Nepsy-lapsi riehunut jo kolme tuntia

Mikä tauti on nepsy, kun näitä juttuja on tosi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vanhanaikainen enkä tiedä oliko jollain lapsistani nepsy tms syitä touhuihinsa, koska silloin niitä ei tutkittu. Minä selittäisin lyhyesti lapselle, että nyt jos ei hilluminen lopu justiinsa niin minä lopetan sen, koska emme jaksa sitä kumpikaan. Kuuli sitten tai ei, onpahan sanottu. Sitten arvioisin voimasuhteemme. Jos minua pienempi tai voimiltaan pidettävissä niin ihan pienen sulkisin syliin, siitä isommat vatsalleen lattialle, sohvalle tms ja istuisin päällä. Jos niin vahva etten pärjää soittaisin apua, viimeisenä 112. Joskus aikanaan käärittiin mattoon kun ei muuten loppunut. Sitten kaikki mukavuudet pois siihen asti kun käy tolkku tulemaan käytökseen. Joisin kupin kahvia ja miettisin, että olipa loisto ajatus näitä pentuja tehdä. Mutta se ei tietysti ole tätä päivää. Olen vaan niin surullinen siitä, kun tuntuu, että lapsia ymmärretään niin pitkälle, että vanhemmat aivan uupuvat.

Tosiaan - nythän juuri tuleekin äitienpäivän aikoihin tasavuosia siitä kun yksi mattoon kääritty rauhoiteltava löytyi 🤮

Häpeä, jos edes sen osaat.

Kiinnipito ei ole välivaltaa ja nää pitäisi toteuttaa ammattilaisen ohjeistuksella. Joskus erityislapsi ei vaan muuten rauhoitu ja voi olla itselleen ja muille vaaraksi, jolloin kiinnipito on lapsen edun mukaista.

Se että sadistiset vanhemmat räväkkää lasta omaksi iloksi on kyllä aivan toinen juttu.

Vaatekomeroon pimeään kymmeneksi minuutiksi yksin rauhoittumaan. Loppuu vikurointi ja kasvaa ihminen tuosta. Auttoi minun lapsuudessa ja auttaa yhä.

Voimia. Täälläkin ollut helvetillinen viikko. Kevät on raskasta aikaa, kun kaikki ovat koulussa väsyneitä ja nepsy imuroi tunteet itseensä ilman suodatinta.

Vierailija kirjoitti:

Vaatekomeroon pimeään kymmeneksi minuutiksi yksin rauhoittumaan. Loppuu vikurointi ja kasvaa ihminen tuosta. Auttoi minun lapsuudessa ja auttaa yhä.

Joo kokeile ihmeessä jos haluat lapselle paniikkihäiriön ja traumaperäisen stressioireilun tulevien vuosien mausteeksi.

Joillekin toimii rauhoittuminen yksin mutta ei pimeässä vaatekomerossa. En ottaisi ikinä riskiä, minkä tuollainen "rauhoittelu" saa aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vaatekomeroon pimeään kymmeneksi minuutiksi yksin rauhoittumaan. Loppuu vikurointi ja kasvaa ihminen tuosta. Auttoi minun lapsuudessa ja auttaa yhä.

Auttoiko? Sinusta kasvoi tunnekylmä 💩joten tuskin sitä ap haluaa lapselleen.

Vierailija kirjoitti:

Autismikirjo, ADHD vai molempia? Tsemppiä, tiedän tunteen.

Haastavaan käyttäytymiseen löytyy muutamia hyviä kirjoja ja koulutuksia, mutta ensin toki sinun pitäisi saada omat voimavarat jokseenkin kuntoon.

Olet myös oikeutettu sairaslomaan. Jopa ihan vaan viikon itseensä keskittyminen päivällä ja päiväunien nukkuminen voi olla nyt juuri se pelastava tekijä.

Se on niin naurettavaa, että kun diagnoosi annetaan, sanotaan, että saat olla vain äiti, ei täydy olla terapeutti. Pakkohan se on olla kuntoutusohjaaja, terapeutti, palveluohjaaja, asianajaja, opettaja ja lääkärikin, kun systemaattisesti kaikkien lasten kuntoutus ADHD:sta kehitysvammaisiin lopetetaan 8-10 vuoden iässä. Että jos siihen mennessä et ole jotain niistä irti saanut, niin toivoton tapaus olet kai.

