Lue keskustelun säännöt.
Eikö teistä ole kummallista, miten tärkeänä jotkut pitävät elämäänsä?
26.04.2023 |
Siis se että hampaat irvessä ollaan hankkimassa mainetta, rahaa, koulutusta, omaisuutta jne. Ja pidetään itseään jotenkin parempana, kun onnistutaan nämä suorittamaan. Viimeistään noin 100 vuoden päästä kukaan ei muista mitä suoritit! Muutenkin tässä kaikkeudessa me ollaan vaan kärpäsen kakkoja. Se kohta missä fyysisesti sijaitset juuri nyt, mieti kuinka monta ihmistä juuri siinäkin on elänyt satojen vuosien varrella.
Kommentit (16)
Henkilökohtaisella tasolla elämä on jokaiselle tärkeä. Ei minua kiinnosta mitä sadan vuoden kuluttua minusta ajatellaan. Sen sijaan kiinnostaa olla mahdollisimman onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidän elämääni todella tärkeänä, mutta en ole tavoitellut mainitsemiasi asioita. Saattaa kyllä johtua siitä, että tiesin aina saavani useita asuntoja perinnöksi, eli siis passiivista tuloa tai myytävää muun elannon lisäksi.
Ja siis lisään vielä, että lähes viikottain muistelen omaisuutta hoitaessani isoisoisääni, joka sen omaisuuden teki, sekö hänen jälkeläisiään, jotka jättivät sen meille jälkipolville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän elämääni todella tärkeänä, mutta en ole tavoitellut mainitsemiasi asioita. Saattaa kyllä johtua siitä, että tiesin aina saavani useita asuntoja perinnöksi, eli siis passiivista tuloa tai myytävää muun elannon lisäksi.
Ja siis lisään vielä, että lähes viikottain muistelen omaisuutta hoitaessani isoisoisääni, joka sen omaisuuden teki, sekö hänen jälkeläisiään, jotka jättivät sen meille jälkipolville.
Mutta ei minuakaan kiinnosta, muistaako joku minua kuoltuani. Tärkeintä elämässä on se, että on kivaa.
Mua kiinnostaa lähinnä se, että elämäni olisi elämisen arvoista vanhanakin. Siksi "raadan".
Miten elämänsä tärkeänä pitäminen ja maallisen mammonan hankkiminen liittyy yhteen?
Mä en turhia haali tavaraa, rahaa, koulutusta enkä mainetta ja silti koen että mun elämä on tärkeää. Aika outo ajatusmaailma sulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, elämä on kaikki mitä meillä, ihmisellä, on.
Elämä siis ON tärkeä.
Siksi ihmisen pitäisi miettiä, miten sen käyttää.
Materian haaliminen ja taloudellinen menestys EIVÄT loppuviimeksi ole ollenkaan fiksuja tavoitteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän elämääni todella tärkeänä, mutta en ole tavoitellut mainitsemiasi asioita. Saattaa kyllä johtua siitä, että tiesin aina saavani useita asuntoja perinnöksi, eli siis passiivista tuloa tai myytävää muun elannon lisäksi.
Ja siis lisään vielä, että lähes viikottain muistelen omaisuutta hoitaessani isoisoisääni, joka sen omaisuuden teki, sekö hänen jälkeläisiään, jotka jättivät sen meille jälkipolville.
Mutta ei minuakaan kiinnosta, muistaako joku minua kuoltuani. Tärkeintä elämässä on se, että on kivaa.
Mistä sinulle se kiva muodostuu? Useimmiten se mikä tekee elämästä kivaa liittyy kanssaihmisiin. Silloin todennäköisesti joku muistaa sinut kuolemasi jälkeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä aloituksen pointtia. Kyllä elämän tärkeys muodostuu minulle aivan muista asioista kuin rahasta tai asemasta.
Kukin tavallaan, tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän elämääni todella tärkeänä, mutta en ole tavoitellut mainitsemiasi asioita. Saattaa kyllä johtua siitä, että tiesin aina saavani useita asuntoja perinnöksi, eli siis passiivista tuloa tai myytävää muun elannon lisäksi.
