Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu jos lapsi ei osaa leikkiä
27.04.2023 |
Mielenkiinnosta kyselen, onko kukaan törmännyt tällaiseen?
Pihaleikit menee, mutta ei leiki leluilla kuten lapset yleensä. Järjestelee leluja kyllä, harhailee nuken hiuksia, piirtää paljon ja tykkää lelujaan katsella, mutta ei koskaan leiki niillä. Haluaisi osata, mutta ei vaan osaa lähteä mukaan leikkimään, että lelut tekisivät jotain.
Kommentit (37)
Tai ehkä leikki just on itseisarvo... mutta yhden leikki ei ole toisen leikki, jos ei ole kykyä ajatella hänen toimintaansa MIELENTILANA. Jos lähtökohta ei ole tunteissa, vaan jonkun onton tekijän pinnassa - siinä, miltä leikki NÄYTTÄÄ - toiminnan motiiville ollaan sokeita. Toisen leikkiä voi myös olla vaikeaa tai mahdotonta ymmärtää, jos se kumpuaa patologisesta tarpeesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai ehkä leikki just on itseisarvo... mutta yhden leikki ei ole toisen leikki, jos ei ole kykyä ajatella hänen toimintaansa MIELENTILANA. Jos lähtökohta ei ole tunteissa, vaan jonkun onton tekijän pinnassa - siinä, miltä leikki NÄYTTÄÄ - toiminnan motiiville ollaan sokeita. Toisen leikkiä voi myös olla vaikeaa tai mahdotonta ymmärtää, jos se kumpuaa patologisesta tarpeesta.
Sama pätee myös seksiin!
Meille ainakin päiväkodin täti on ihan omaehtoisesti kertonut etteivät lapset kaikki enää osaa leikkiä. Ei lähtenyt syitä erittelemään, mutta epäilen itse ruutuajan yleistymistä ja sitä ettei lapsilla vain ole sitä "ei ole mitään tekemistä" aikaa enää.
Leikin ymmärtämisessä on paljon myös kyse siitä, onko valmis samaistumaan toiseen ja tuntemaan siltä pohjalta - vai haluaako hänen ideansa ikään kuin varastaa, ja tarjota se hänelle täysin muunnettuna.
Vierailija kirjoitti:
Meille ainakin päiväkodin täti on ihan omaehtoisesti kertonut etteivät lapset kaikki enää osaa leikkiä. Ei lähtenyt syitä erittelemään, mutta epäilen itse ruutuajan yleistymistä ja sitä ettei lapsilla vain ole sitä "ei ole mitään tekemistä" aikaa enää.
Mitä mahtoi tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän keskimmäinen on nyt 4v eikä ole oikein osannut ikinä varsinaisesti leikkiä. Lukee kyllä innokkaana kirjoja ja hänellä on rikas sisäinen mielikuvitusmaailma. Kertoilee tarinoita yms. Lastenohjelmia katsoisi aamusta iltaan kyllä jos saisi.
Ohjattuihin leikkeihin lähtee mukaan, mutta aika pian alkaa tuhoamaan muiden juttuja (rikkoo hiekkakakut ja legolinnat). Yksinään kun pitäisi touhuta, niin kovin vaikeaa on. Saattaa aloittaa jotain, mutta kahden minuutin jälkeen lopettaa, eikä enää tiedä mitä tekisi. Lähinnä hakeutuu aikuisen viereen seurailemaan mitä tämä touhuilee.
Suvussamme on lievää asbergeria ja adhd:ta runsaasti. Eiköhän johonkin noista kallistu, mutta vielä ei ole ollut päiväkodin puolelta huolta. Toiminnanohjauksen vaikeuksista kyllä maininta vasussa, mutta menee ainakin vielä iän piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni ei leiki leluilla. Asia huolettaa minua, mutta en tunnista lapsessani autismin piirteitä. Meillä on kaksi selvästi isompaa sisarusta ja pienin ottaa heistä mallia. Isommat eivät enää leiki ja siksi pieninkin mielummin tekee kotihommia, urheilee, soittelee soittimia, piirtää, opettelee kirjoittamaan jne. Leikitään joskus roolileikkejä, mutta ukkeleilla tai nukeilla leikkiminen ei suju. En ole luonnostani leikkijä ja leikin ylläpitäminen väkisin on todella rankkaa eikä oikein tuo iloa meistä kummallekaan.