Tämän lisäksi nepsyt potkitaan ensin ulos erikoissairaanhoidosta ja aika usein lopulta koulustakin.

Juuri näin se menee. Tietäjät tietää ikävä kyllä. Onneksi mulla on valikoiva lukukyky, hyppään sujuvasti kaikkien koivuvitsojen ja muiden ymmärtämättömien yli. Ei he tule ymmärtämään ja siihen mun voimat ei riitä että pitäisi heidänkin ymmärrys kääntää ympäri. Lapsi ei ole mikään pikkuvekara enää, murrosiän rajamailla mikä lisää kierroksia myös. Adhd + autismikirjo todnäk pda-piirtein. Olen tehnyt tämän yhden lapsen kanssa töitä enemmän kuin kenenkään muun kanssa ikinä ja valitettavasti oma mielenterveys on täysin vaakalaudalla. Tulevaisuus pelottaa, huominen pelottaa. Ei lapsi riehu kuten iloiset villit vekarat joilla låhtee mopo käsistä vaan aivan silmitöntä riehumista, älyvapaata nauramista ja tavaroiden heittelyä, törkeyksien huutamista, raivareita, itsensä lyömistä, kun rauhoitan ja estän pahimmat tuhot , alkaa itku, ja hetken päästä silmitön itseinho ja itsetuhoiset puheet josta suoraan takaisin itsensä lyömiseen ja samaa kierrettä pahimmillaan tunteja kuten tänään. Nukahti åsken aivan uupuneena. Tällaiselleko vitsaa antaisitte? Lapsi ei voi hyvin mutta tässä maassa neurokirjon diagnooseilla ei saa mitään todellista helpotusta perheiden tai lasten elämään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vanhanaikainen enkä tiedä oliko jollain lapsistani nepsy tms syitä touhuihinsa, koska silloin niitä ei tutkittu. Minä selittäisin lyhyesti lapselle, että nyt jos ei hilluminen lopu justiinsa niin minä lopetan sen, koska emme jaksa sitä kumpikaan. Kuuli sitten tai ei, onpahan sanottu. Sitten arvioisin voimasuhteemme. Jos minua pienempi tai voimiltaan pidettävissä niin ihan pienen sulkisin syliin, siitä isommat vatsalleen lattialle, sohvalle tms ja istuisin päällä. Jos niin vahva etten pärjää soittaisin apua, viimeisenä 112. Joskus aikanaan käärittiin mattoon kun ei muuten loppunut. Sitten kaikki mukavuudet pois siihen asti kun käy tolkku tulemaan käytökseen. Joisin kupin kahvia ja miettisin, että olipa loisto ajatus näitä pentuja tehdä. Mutta se ei tietysti ole tätä päivää. Olen vaan niin surullinen siitä, kun tuntuu, että lapsia ymmärretään niin pitkälle, että vanhemmat aivan uupuvat.

Tosiaan - nythän juuri tuleekin äitienpäivän aikoihin tasavuosia siitä kun yksi mattoon kääritty rauhoiteltava löytyi 🤮

Häpeä, jos edes sen osaat.

En häpeä. Näissä tilanteissa, jos riehuminen uhkaa satuttaa lasta, toisia lapsia hänen ympärillään tai rikkoontua esim ikkunat on minusta edelleen perusteltua rauhoittaa tilanne. Pehmeä matto, liina tms on apuna silloin, jos käsiä ja jalkoja ei saa pideltyä. Sillä ei tietenkään satuteta tai esim päätä sinne kääritä. Myös vauvoja kapaloitiin aikonaan. Jos riehumisella tässä tarkoitetaan jotain niin pientä mihin auttaa esim ulkoilu niin puhumme eri aiheesta. Minulla on lämpimät välit lapsiini ja ajattelen edelleen, että vanhemman tulee suojella ja laittaa rajat samalla kun tietenkin on läheisyyttä, keskustelua ja hoivaa ennen ja jälkeen tälläisten yksittäisten riehumisten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autismikirjo, ADHD vai molempia? Tsemppiä, tiedän tunteen.

