Miten kumppanisi toimii yleensä riitatilanteessa?

"No ehkä meidän sit pitäis vaan erota"

Jos mainitsen jostain epäkohdasta johon en ole tyytyväinen esim. En pidä hänen tavastaan nalkuttaa jatkuvasti, niin hän vasta reaktiona keksii asian jonka minä teen väärin. Ei päästä puusta pitkälle asioiden selvittelyssä. Enkä edes jaksa enää yrittää. Helskutin rasittavaa.

Vierailija kirjoitti:

"No ehkä meidän sit pitäis vaan erota"

Joka kerta näin? Tuohan on aivan kauheaa, että toinen uhkaa heti erolla jos on eri mieltä jostain.

Vierailija kirjoitti:

Jos mainitsen jostain epäkohdasta johon en ole tyytyväinen esim. En pidä hänen tavastaan nalkuttaa jatkuvasti, niin hän vasta reaktiona keksii asian jonka minä teen väärin. Ei päästä puusta pitkälle asioiden selvittelyssä. Enkä edes jaksa enää yrittää. Helskutin rasittavaa.

Minkälaisista asioista kumppanisi nalkuttaa?

Keskustellaan molemmat erimielisyyksistä. En ymmärrä miksi kukaan jäisi suhteeseen, jossa näin ei tehdä.

Eräs ex-miesystävä heittäytyi ivalliseksi, alkoi keksiä kaikenlaisia puutteita. Huvittavaakin oli, että hän kertoi avioeronsa syyksi osaltaan juuri samantyyppiset riidat vaimonsa kanssa. Hänellä oli siis hyvin piintynyt tapa haastaa riitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mainitsen jostain epäkohdasta johon en ole tyytyväinen esim. En pidä hänen tavastaan nalkuttaa jatkuvasti, niin hän vasta reaktiona keksii asian jonka minä teen väärin. Ei päästä puusta pitkälle asioiden selvittelyssä. Enkä edes jaksa enää yrittää. Helskutin rasittavaa.

Minkälaisista asioista kumppanisi nalkuttaa?

Siivoamisesta (siivoan kyllä, mutta en tee sitä niin kuin hän haluaa), joku tavara väärässä paikassa, koira tiellä. Nämä tulee sellaisena valitus maratonina yhteen pötköön ja se on se rasittavin puoli. Hän tavallaan torpedoi muiden hyvän fiiliksen valituksellaan ja sitten kaikilla on paha mieli. Minulla ja lapsella tuppaa tavarat unohtumaan. Laitetaan kyllä paikoilleen, mutta ei välttämättä ihan heti. Perinteisesti se on käsittääkseni yleensä nainen joka nalkuttaa tämmöisistä, mutta meillä mies. Tämä ongelma ei katoa sillä, että siivoan kuin heikkopäinen. Mies keksii valituksen aiheensa kyllä. Se on ihan se ja sama kuinka paljon pinnistelemme ja yritämme.

Vierailija kirjoitti:

Keskustellaan molemmat erimielisyyksistä. En ymmärrä miksi kukaan jäisi suhteeseen, jossa näin ei tehdä.

No itselläni ainakin edellinen suhde oli alkanut jo tosi nuorena, ei silloin kauheasti tullut mietittyä mitään syvällisiä ja keskustelutaidot molemmilla kehnot. Parisuhde kesti kuitenkin yli 10 vuotta vaikka oltiin ihan surkeita riitelijöitä.

Ihmisillä on melko erilaisia tapoja suhtautua ristiriitatilanteisiin ja monet näistä on jo kotona lapsuudessa opittuja. Osa aikuistuu ja oppii kommunikoimaan paremmin, osa toistaa vielä viisikymppisinä samoja surkeita tapojaan.

Vierailija kirjoitti:

Keskustellaan molemmat erimielisyyksistä. En ymmärrä miksi kukaan jäisi suhteeseen, jossa näin ei tehdä.

Jos erimielisyyksistä puhumattomuus on ainut ongelma (niin kuin meillä), niin suhteessa on asiat melko hyvin. Toiselle kannattaa myös antaa mahdollisuus kehittyä ihmisenä, eikä samantien nakata muuten hyvää suhdetta roskikseen. Itse arvotan korkeammalle esim. Luottamuksen, huumorin, arjen sujuvuuden, yhteishengen yms. Näitä voisi luetella paljon.