Ja siis lisään vielä, että lähes viikottain muistelen omaisuutta hoitaessani isoisoisääni, joka sen omaisuuden teki, sekö hänen jälkeläisiään, jotka jättivät sen meille jälkipolville.
Mutta ei minuakaan kiinnosta, muistaako joku minua kuoltuani. Tärkeintä elämässä on se, että on kivaa.
Mistä sinulle se kiva muodostuu? Useimmiten se mikä tekee elämästä kivaa liittyy kanssaihmisiin. Silloin todennäköisesti joku muistaa sinut kuolemasi jälkeenkin.
Muutaman sukupolven jälkeen kukaan ei muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monikaan ei voi olla onnellinen nykymaailmassa.
Minä tulen onnelliseksi kun näen ukrainalaisia ulkoilemassa koiriensa kanssa täällä Suomessa, tai valitsemassa kivaa ruokaa itselleen kaupassa.
Kukaan ei itse päätä syntymisestään. Siksi on turhaa miettiä tömmöisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän elämääni todella tärkeänä, mutta en ole tavoitellut mainitsemiasi asioita. Saattaa kyllä johtua siitä, että tiesin aina saavani useita asuntoja perinnöksi, eli siis passiivista tuloa tai myytävää muun elannon lisäksi.
Ja siis lisään vielä, että lähes viikottain muistelen omaisuutta hoitaessani isoisoisääni, joka sen omaisuuden teki, sekö hänen jälkeläisiään, jotka jättivät sen meille jälkipolville.
Mutta ei minuakaan kiinnosta, muistaako joku minua kuoltuani. Tärkeintä elämässä on se, että on kivaa.
Mistä sinulle se kiva muodostuu? Useimmiten se mikä tekee elämästä kivaa liittyy kanssaihmisiin. Silloin todennäköisesti joku muistaa sinut kuolemasi jälkeenkin.
Muutaman sukupolven jälkeen kukaan ei muista.
Muutaman sukupolven päästä on kyse henkilöistä joita en ole koskaan tavannut, joten miksi minulle merkitsisi mitä he ajattelevat. Puhun elämästä nyt ja siitä mikä tuo onnellisuutta. Ja ei-kirjastot, kauppakeskukset ja rakennukset eivät tuo onnellisuutta. Sivustaseuraaminen ja pelkkä kuunteleminen ei tuo onnellisuutta. Ei myöskään kotona lojuminen, joten siksi ymmärrän miksi työ koetaan tärkeäksi. Pelkkä katsominen ei myöskään tuo onnea. Sen sijaan kokemukset, vakaat ja läheiset suhteet, perhe, rakkaus ja kyllä - tietyssä määrin myös taloudellinen runsaus tuo onnellisuutta. Kyse on yhtälöstä. Yksistään mikään näistä ei tee elämästä merkityksellistä tai onnellista. eri
Ihminen on rakentunut niin, ja nykyihminen elää kapitalistisessa yhteiskunnassa. Hyvinkin ymmärrettävää. Itse uskon, että ihmiskuntaa ei enää sadan vuoden päästä ole. Siitä lähtökohdasta miettien on ihan jokaisen tekemiset täysin turhaa piiperrystä. Kukaan ei muista kenenkään tekemisiä kun viimeinen sammuttaa valot. Eikä kukaan ole muistelemassa edes koko ihmiskuntaa. On vain tyhjyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monikaan ei voi olla onnellinen nykymaailmassa.
Minä tulen onnelliseksi kun näen ukrainalaisia ulkoilemassa koiriensa kanssa täällä Suomessa, tai valitsemassa kivaa ruokaa itselleen kaupassa.
Kuset siis suomalaisten sotilaiden haudoille. En onnittele ajatusmaailmastasi.
Ei siinä mielestäni ole mitään kummallista.
Pidän elämääni todella tärkeänä, mutta en ole tavoitellut mainitsemiasi asioita. Saattaa kyllä johtua siitä, että tiesin aina saavani useita asuntoja perinnöksi, eli siis passiivista tuloa tai myytävää muun elannon lisäksi.