Lue keskustelun säännöt.
Tajusin, että en jaksa eläkkeelle
19.04.2023 |
Olin jokunen vuosi sitten pitkällä sairaslomalla burnoutin vuoksi. Työ ei niinkään vaan henkilökohtaiset ominaisuudet. Kävin terapiat, tein muutoksia ja myös muutuin itse aidosti,mutta ei riittänyt,kun elämä heitteli kuin lastu laineilla. Olen jälleen sairaslomalla, koska lakkasin taas nukkumasta lähes kokonaan stressin vuoksi.
Minulla on myös useita kroonisia fyysisiä sairauksia jotka kukin yksin eivät olisi iso ongelma, mutta olen tosi harvoin ns. täydessä terässä ja tämä vie jaksamista. 5 isompaa asiaa ja lukuisia pieniä juttuja. Hoidan itseäni, mutta hoitoväsymys on myös kova.
Ikää on vasta 42. Eläkeikäni on jotain 66 vuotta. 24 vuotta! En tule mitenkään jaksamaan sinne asti. Oikeastaan tekisi mieli irtisanoutua heti ja lakata yrittämästä tätä pinnistelyä kaikkien näiden vaivojen kanssa, mutta eihän mulla rahaa ole sellaiseen. Ja menettäisin työterveyshuollon. Vaikka muutettaisiin halvempaan jne. ei se mitään ratkaisisi ja olisin käytännössä lähes tuloton ja stressaisin sitten rahasta. Lapsiakin on. Ja ajatus puolison ja yhteiskunnan elättinä olosta on todella vieras.
Onko muita kohtalotovereita?
Kommentit (43)
Ehkä olisi taas sairasloman paikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olisi taas sairasloman paikka?
Olenkin saikulla. Mutta eihän se sitä muuta, että en oikeastaan ole koskaan täysin työkykyinen tällaisena kuin olen.
Laihduta se ylimääräinen 50 kiloa pois ja lopeta tupakointi niin jaksaminen paranee. Hampaatkin vois hoidattaa kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan missään muussa maassa samanlaista, että heti kun lapsilisät loppuvat, niin aletaan odottamaan eläkettä?
No mä haaveilin etenevästä urasta, korkeasta palkasta ja hienosta tittelistä. Elämästä ihmisenä joka jaksaa ja pystyy.
Sen sijaan raahustan miten kuten eteenpäin ja kauhulla mietin tuoevia työvuosia, kun nytkin on koko ajan tosi vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olisi taas sairasloman paikka?
Olenkin saikulla. Mutta eihän se sitä muuta, että en oikeastaan ole koskaan täysin työkykyinen tällaisena kuin olen.
Kuka sinua hoitaa nyt? Jos sinulta löytyy ylimääräinen tonni, varaa aika yksityiselle psykiatrille ja tee käynnille perusteellinen yhteenveto historiastasi ja tilanteestasi. Ehkä pääsisit sairaseläkkeelle. Siltä pääsee pois, jos tilanne paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaslomalla kai ootkin? Tuoko työ intoa/latistaako? Onko mahdollista osa-aikatyö + soviteltu ansiosidonnainen? Itse jaksoin täyttä työtä 59vuotiaaksi, sen jälkeen osa-aikainen. 61v "pääsin" varhennetulle osa-aikaeläkkeelle. Syön siis tulevaa täyseläkettäni (50% ove).
Oon kesätöissä/ teen satunnaisesti jos kivaa tulee eteen. Alin eläkeikä 64, 5 -> 2v päästä.
Takana työuupumusta, vakavaa masennusta yms. Nyt lääkityksellä kaikki ok.
Elämä ei ole vain työtä. Jos taloudellisesti mahdollista, ota vapaata. Harrasta, matkusta. Tee mistä nautit. Raha ei ratkaise eikä käärinliinoissa ole taskuja.
Elä. Nauti. Naura
Kohtuudella.
Vierailija kirjoitti:
Laihduta se ylimääräinen 50 kiloa pois ja lopeta tupakointi niin jaksaminen paranee. Hampaatkin vois hoidattaa kuntoon.
En tupakoi, olen normaalipainoinen ja hampaat hoituu työterveyshuollossa. Mutta kiva, kun toit omat ennakkoluulosi tänne näkyviin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan missään muussa maassa samanlaista, että heti kun lapsilisät loppuvat, niin aletaan odottamaan eläkettä?
No mä haaveilin etenevästä urasta, korkeasta palkasta ja hienosta tittelistä. Elämästä ihmisenä joka jaksaa ja pystyy.
Sen sijaan raahustan miten kuten eteenpäin ja kauhulla mietin tuoevia työvuosia, kun nytkin on koko ajan tosi vaikeaa.
