Rasittaa olla outo ja ulkopuolinen
Olen yrittänyt hyväksyä sen, että olen aina se outo ja ulkopuolinen. Enkä änkeä kenekään seuraan tai mitään vaan paremminkin yritän pysytellä syrjässä. Mutta en vain kestäisi kummallisuuttani ja kyllästyttää kun ihmiset ihmettelee minua. Joudun hirveästi miettimään, että miten täytyisi olla ja käyttäytyä, jotta vaikuttaisin siltä kuin muutkin. Enkä ikinä edes onnistu esittämään normaalia ja pystyn kyllä lukemaan muiden elekielestä, että he pitävät minua outona. Esim. ihmiset kummastelee minua vaikka kaupan kassajonossa, kun en tiedä miten siinä kuuluisi olla. En tiedä mihin katsoisin, miten seisoisin jne. Kaikki jännittää ja stressaa tämän takia.
Kommentit (12)
Kummastelevatko ihmiset sinua esimerkiksi siellä kassajonossa ääneen? Vai oletko tulkinnut heidän kummastelevan sinua heidän elekielensä perusteella? Joskus voi käydä niin, että jos tarpeeksi joutuu kuulemaan muilta omasta "outoudestaan", alkaa helposti tulkita muiden neutraalejakin viestejä negatiivisesti. Samoin alkaa herkästi kuvitella, että kaikki ympäristöstä tulevat naurahdukset, kiroilut, silmäykset ym. liittyisivät aina itseen, vaikka näin ei ikinä edes olisi.
Jos nämä kummastelijat tekevät niin ääneen, minkä ikäisiä he noin suunnilleen ovat? Jotkut esiteini- ja teiniporukat ovat sellaisia, että kavereille pitää saada vähän esittää ja siksi kommentoivat muka säpäkästi kaikkea ja kaikkia. Eivät luultavasti edes ymmärrä, miltä se kuulostaa kohteen korviin ja todennäköisesti aika iso osa heistä häpeää silmät päästään muutamaa vuotta vanhempana muistaessaan, mistä kaikesta tuli aikoinaan louskutettua. Päihdeongelmaiset ovat yksi ryhmä, jossa näitä kommentaattoreita löytyy mutta heilläkään se ei ole mitään henkilökohtaista. Pitkäaikainen, runsas päihteiden käyttö romuttaa impulssikontrollin ja taannuttaa ihmisen muutenkin pienen lapsen tasolle henkisesti. Filtteri ei siis pelaa ja sosiaalinen hahmotuskyky on sumentunut.
Jos teillä on sama ongelma - auttakaa nyt toisianne.
Tiedätkö ap, että meitä outoja ja ulkopuolisia on paljon. Siitä voi oppia ottamaan myös ilon irti, siis siitä, että elää omaa elämäänsä omana itsenään.
Ap, miksi kyyläät muita ihmisiä kassajonossa ja kaikkialla muualla?
Sinä vöniset täällä, että sinua tuijotetaan ja arvostellaan, mutta olet tse se pahin kyylääjä ja muiden mulkoilija, joka keksii muista ihmisistä ihan sairaita tarinoita ja uskottelet ne itsellesi totena.
Olisiko ammattiavun paikka?
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö ap, että meitä outoja ja ulkopuolisia on paljon. Siitä voi oppia ottamaan myös ilon irti, siis siitä, että elää omaa elämäänsä omana itsenään.
Joo tiedän ja hyvä sinulle sekä muille oudoille, jotka pystytte olemaan sellaisia kuin olette. Mutta minä en haluaisi elää kunmajaisena.
Mulla samit! Meinasin viimeisimmässä työpaikan kehittämispäivässä alkaa itkemään, koska oli niin paha mieli oman outouteni vuoksi.
Vanhetessasi huomaat, että olit nuorena väärässä.
Hyvin harva kiinnostuu mistään muusta kuin itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vanhetessasi huomaat, että olit nuorena väärässä.
Hyvin harva kiinnostuu mistään muusta kuin itsestään.
Tämä.
Niin. Minulla on sama juttu. Propral auttoi ja auttaa minua olemaan rennompi. Se vie kaikista pahimman outouden pois, mutta ei ulkopuolisuutta.
Ja mitä tulee tuohon yleisesti sanottuun asiaan, että ketään ei muka kiinnostaisi vieraat ihmiset - joitain tosiaankin kiinnostaa, itseänikin on haukuttu rumaksi julkisilla paikoilla.
Et ole outo. Olet vain epävarma.