Haastavaan käyttäytymiseen löytyy muutamia hyviä kirjoja ja koulutuksia, mutta ensin toki sinun pitäisi saada omat voimavarat jokseenkin kuntoon.

Olet myös oikeutettu sairaslomaan. Jopa ihan vaan viikon itseensä keskittyminen päivällä ja päiväunien nukkuminen voi olla nyt juuri se pelastava tekijä.

Se on niin naurettavaa, että kun diagnoosi annetaan, sanotaan, että saat olla vain äiti, ei täydy olla terapeutti. Pakkohan se on olla kuntoutusohjaaja, terapeutti, palveluohjaaja, asianajaja, opettaja ja lääkärikin, kun systemaattisesti kaikkien lasten kuntoutus ADHD:sta kehitysvammaisiin lopetetaan 8-10 vuoden iässä. Että jos siihen mennessä et ole jotain niistä irti saanut, niin toivoton tapaus olet kai.

Tämän lisäksi nepsyt potkitaan ensin ulos erikoissairaanhoidosta ja aika usein lopulta koulustakin.

Juuri näin se menee. Tietäjät tietää ikävä kyllä. Onneksi mulla on valikoiva lukukyky, hyppään sujuvasti kaikkien koivuvitsojen ja muiden ymmärtämättömien yli. Ei he tule ymmärtämään ja siihen mun voimat ei riitä että pitäisi heidänkin ymmärrys kääntää ympäri. Lapsi ei ole mikään pikkuvekara enää, murrosiän rajamailla mikä lisää kierroksia myös. Adhd + autismikirjo todnäk pda-piirtein. Olen tehnyt tämän yhden lapsen kanssa töitä enemmän kuin kenenkään muun kanssa ikinä ja valitettavasti oma mielenterveys on täysin vaakalaudalla. Tulevaisuus pelottaa, huominen pelottaa. Ei lapsi riehu kuten iloiset villit vekarat joilla låhtee mopo käsistä vaan aivan silmitöntä riehumista, älyvapaata nauramista ja tavaroiden heittelyä, törkeyksien huutamista, raivareita, itsensä lyömistä, kun rauhoitan ja estän pahimmat tuhot , alkaa itku, ja hetken päästä silmitön itseinho ja itsetuhoiset puheet josta suoraan takaisin itsensä lyömiseen ja samaa kierrettä pahimmillaan tunteja kuten tänään. Nukahti åsken aivan uupuneena. Tällaiselleko vitsaa antaisitte? Lapsi ei voi hyvin mutta tässä maassa neurokirjon diagnooseilla ei saa mitään todellista helpotusta perheiden tai lasten elämään.

Ap

Louis theroux teki dokumentin autistisista lapsista(äskettäin tuli tv:stä), Amerikassa kuvattu. Oli kyllä kurjaa katsottavaa. Vanhemmat purskahtivat itkuun kun theroux kysyi mitä ajattelevat omasta lapsestaan. Väkivaltaisia isokokoisia poikia oli useampi. Hoitolaitokseen veivät, lapset olivat vaarallisia muille ja itselleen. Ei ole kadehdittavia tapauksia nämä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on läåkitys, kaksikin. Mikään ei auta. Terapiasta tuli hylsy, seuraava aika psykalle syksyllä. Tämä on Suomi 2023.

Ap

Lapsi laitokseen. Kuulostaa tylyltä,mutta olisi varmaan parempi lapselle ja sinulle.

Lapsiparka. Syntymä on kuolemantuomio :(

Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.

No mikä sen lapsen riehumisen laukaisi? Mikä on lapsen käytöksen taustalla? Miten tilanteet on aiemmin hoidettu? Eihän vanhempi voi antaa lapsen olla tuossa tilassa tunteja. Tuo on lasta kohtaan väärin, jos vanhemmat eivät tee mitään lapsen olon helpottamiseksi.