Minulla sama ja pitkään pystyinkin toteuttamaan tuota. Nyt olen pitkällä sairaslomalla ja nähtäväksi jää, päättyykö se paluuseen työelämään vai sairauseläkkeeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olisi taas sairasloman paikka?
Olenkin saikulla. Mutta eihän se sitä muuta, että en oikeastaan ole koskaan täysin työkykyinen tällaisena kuin olen.
Kuka sinua hoitaa nyt? Jos sinulta löytyy ylimääräinen tonni, varaa aika yksityiselle psykiatrille ja tee käynnille perusteellinen yhteenveto historiastasi ja tilanteestasi. Ehkä pääsisit sairaseläkkeelle. Siltä pääsee pois, jos tilanne paranee.
Just olin työkykyneuvottelussa ja sitä ennen psykiatrilla jolla olen käynyt 6 vuotta. Ei kuulemma mitään syytä ettenkö kuntoutuisi työkuntoon. Diagnoosi oli joku sekamuotoinen ahdistus ja masennus ja unettomuus. Muutaman viikon päästä pitäisi alkaa käydä parina päivänä viikossa töissä. Lääkkeet on.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olisi taas sairasloman paikka?
Olenkin saikulla. Mutta eihän se sitä muuta, että en oikeastaan ole koskaan täysin työkykyinen tällaisena kuin olen.
Kuka sinua hoitaa nyt? Jos sinulta löytyy ylimääräinen tonni, varaa aika yksityiselle psykiatrille ja tee käynnille perusteellinen yhteenveto historiastasi ja tilanteestasi. Ehkä pääsisit sairaseläkkeelle. Siltä pääsee pois, jos tilanne paranee.
Just olin työkykyneuvottelussa ja sitä ennen psykiatrilla jolla olen käynyt 6 vuotta. Ei kuulemma mitään syytä ettenkö kuntoutuisi työkuntoon. Diagnoosi oli joku sekamuotoinen ahdistus ja masennus ja unettomuus. Muutaman viikon päästä pitäisi alkaa käydä parina päivänä viikossa töissä. Lääkkeet on.
Ap.
Aika heikolta tuo kuntoutuminen vaikuttaa ulkopuolisen silmin.
Teetkö töitä ja tsemppaatko yli voimiesi? Entäpä jos alkaisit tehdä sitä työtä TODELLISEN jaksamisesi ja työkykysi mukaisesti? Minä sinnittelin vuosia ja sain rämmittyä töissä. Oma mieli, keho ja elämä kärsi siitä pahasti. Sitten annoin periksi ja aloin tehdä työtä todellisen senhetkisen työkykyni mukaisesti eikä aikaakaan, kun asiat romahtivat ja se poissaoleva työkyky oli pakko todeta.
Sinulla oletettavasti ollut sellaiset kasvuolosuhteet, joissa on ollut pakko pärjätä epäinhmillisissä oloissa ja nyt jatkat sillä samalla kaavalla töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N62 kirjoitti:
Sairaslomalla kai ootkin? Tuoko työ intoa/latistaako? Onko mahdollista osa-aikatyö + soviteltu ansiosidonnainen? Itse jaksoin täyttä työtä 59vuotiaaksi, sen jälkeen osa-aikainen. 61v "pääsin" varhennetulle osa-aikaeläkkeelle. Syön siis tulevaa täyseläkettäni (50% ove).
Oon kesätöissä/ teen satunnaisesti jos kivaa tulee eteen. Alin eläkeikä 64, 5 -> 2v päästä.Takana työuupumusta, vakavaa masennusta yms. Nyt lääkityksellä kaikki ok.
Elämä ei ole vain työtä. Jos taloudellisesti mahdollista, ota vapaata. Harrasta, matkusta. Tee mistä nautit. Raha ei ratkaise eikä käärinliinoissa ole taskuja.
Elä. Nauti. Naura
Kohtuudella.
Työ kyllästyttää, mutta en mitenkään pystyisi työpaikan vaihtoon just nyt.
Mun eläkeikä on tosi paljon korkeampi ja eläke myös leikkautuu sen elinaikakertoimen vuoksi. Mun osa-aikaisen eläkkeenkin alaikäraja on melkein 64 vuotta. Alin eläkeraja 66v11kk. Eli siihen osa-aikaiseenkin on vielä 22 vuotta.
Muuten ihan hyviä ajatuksia, mutta miten sitä vapaata otetaan, jos ei ole mitään tuloja siltä ajalta?
Jos mulla olisi reilusti rahaa, en todellakaan miettisi mitään vaan irtisanoutuisin just nyt.
Miten puolisosi suhtautuu tilanteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin ne lääkkeet auttavat?
