Mistä johtuu jos lapsi ei osaa leikkiä
Mielenkiinnosta kyselen, onko kukaan törmännyt tällaiseen?
Pihaleikit menee, mutta ei leiki leluilla kuten lapset yleensä. Järjestelee leluja kyllä, harhailee nuken hiuksia, piirtää paljon ja tykkää lelujaan katsella, mutta ei koskaan leiki niillä. Haluaisi osata, mutta ei vaan osaa lähteä mukaan leikkimään, että lelut tekisivät jotain.
Kommentit (37)
Meidän poika oli pienempänä samanlainen, sai diagnoosin autismista 4v.
Onko lapsen kanssa höpötelty, kuviteltu, jos olisi näin tai niin. Siis mielikuvitusta onko vanhemmat antaneet lapselleen.
Oma maja huoneeseen tms
Onko lapsi liian pieni vielä vai iässä jossa jo leikitään. Onko vanhempi opettanut leikkimistä ja kertonut tarinoita, jutellut. Onko lapselle luettu satuja. Osaako lapsi kertoa positiivisen tarinan itse ja viedä hahmot mukaan siihen. Mielikuvitus.
Oli mitä hyvänsä niin antaa lasten olla lapsia ja leikkiä itselleen mieluisia leikkejä.
Yksi sääntö riittää eli toisia ei vahingoiteta, eikä toisten leikkejä sotketa.
No olihan siinä kaksi. Autistinen tai ei niin itsetunnolle ei tee hyvää se että aikuisten mieliksi pitäisi lapsen leikkiä aikuisten mieleisiä leikkejä.
No ihan selvästi autismin kirjolla. Normaalisti pienikin lapsi luonnostaan laittaa autot matkalle ja nuket puuhaamaan kaikkea, juttelee niille ja hoivaa.
Varhainen dg on sitten ihan lapsen etu, joten tutkimuksiin mielellään ennen kuin lapsi palaa loppuun koulussa ilman tukea. En ymmärrä näitä "antaa lasten olla lapsia" ja "ei saa leimata". Aivan kaikki aikuisena diagnoosin saaneet toivovat, että olisivat saaneet sen jo lapsina, viimeksi Eveliina.
Vierailija kirjoitti:
No ihan selvästi autismin kirjolla. Normaalisti pienikin lapsi luonnostaan laittaa autot matkalle ja nuket puuhaamaan kaikkea, juttelee niille ja hoivaa.
Varhainen dg on sitten ihan lapsen etu, joten tutkimuksiin mielellään ennen kuin lapsi palaa loppuun koulussa ilman tukea. En ymmärrä näitä "antaa lasten olla lapsia" ja "ei saa leimata". Aivan kaikki aikuisena diagnoosin saaneet toivovat, että olisivat saaneet sen jo lapsina, viimeksi Eveliina.
No mä en saanut olla lapsena sellainen lapsi kuin olin ja mitä se diagnoosi siinä hyödytti kun aikuiset pakotti opettelemaan olemaan enemmän "normaali"?
25 vuotiaana pahojen mielenterveysongelmien kanssa oli aika jännää olla kuntoutuksessa jossa opeteltiin olemaan oma itsensä ja stressinhallinnassa suosittiin samojakin asioita joista oli lspsena joutunut oppia luopumaan.
Ja ihan oikeesti. Kaikki lapset osaavat leikkiä tavallaan joten v i t t u a k o sä siihen alat pätemään ettet ymmärrä?!
Autismi ei parane, eikä se ole sairaus. Mikä siinä on niin helvetin vaikeaa "normaaleille" ihmiselle hyväksyä että ihmiset ovat erilaisia?!
Rasismista kyllä jaksetaan pauhata ja leikkiä niin suvaitsevaisia mutta lapsia onkin kiva rääkätä ja haukkua vanhemmatkin varmuuden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan selvästi autismin kirjolla. Normaalisti pienikin lapsi luonnostaan laittaa autot matkalle ja nuket puuhaamaan kaikkea, juttelee niille ja hoivaa.
Varhainen dg on sitten ihan lapsen etu, joten tutkimuksiin mielellään ennen kuin lapsi palaa loppuun koulussa ilman tukea. En ymmärrä näitä "antaa lasten olla lapsia" ja "ei saa leimata". Aivan kaikki aikuisena diagnoosin saaneet toivovat, että olisivat saaneet sen jo lapsina, viimeksi Eveliina.
No mä en saanut olla lapsena sellainen lapsi kuin olin ja mitä se diagnoosi siinä hyödytti kun aikuiset pakotti opettelemaan olemaan enemmän "normaali"?