Missä näiden nepsyjen isät ovat? Yksikään ei ota vastuuta?

Miksi te teette näitä nepsylapsia? Eikö itsellekin olisi mukavampi, jos lapsi olisi normaali?

Vierailija kirjoitti:

Missä näiden nepsyjen isät ovat? Yksikään ei ota vastuuta?

Miehet ovat viisaampia, ottavat jalat alleen kun lapsi on päästään vialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autismikirjo, ADHD vai molempia? Tsemppiä, tiedän tunteen.

Haastavaan käyttäytymiseen löytyy muutamia hyviä kirjoja ja koulutuksia, mutta ensin toki sinun pitäisi saada omat voimavarat jokseenkin kuntoon.

Olet myös oikeutettu sairaslomaan. Jopa ihan vaan viikon itseensä keskittyminen päivällä ja päiväunien nukkuminen voi olla nyt juuri se pelastava tekijä.

Se on niin naurettavaa, että kun diagnoosi annetaan, sanotaan, että saat olla vain äiti, ei täydy olla terapeutti. Pakkohan se on olla kuntoutusohjaaja, terapeutti, palveluohjaaja, asianajaja, opettaja ja lääkärikin, kun systemaattisesti kaikkien lasten kuntoutus ADHD:sta kehitysvammaisiin lopetetaan 8-10 vuoden iässä. Että jos siihen mennessä et ole jotain niistä irti saanut, niin toivoton tapaus olet kai.

Tämän lisäksi nepsyt potkitaan ensin ulos erikoissairaanhoidosta ja aika usein lopulta koulustakin.

Juuri näin se menee. Tietäjät tietää ikävä kyllä. Onneksi mulla on valikoiva lukukyky, hyppään sujuvasti kaikkien koivuvitsojen ja muiden ymmärtämättömien yli. Ei he tule ymmärtämään ja siihen mun voimat ei riitä että pitäisi heidänkin ymmärrys kääntää ympäri. Lapsi ei ole mikään pikkuvekara enää, murrosiän rajamailla mikä lisää kierroksia myös. Adhd + autismikirjo todnäk pda-piirtein. Olen tehnyt tämän yhden lapsen kanssa töitä enemmän kuin kenenkään muun kanssa ikinä ja valitettavasti oma mielenterveys on täysin vaakalaudalla. Tulevaisuus pelottaa, huominen pelottaa. Ei lapsi riehu kuten iloiset villit vekarat joilla låhtee mopo käsistä vaan aivan silmitöntä riehumista, älyvapaata nauramista ja tavaroiden heittelyä, törkeyksien huutamista, raivareita, itsensä lyömistä, kun rauhoitan ja estän pahimmat tuhot , alkaa itku, ja hetken päästä silmitön itseinho ja itsetuhoiset puheet josta suoraan takaisin itsensä lyömiseen ja samaa kierrettä pahimmillaan tunteja kuten tänään. Nukahti åsken aivan uupuneena. Tällaiselleko vitsaa antaisitte? Lapsi ei voi hyvin mutta tässä maassa neurokirjon diagnooseilla ei saa mitään todellista helpotusta perheiden tai lasten elämään.

Ap

No eihän se diagnoosi mitään helpotusta tuokaan. Vanhemman täytyy löytää keinot, jolla auttaa lasta kasvamaan ja kehittymään. Ja selviytymään elämästä omilla ominaisuuksillaan.

Joskus se vaatii laajaa perehtymistä erilaisiin tapoihin. Tilanteiden reflektointia ja myös oman käytöksen läpi käyntiä. Mikä omassa toiminnassa auttoi lasta, mikä ei ja saiko jokin omassa toiminnassa jopa lapsen kiihtymään enemmän. Vanhemman tehtävä on kannatella lapsen tunteita, ei lähteä röökille ja jättää lasta oman onnensa nojaan. Kiinnipito on yksi keinoista, kun sen tekee oikein. Siihen saat varmasti neuvoja perheneuvolasta.