Pitää mut jotenkin toimintakykyisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin ne lääkkeet auttavat?
Pitää mut jotenkin toimintakykyisenä.
Ok. Eli pystyt jatkamaan rämpimistä niiden avulla. Hyvä, jos saat toipua samalla, huono, jos se tarkoittaa sitä, että niiden voimalla jatkat tuota sinua loppuun kuluttavaa polkua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olisi taas sairasloman paikka?
Olenkin saikulla. Mutta eihän se sitä muuta, että en oikeastaan ole koskaan täysin työkykyinen tällaisena kuin olen.
Kuka sinua hoitaa nyt? Jos sinulta löytyy ylimääräinen tonni, varaa aika yksityiselle psykiatrille ja tee käynnille perusteellinen yhteenveto historiastasi ja tilanteestasi. Ehkä pääsisit sairaseläkkeelle. Siltä pääsee pois, jos tilanne paranee.
Just olin työkykyneuvottelussa ja sitä ennen psykiatrilla jolla olen käynyt 6 vuotta. Ei kuulemma mitään syytä ettenkö kuntoutuisi työkuntoon. Diagnoosi oli joku sekamuotoinen ahdistus ja masennus ja unettomuus. Muutaman viikon päästä pitäisi alkaa käydä parina päivänä viikossa töissä. Lääkkeet on.
Ap.
Aika heikolta tuo kuntoutuminen vaikuttaa ulkopuolisen silmin.
Teetkö töitä ja tsemppaatko yli voimiesi? Entäpä jos alkaisit tehdä sitä työtä TODELLISEN jaksamisesi ja työkykysi mukaisesti? Minä sinnittelin vuosia ja sain rämmittyä töissä. Oma mieli, keho ja elämä kärsi siitä pahasti. Sitten annoin periksi ja aloin tehdä työtä todellisen senhetkisen työkykyni mukaisesti eikä aikaakaan, kun asiat romahtivat ja se poissaoleva työkyky oli pakko todeta.
Sinulla oletettavasti ollut sellaiset kasvuolosuhteet, joissa on ollut pakko pärjätä epäinhmillisissä oloissa ja nyt jatkat sillä samalla kaavalla töissä?
En enää. Sen edellisen romahduksen jälkeen en ole yhtään pinnistellyt tai tsempannut enkä välitä yhtään mitään siitä,mitä vaikka työkaverit aattelee mun tekemisistä tai työn tasosta
En mä erityisesti tsemppaa ainakaan nykyään. Olen aina poissa, kun fyysiset tai henkiset vaivat tekee olon liian vaikeaksi, mutta ei se auta, kun niitä vaivoja on niin paljon. On pari kertaa kuussa migreeni, vulvodynia ja endo oireilee aina kuukautisten aikaan. On ykköstyypin diabetes joka väsyttää ja sit nää mt-ongelmat. Työterveyshuolto on ihan jees, mutta mulla ei ole yhtä riittävän vahvaa primääriä diagnoosia vaan kasa kaikenlaista.
Mä vielä erikseen kysyin, että ootteko te nyt ihan varmoja, että kykenen palaamaan töihin ja kaikki oli sitä mieltä. Mistään eläkepapereista ei ole koskaan puhuttu eikä esimerkiksi työterveyshuollon edustajat pidä mahdottomana ettenkö taas kuntoutuisi. Ja olen siellä vielä ihan raatorehellinen mun jaksamksesta. Että en jaksa käydä kaupassa, kun saan ahdistuskohtauksia yms., mutta kuulemma työhönpaluu kahden viikon päästä on ihan ok.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten puolisosi suhtautuu tilanteeseen?
No ihan kannustavasti, mutta kyllä siellä rivien välissä on sitä, että kun et tee mitään ja miksi et jaksa edes siivota,kun olet kotona.
Ei se varmaan oikeasti ymmärrä mistä on kyse.
Ap.
Oletko terapiassa vai ainoastaan lääkityksellä? Se lääkehän ei vie pois ongelmiasi vaan pitää sinut toimintakykyisenä kuten sanoit. Onko se sinun tavoitteesi? Syödä sopivaa lääkecoctailia, että jaksat sinnitellä vai yrittää parantaa pohjaongelmia? Keskittyykö kaikki sinun fyysisiin sairauksiisi ja saako mielenterveysongelmat mitään painoarvoa?
Mikä on todellinen ja aito työkykysi itsesi arvioimana?
Tee työnantajallesi palvelus ja irtisanoudu. Joka työpaikkaan sikiää samanlaisia energia- ja rahasyöppöjä saikuttajia ja se on hemmetin kuormittavaa
Onkohan missään muussa maassa samanlaista, että heti kun lapsilisät loppuvat, niin aletaan odottamaan eläkettä?