävissä niin ihan pienen sulkisin syliin, siitä isommat vatsalleen lattialle, sohvalle tms ja istuisin päällä. Jos niin vahva etten pärjää soittaisin apua, viimeisenä 112. Joskus aikanaan käärittiin mattoon kun ei muuten loppunut. Sitten kaikki mukavuudet pois siihen asti kun käy tolkku tulemaan käytökseen. Joisin kupin kahvia ja miettisin, että olipa loisto ajatus näitä pentuja tehdä. Mutta se ei tietysti ole tätä päivää. Olen vaan niin surullinen siitä, kun tuntuu, että lapsia ymmärretään niin pitkälle, että vanhemmat aivan uupuvat.

Tosiaan - nythän juuri tuleekin äitienpäivän aikoihin tasavuosia siitä kun yksi mattoon kääritty rauhoiteltava löytyi 🤮

Häpeä, jos edes sen osaat.

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on läåkitys, kaksikin. Mikään ei auta. Terapiasta tuli hylsy, seuraava aika psykalle syksyllä. Tämä on Suomi 2023.

Ap

Huostaanotto, itse voit olla yhteydessä lasuun.

Miten nämä nepsylapset pärjäävät aikuisena? Kun ei ole enää vanhemmat auttamassa.