Monesti huomaan, että vanhemmat eivät ole valmiita ottamaan vastaan mitään neuvoja. Ja omasta mielestään ovat jo kokeilleet kaikkea. Todellisuudessa aika harva vanhempi oikeasti tekee parhaansa auttaakseen lasta. Usein vain todetaan että mikään ei auta. Jos ei auta, niin laitos on sitten parempi vaihtoehto.

Lobotomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autismikirjo, ADHD vai molempia? Tsemppiä, tiedän tunteen.

Haastavaan käyttäytymiseen löytyy muutamia hyviä kirjoja ja koulutuksia, mutta ensin toki sinun pitäisi saada omat voimavarat jokseenkin kuntoon.

Olet myös oikeutettu sairaslomaan. Jopa ihan vaan viikon itseensä keskittyminen päivällä ja päiväunien nukkuminen voi olla nyt juuri se pelastava tekijä.

Se on niin naurettavaa, että kun diagnoosi annetaan, sanotaan, että saat olla vain äiti, ei täydy olla terapeutti. Pakkohan se on olla kuntoutusohjaaja, terapeutti, palveluohjaaja, asianajaja, opettaja ja lääkärikin, kun systemaattisesti kaikkien lasten kuntoutus ADHD:sta kehitysvammaisiin lopetetaan 8-10 vuoden iässä. Että jos siihen mennessä et ole jotain niistä irti saanut, niin toivoton tapaus olet kai.

Tämän lisäksi nepsyt potkitaan ensin ulos erikoissairaanhoidosta ja aika usein lopulta koulustakin.

Juuri näin se menee. Tietäjät tietää ikävä kyllä. Onneksi mulla on valikoiva lukukyky, hyppään sujuvasti kaikkien koivuvitsojen ja muiden ymmärtämättömien yli. Ei he tule ymmärtämään ja siihen mun voimat ei riitä että pitäisi heidänkin ymmärrys kääntää ympäri. Lapsi ei ole mikään pikkuvekara enää, murrosiän rajamailla mikä lisää kierroksia myös. Adhd + autismikirjo todnäk pda-piirtein. Olen tehnyt tämän yhden lapsen kanssa töitä enemmän kuin kenenkään muun kanssa ikinä ja valitettavasti oma mielenterveys on täysin vaakalaudalla. Tulevaisuus pelottaa, huominen pelottaa. Ei lapsi riehu kuten iloiset villit vekarat joilla låhtee mopo käsistä vaan aivan silmitöntä riehumista, älyvapaata nauramista ja tavaroiden heittelyä, törkeyksien huutamista, raivareita, itsensä lyömistä, kun rauhoitan ja estän pahimmat tuhot , alkaa itku, ja hetken päästä silmitön itseinho ja itsetuhoiset puheet josta suoraan takaisin itsensä lyömiseen ja samaa kierrettä pahimmillaan tunteja kuten tänään. Nukahti åsken aivan uupuneena. Tällaiselleko vitsaa antaisitte? Lapsi ei voi hyvin mutta tässä maassa neurokirjon diagnooseilla ei saa mitään todellista helpotusta perheiden tai lasten elämään.

Ap

Myöskään se että omat voimavarat eivät riitä ja päädyt siihen että lapsi sijoitetaan, ei tee sinusta huonoa äitiä, älä polta itseäsi kokonaan loppuun ennen kuin harkitset tätä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te teette näitä nepsylapsia? Eikö itsellekin olisi mukavampi, jos lapsi olisi normaali?

Vaikutat vähän yksinkertaiselta? Eikö sinunkin äitisi olisi ollut onnellisempi, jos olisit älykkäämpi?

Jos lapsi vain riehuu ja riehuu niin tarvitsette tarvittaessa antavan rauhoittavan lääkkeen. Eli lääkäriin mars.

Painopeitto on myös sellainen mistä monet nepsyt pitää ja oppivat rauhoittamaan itsensä sen alle.

Tiedän kokemuksesta, että tuo riehuminen ottaa päähän ja tuntuu loputtomalta ja olo on toivoton. Mutta muista, ettei se lapsi riehu sen takia, että haluaisi ärsyttää sinua vaan sen takia, että jokin hänen päänsä sisällä on vinossa. Riehuminen rasittaa häntäkin. Älä jää yksin.