Onko tilanne usein se, että sinä leikit väkisin lapsesi kanssa? Se voi olla osa ongelmaa. Jos lapsella ei ole omanikäistä leikkitoveria, vaan isosisarukset jotka on liian vanhoja ja sinä, jotka et kykene enää luontevasti leikkimään, niin ilmankos on hankalaa.
Ajatelkaa, jos joku seurustelisi kanssanne väkisin, ja se olisi hänelle todella rankkaa. Koska hän ei mielestään olisi luonnollinen seurustelija. Mutta hän väen väkisin tahtoisi olla kanssanne. Ahdistaisiko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän keskimmäinen on nyt 4v eikä ole oikein osannut ikinä varsinaisesti leikkiä. Lukee kyllä innokkaana kirjoja ja hänellä on rikas sisäinen mielikuvitusmaailma. Kertoilee tarinoita yms. Lastenohjelmia katsoisi aamusta iltaan kyllä jos saisi.
Ohjattuihin leikkeihin lähtee mukaan, mutta aika pian alkaa tuhoamaan muiden juttuja (rikkoo hiekkakakut ja legolinnat). Yksinään kun pitäisi touhuta, niin kovin vaikeaa on. Saattaa aloittaa jotain, mutta kahden minuutin jälkeen lopettaa, eikä enää tiedä mitä tekisi. Lähinnä hakeutuu aikuisen viereen seurailemaan mitä tämä touhuilee.
Suvussamme on lievää asbergeria ja adhd:ta runsaasti. Eiköhän johonkin noista kallistu, mutta vielä ei ole ollut päiväkodin puolelta huolta. Toiminnanohjauksen vaikeuksista kyllä maininta vasussa, mutta menee ainakin vielä iän piikkiin.
Ehkä hän osaa leikkiä mielessään, niin ettei tarvitse asian demonstrointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän keskimmäinen on nyt 4v eikä ole oikein osannut ikinä varsinaisesti leikkiä. Lukee kyllä innokkaana kirjoja ja hänellä on rikas sisäinen mielikuvitusmaailma. Kertoilee tarinoita yms. Lastenohjelmia katsoisi aamusta iltaan kyllä jos saisi.
Ohjattuihin leikkeihin lähtee mukaan, mutta aika pian alkaa tuhoamaan muiden juttuja (rikkoo hiekkakakut ja legolinnat). Yksinään kun pitäisi touhuta, niin kovin vaikeaa on. Saattaa aloittaa jotain, mutta kahden minuutin jälkeen lopettaa, eikä enää tiedä mitä tekisi. Lähinnä hakeutuu aikuisen viereen seurailemaan mitä tämä touhuilee.
Suvussamme on lievää asbergeria ja adhd:ta runsaasti. Eiköhän johonkin noista kallistu, mutta vielä ei ole ollut päiväkodin puolelta huolta. Toiminnanohjauksen vaikeuksista kyllä maininta vasussa, mutta menee ainakin vielä iän piikkiin.
Ehkä hän osaa leikkiä mielessään, niin ettei tarvitse asian demonstrointia.
Voi olla ihan juuri niinkin. Saatan itse olla vähän samanlainen, introvertti kun olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat lapset ei osaa nykyään leikkiä 4v alkaen. Syynä jatkuva ohjaus ja virikkeet eli käytännössä moni päiväkotilapsi. Tylsyyttä ei siedetä ja valitetaan, jos ei ole pelikonetta vaihtoehtona. Oma lapsi kärsii tästä, kun kavereita ei kiinnosta mikään leikki, vaikka vaihtoehtoja pilvin pimein.
Myös se että arki pyörii aikuisten menojen mukaan eikä ole aikaa lapsen aktiviteeteille. Tämä pätee usein ainoisiin lapsiin tai iltatähtiin, jolloin ei jakseta enää elää lapsiperheen elämää.