Huomaan miehestäni, että hänen tapansa on hyvin pinttynyt ja joskus jaksan yrittää keskustella aiheesta. Hän on hyvin "suomalainen mies"-keskustelija ja asiat pitää vääntää hänestä ulos. Yleensä ns.vakavat keskustelumme ovat sitä, että molemmilla naurattaa ja pointti saattaa unohtua. Välillä hän osaa mennä itseensä paremmin, joskus huonommin. Exäni kanssa keskustelimme KAIKISTA asioista paljon, pitkään ja vakavasti. Se kävi myös raskaaksi ja kun niitä keskusteluja ei saatu käytäntöön, niin jauhaminen oli turhaa. Pitää siis katsoa kokonaisuutta, eikä tuomita yhden asian takia.

Terveisin tuo nalkuttavan miehen vaimo

Aika järkyttävää, että ainoastaan alle kolmannes osaa keskustella ongelmista asiallisesti. No toisaalta en kyllä ole yllättynytkään tuloksista.

Vierailija kirjoitti:

Aika järkyttävää, että ainoastaan alle kolmannes osaa keskustella ongelmista asiallisesti. No toisaalta en kyllä ole yllättynytkään tuloksista.

Kuitenkin puhutaan RIITAtilanteista. Eli tilanteesta, jossa on mennyt jo hanttiin. Ei kysytty, että moniko osaa keskustella asioista jälkikäteen. Silloin olisi varmasti tullut enemmän prosentteja. Faktaa on monilla varmasti on se, ettei asiat kärjisty siihen riitaan asti kuin ani harvoin ja onko se edes riitelyä, jos osataan käydä tilanteet fiksusti ja rakentavasti heti läpi?

Mies ei hyväksy mitään toimintansa kehitysehdotusta, kritiikkiä tai negatiivista palautetta. Samantien puolustuskannalla ja jopa sotajalalla. Suuttuu verisesti ja lopulta minä joudun pyytämään anteeksi häneltä. Todella rasittava piirre hänessä.

Unohtaa samoin tein. Ei paljon  riidellä, jostain jonnin joutavasta tulee joskus sanottua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mainitsen jostain epäkohdasta johon en ole tyytyväinen esim. En pidä hänen tavastaan nalkuttaa jatkuvasti, niin hän vasta reaktiona keksii asian jonka minä teen väärin. Ei päästä puusta pitkälle asioiden selvittelyssä. Enkä edes jaksa enää yrittää. Helskutin rasittavaa.

Minkälaisista asioista kumppanisi nalkuttaa?

Siivoamisesta (siivoan kyllä, mutta en tee sitä niin kuin hän haluaa), joku tavara väärässä paikassa, koira tiellä. Nämä tulee sellaisena valitus maratonina yhteen pötköön ja se on se rasittavin puoli. Hän tavallaan torpedoi muiden hyvän fiiliksen valituksellaan ja sitten kaikilla on paha mieli. Minulla ja lapsella tuppaa tavarat unohtumaan. Laitetaan kyllä paikoilleen, mutta ei välttämättä ihan heti. Perinteisesti se on käsittääkseni yleensä nainen joka nalkuttaa tämmöisistä, mutta meillä mies. Tämä ongelma ei katoa sillä, että siivoan kuin heikkopäinen. Mies keksii valituksen aiheensa kyllä. Se on ihan se ja sama kuinka paljon pinnistelemme ja yritämme.

Lopettakaa yrittäminen. Totea vaan kylmän rauhallisesti, että herra on hyvä ja siivoaa itse

https://youtube.com/shorts/eijUJZbKX44?feature=share

Omasta mielestämme me ei riidellä, mutta lasten mielestä riitelemme koko ajan. No, me sanotaan suoraan toisillemme, mutta nauretaan myös. Eli tiedossa on, että toinen ei ole paha ihminen ja siedämme toistemme puutteita. Emme koskaan sano loukkaavasti. On pitänyt kuitenkin ruveta miettimään tarkemmin, jos puhe lasten mielestä kuulostaa riitelyltä. Esim. saatan sanoa, että nyt jumaliste se televisio kiinni. Ja toinen nauraa ja sulkee telkkarin.

Jotain muuta. Mieheni lapsuuden perheen riidat ovat traumatisoineet hänet niin, että hän reagoi ristiriitatilanteisiin fyysisin oireina eli tulee huono olo ja päänsärky. Lapsuuden kodissani me sisarukset riideltiin ja tapeltiin jatkuvasti, joten itse en pelkää riidellä. Alussa parisuhteessakin räjähdin helposti ja unohdin sen samantien ja sitten huomasin että mies otti ne todella vakavasti ja voi fyysisesti pahoin. Molemmat olemme opetelleet puhumaan asioista rauhallisesti ja perustellen . Jos ratkaisua ei heti saada eletään normaalisti kiukkuamatta ja keskustellaan uudelleen.

Ihmiset ovat kamalassa parisuhteessa.