25 vuotiaana pahojen mielenterveysongelmien kanssa oli aika jännää olla kuntoutuksessa jossa opeteltiin olemaan oma itsensä ja stressinhallinnassa suosittiin samojakin asioita joista oli lspsena joutunut oppia luopumaan.
Ja ihan oikeesti. Kaikki lapset osaavat leikkiä tavallaan joten v i t t u a k o sä siihen alat pätemään ettet ymmärrä?!
Autismi ei parane, eikä se ole sairaus. Mikä siinä on niin helvetin vaikeaa "normaaleille" ihmiselle hyväksyä että ihmiset ovat erilaisia?!
Rasismista kyllä jaksetaan pauhata ja leikkiä niin suvaitsevaisia mutta lapsia onkin kiva rääkätä ja haukkua vanhemmatkin varmuuden vuoksi.
Kyllä minä ainakin koen autismini ja keskittymishäiriöni sairauksiksi. Ne rajaavat paljon elämääni, sitä mihin voin mennä, miten paljon jaksan ja missä voin työskennellä. Huonoimmat kaudet näiden suhteen on olleet silloin kun olen yrittänyt vetää sillä asenteella ettei minussa ole mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan selvästi autismin kirjolla. Normaalisti pienikin lapsi luonnostaan laittaa autot matkalle ja nuket puuhaamaan kaikkea, juttelee niille ja hoivaa.
Varhainen dg on sitten ihan lapsen etu, joten tutkimuksiin mielellään ennen kuin lapsi palaa loppuun koulussa ilman tukea. En ymmärrä näitä "antaa lasten olla lapsia" ja "ei saa leimata". Aivan kaikki aikuisena diagnoosin saaneet toivovat, että olisivat saaneet sen jo lapsina, viimeksi Eveliina.
No mä en saanut olla lapsena sellainen lapsi kuin olin ja mitä se diagnoosi siinä hyödytti kun aikuiset pakotti opettelemaan olemaan enemmän "normaali"?
25 vuotiaana pahojen mielenterveysongelmien kanssa oli aika jännää olla kuntoutuksessa jossa opeteltiin olemaan oma itsensä ja stressinhallinnassa suosittiin samojakin asioita joista oli lspsena joutunut oppia luopumaan.
Ja ihan oikeesti. Kaikki lapset osaavat leikkiä tavallaan joten v i t t u a k o sä siihen alat pätemään ettet ymmärrä?!
Autismi ei parane, eikä se ole sairaus. Mikä siinä on niin helvetin vaikeaa "normaaleille" ihmiselle hyväksyä että ihmiset ovat erilaisia?!
Rasismista kyllä jaksetaan pauhata ja leikkiä niin suvaitsevaisia mutta lapsia onkin kiva rääkätä ja haukkua vanhemmatkin varmuuden vuoksi.
Varhainen dg lisää itsetuntemusta. Useimpia helpottaa, kun tietää, mistä vaikeudet johtuvat. Dg voi myös auttaa saamaan lisätukea ja ymmärrystä koulussa.
Kukaan ei kuvittele autismin paranevan. Dg ei tarkoita, että sen saanutta ja hänen erilaisuuttaan ei hyväksyttäisi. Kyllä sitä ymmärrystä sas enemmän, kun ympäristö tietää, ettei autisti voi joillekin asioille mitään.
Minun lapseni ei leiki leluilla. Asia huolettaa minua, mutta en tunnista lapsessani autismin piirteitä. Meillä on kaksi selvästi isompaa sisarusta ja pienin ottaa heistä mallia. Isommat eivät enää leiki ja siksi pieninkin mielummin tekee kotihommia, urheilee, soittelee soittimia, piirtää, opettelee kirjoittamaan jne. Leikitään joskus roolileikkejä, mutta ukkeleilla tai nukeilla leikkiminen ei suju. En ole luonnostani leikkijä ja leikin ylläpitäminen väkisin on todella rankkaa eikä oikein tuo iloa meistä kummallekaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni ei leiki leluilla. Asia huolettaa minua, mutta en tunnista lapsessani autismin piirteitä. Meillä on kaksi selvästi isompaa sisarusta ja pienin ottaa heistä mallia. Isommat eivät enää leiki ja siksi pieninkin mielummin tekee kotihommia, urheilee, soittelee soittimia, piirtää, opettelee kirjoittamaan jne. Leikitään joskus roolileikkejä, mutta ukkeleilla tai nukeilla leikkiminen ei suju. En ole luonnostani leikkijä ja leikin ylläpitäminen väkisin on todella rankkaa eikä oikein tuo iloa meistä kummallekaan.
