Masentaa vaan niin paljon

Alkuun voisin kertoa että olen alle 15-vuotias tyttö. En tiedä uskallanko kertoa ikääni, jos minut tunnettaisiin. Paha olla jatkuvasti vaikka hymyilen ja nauran muiden läsnäollessa. En uskalla kertoa kenellekään siitä että saatan olla masentunut. Olen tehnyt netissä masennustestejä, ja olen kaikista saanut pisteitä VAIKEAN masennuksen kriteereihin asti.

Vihaan itsessäni oikeastaan kaikkea. Minulla on tarkkaamattomuuspainoitteinen ADHD, jota kaikki vähättelevät eikä kukaan tunnu ottavan tosissaan, koska kys. dg on heidän mielestään tuulesta temmattu ja turha. Vihaan ja kadun sitä, että olen koko elämäni esittänyt iloista, energistä, ja vilkasta, vaikka todellisuudessa olisin ollut sulkeutunut ja hiljainen. Vihaan ihoani, minulla on psoriasis ja vaikea akne, jonka tosin peitän meikillä, mutta sekin ahdistaa, sillä tiedän että jos menisin julkisille ilman meikkiä, ihmiset vaan tuijottaisivat ja pitkään. Kaiken lisäksi mitkään lääkkeet, voiteet, ym. eivät vaan yksinkertaisesti auta. Kaikkea ON KOKEILTU. Vihaan sitä, että en uskalla edes tap- itseäni, olen muutenkin todella nössö ja olen aina esittänyt ns kovista vaikka olen todellisuudessa tosi herkkis. Vihaan sitä etten osaa enää edes itkeä kunnolla.
Olen myös todennäköisesti nettiriippuvainen, katson puhelintani 6-10 tuntia päivässä. Tiedän että se on liikaa, mutten osaa lopettaa. Ja vihaan sitä, että olen täysin aloitekyvytön, aikaansaamaton, ja koulutkin menee kohta aivan takapuolelleen sen takia. Alakoulussa vielä pärjäsin, olin lähes kympin tyttö, nyt tyyliin kasin. Vihaan myös sitä, millainen olen vanhemmilleni, sisaruksilleni, ystävilleni, ja sukulaisilleni. Olen tekopirteä ja vanhemmilleni myös aggressiivinen ja ilkeä (jatkuvasti). Plus että en osaa tehdä läksyjä enkä jaksa aloittaa niiden tekemistä.

En jaksa enää.