Autismi. Voi olla myös ADHD. Joskus lapsi pitää opettaa leikkimään tai viihtymään itsekseen. Tällöin toki kyseessä terve lapsi. Liikaa ruutuaikaa saanut lapsi saattaa olla tapaus joka ei osaa leikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ihan selvästi autismin kirjolla. Normaalisti pienikin lapsi luonnostaan laittaa autot matkalle ja nuket puuhaamaan kaikkea, juttelee niille ja hoivaa.
Varhainen dg on sitten ihan lapsen etu, joten tutkimuksiin mielellään ennen kuin lapsi palaa loppuun koulussa ilman tukea. En ymmärrä näitä "antaa lasten olla lapsia" ja "ei saa leimata". Aivan kaikki aikuisena diagnoosin saaneet toivovat, että olisivat saaneet sen jo lapsina, viimeksi Eveliina.
Yhden oireen perusteella ei voi sanoa että ihan selvästi autismin kirjolla. Diagnoosi vaatii aika paljon enemmän. Leikkitaidon puute on vain yksittäinen piirre.
No ei ihme, että kaikilla penskoilla tuntuu olevan itsediagnosoitu autismi, kun leikkimättönyyskin vedetään heti suorilta neurologiseksi poikkeavuudeksi, eikä tarkastella vanhempaa ja sen tekemisiä. Kuinka paljon vanhempi on leikkinyt lapsen kanssa ja rakentanut vuorovaikutusta? Jos lapsi elelee vanhemman jatkeena ilman ikätasoistaan aktiviteettia, niin vuorovaikutuskehitys jää vajaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh. Minun lapseton siskoni räyhäsi siitä että minä en leikkinyt lasteni kanssa ja ohjannut heitä koko ajan.
Koko käsite vapaa leikki oli hänelle ihan vieras.
Eihän ne lapset opi edes leikkimään jos siinä heiluu aikuinen koko ajan paasaamassa ja leikittämässä.
Vanhemmista, jotka eivät ole leikkineet lapsen kanssa.
Jo 20 vuotta sitten mulle sanottiin päiväkodissa, että mun lapset osaa leikkiä. Taisin katsoa tarhan tätiä suu auki, kun jatkoi, että nykyään suurimmalle osalle lapsia leikki pitää ALOITTAA, koska lapsi ei siihen itse pysty. Alun jälkeen leikki sujuu. Itse veikkaisin syyksi tietokonetta. Sillon vielä ollu joka kodissa tablettia. Mutta jo sillon ihmiset piti tärkeänä, että lapset osaa olla koneella, jotteivat tipu kyydistä.
Osa lapsista on tottunut olemaan ohjattavana. Tai ehkä fantasiana on olla toisten kaltainen, jolloin heistä inspiroituminen, "matkiminen", on itse leikki.
Osalla ei ehkä ole sellaista fantasiamaailmaa, johon liittyisi kiihkeys & voimakas tarve käyttää leikkiä tunteiden käsittelyyn - minkä voidaan ajatella olevan joskus ihan hyväkin asia. Lapsi on tyytyväinen ilman tarvetta rajuunkin touhuamiseen tai toistuvaan eriskummalliseen tekemiseen, fiksaatioon (mikä ei sekään ole huono asia, jos se kerran tarpeelliseksi koetaan).
Lapsi saattaa myös kokea, että hänen vanhempansa ovat niin "aggressiivisia" (subjektiivista) tai kontrolloivia, että oman ilmaisun vapaus - jopa vapaa leikki - tuottaisi ongelmia. Joten lapsi pidättäytyy itsenäisyydestä.
Jokainen suhteellisen terve lapsi leikkii; jokainen aikuinen ei sitä tunnista.
Ihmiset ovat hyvin erilaisia ja leikkivät hyvin eri tavoin. Leikki ei ole itseisarvo, vaikka se paljon kertookin ihmisen psyykkisestä hyvinvoinnista, vireydestä, älykkyydestäkin.