Miksi erotat leikin muista hommista? Lapselle puuhailu on aina fantasiaa - elämän ydinolemusta - oli aikuisen helppo samaistua siihen fantasiaan, tai ei.
Jiskus aikuisella on athymia tms. eikä hän kykene tuntemaan toisen maailmaa syvällisesti, mutta se ei varsinaisesti ole lapsen ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Athymia: Borrowed from Ancient Greek - (a-, not) + (thumós, heart), meaning "without heart".
Toi jälkimmäinen viittaa muistiin: "muistamaton"; ei muista, kuinka tuntea.
Lastensuojelun sossu täällä. Oire on tyypillinen lapsilla, joilla ei ole ollut leikkikaveria ja aika on mennyt hyvin pitkälti ruuduilla.
...Eli ehkä on ajateltu, että athymia olisi jonkinlainen "sydämen dementia". (Vai aivojen "dementia" nähdä omaa sydäntä?)
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni ei leiki leluilla. Asia huolettaa minua, mutta en tunnista lapsessani autismin piirteitä. Meillä on kaksi selvästi isompaa sisarusta ja pienin ottaa heistä mallia. Isommat eivät enää leiki ja siksi pieninkin mielummin tekee kotihommia, urheilee, soittelee soittimia, piirtää, opettelee kirjoittamaan jne. Leikitään joskus roolileikkejä, mutta ukkeleilla tai nukeilla leikkiminen ei suju. En ole luonnostani leikkijä ja leikin ylläpitäminen väkisin on todella rankkaa eikä oikein tuo iloa meistä kummallekaan.
Onko tilanne usein se, että sinä leikit väkisin lapsesi kanssa? Se voi olla osa ongelmaa. Jos lapsella ei ole omanikäistä leikkitoveria, vaan isosisarukset jotka on liian vanhoja ja sinä, jotka et kykene enää luontevasti leikkimään, niin ilmankos on hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu täällä. Oire on tyypillinen lapsilla, joilla ei ole ollut leikkikaveria ja aika on mennyt hyvin pitkälti ruuduilla.
HÖPÖHÖPÖ taas!
Mä olen69v, oli 2veljeä, yks sisko. EN ikinä leikkinyt heidän kanssaan, ulkopelejä joskus. Telkkarista ei siihen aikaan tullut yhtään mitään, en ole tuijotellut!
Piirtelin ja luin, hoidin kissaa ja koiraa, pyöräilin uimaan, talvella hiihdin!
Ihan tavallinen työtätekevä aikuinen tuli, lastentarhanopettaja vieläpä.
EN ole pakottanut lasta leikkimään jos ei leiki, EI OLE PAKKO!
Kaikki ei halua.
Muutamia olen nyt tavannut päiväkoti-iän jälkeen nuorina aikuisina ja niin vaan ovat ihan kunnon kansalaisia.
ÄLÄKÄÄ YLEISTÄKÖ KIITOS!
Autismikin oireilee vaikka millä tavalla, ei leikkimättömyydestä voi vetää johtopäätöksiä!
Anna kun arvaan.
Sukulaisen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun sossu täällä. Oire on tyypillinen lapsilla, joilla ei ole ollut leikkikaveria ja aika on mennyt hyvin pitkälti ruuduilla.
HÖPÖHÖPÖ taas!
Mä olen69v, oli 2veljeä, yks sisko. EN ikinä leikkinyt heidän kanssaan, ulkopelejä joskus. Telkkarista ei siihen aikaan tullut yhtään mitään, en ole tuijotellut!
Piirtelin ja luin, hoidin kissaa ja koiraa, pyöräilin uimaan, talvella hiihdin!
Ihan tavallinen työtätekevä aikuinen tuli, lastentarhanopettaja vieläpä.
EN ole pakottanut lasta leikkimään jos ei leiki, EI OLE PAKKO!
Kaikki ei halua.
Muutamia olen nyt tavannut päiväkoti-iän jälkeen nuorina aikuisina ja niin vaan ovat ihan kunnon kansalaisia.
ÄLÄKÄÄ YLEISTÄKÖ KIITOS!
Autismikin oireilee vaikka millä tavalla, ei leikkimättömyydestä voi vetää johtopäätöksiä!
Ei kannattaisi puhua kun ei ymmärrä mistään mitään. Sinun lapsuudessasi ei ollut ruutuja. Nykyisin moni lapsi on koko vapaa-aikansa ruuduilla. Missä välissä ne ehtisivät oppimaan leikkejä? Ei kaikille asioille ole vastauksia lääketieteestä.
Autismi?