Kokemuksia Yhdysvaltojen lentokenttien turvatarkastuksista ja maahantulosta?

Kokemuksia?

Ei siinä Usaan tullessa mitään ihmeellistä ole vaan sieltä poistuessa. Näin ainakin meillä. Kyselivät mun tietokoneen perään mennessä ja sitten lennettiin Kanadaan niin siinä sitten kävivät sellaisen metallipaljastimen kanssa koko vartalon läpi ja vauvan vaippoihin kurkattiin selän puolelta. Eipä muuta.

Joku lappu piti täyttää jo koneessa. Virkailijalle piti jonottaa ja sitten kertoa maahantulon syy, minulla se oli iso kongressi jonka kertoi syyksi varmaan jonosta joka toinen, joten oli ihan läpihuutojuttu.

Taitaa olla kovemmat syynit tuohon maahan kuin oli 80-luvulla Neuvostoliittoon turistilla matkaavalla. Mikä ihme niitä jenkkejä maailmassa noin pelottaa?

Sanot vain, että olet liskoihminen, ja huvimatkalla luotaamassa republikaanien perzeitä, niin hyvin se menee.

Matkaan pääsemiseksi (esim. Suomessa) pitää olla vähintään ESTA tai muu viisumi kunnossa. Lähtökentällä pitää täyttää sellainen attestation-lomake. Joistakin maista lähtiessä (ei Suomi) on useampia turvatarkastuksia, ja jos lentolipussasi on SSSS-merkintä (voi olla Suomessakin), niin pääset lisätarkistukseen jo lähtökentällä jossa voit varautua vähintään käsimatkatavaroittesi auki räjäyttämiseen.

Kengät joutuu ottamaan useimmissa turvatarkastuksissa pois. Muuten perusjuttuja. Lippulappusia ei enää kaikille kentille tultaessa tarvita (joo, ei ole yhtenäinen käytäntö koko maassa), mutta on hyvä olla oma kynä ja lennon numero valmiina jossain - passin lisäksi. Lisäksi kannattaa muistaa olla runoilematta turhia niin lippulappusissa kuin passintarkastuksessakin; kaikesta mahdollisesta seuraa vain lisää kysymyksiä.

Jos on huono säkä, passintarkastukseen (maahantulo) on kilometrin jono, ja sen jälkeen joku sotku matkalaukkujen kanssa. Jos matka jatkuu lentäen USA:n sisällä, matkalaukku pitää tässä kohtaa itse noutaa ja luovuttaa uudelle lennolle VAIKKA se olisi tsekattu määränpäähänsä. Silloin sitä itse tsekkausta ei tehdä mutta muutoin hommassa ei ole juuri eroa siihen että tehtäisiinkin. On huomattavasti huolettomampaa valita lennot niin että maahan lentäessä pääsee suoraan kohteeseen.

Maasta pois lennettäessä ei enää edes passia kysytä kaikkialla (kasvokuvaan perustuva tunnistus).  Vaihdot onnistuvat myös. Helppoa kuin heinänteko.

Miten jos on lääkkeitä mukana? Riittääkö englannin kielinen todistus? 

Sekalaista: Passin tulee olla voimassa 6 kk matkan jälkeenkin. Useimmilla kentillä matkalaukkukärryt maksavat rahaa. Ja passintarkastuksessa otetaan myös sormenjäljet ja valokuva. USA:ssa lentoyhtiöillä ei ole pahemmin vastuuta jos lennot on peruttu/myöhässä, on oma ongelmasi mitä silloin teet.

Kannattaa myös varautua siihen, että koska hyvänsä missä hyvänsä on joku härdelli, jossa nyt vain palaa aikaa. Useimmiten ei, mutta ei koskaan tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Miten jos on lääkkeitä mukana? Riittääkö englannin kielinen todistus? 

Ei ne pääsääntöisesti kiinnosta ketään. Jos alkavat kiinnostaa, ei välttämättä minkäänkielinen todistus riitä.

(Tämä ei ole vitsi, pääsääntöisesti tuolla ei juuri mikään kiinnosta ketään, mutta sitten kun kiinnostaa, virkailijoiden kanssa on turha ruveta väittelemään - siitä seuraa vain vaikeuksia.)

Varaudu todella pitkiin jonoihin passintarkastuksessa, jos vaihdat konetta maan sisällä varaa kunnolla aikaa. 

yhdellä kertaa oli varsin perusteellinen tarkastus: ihan kaikki tavarat pengottiin, yhdellä kertaa (toinen lentokenttä) kuljettiin vain jonossa, näytettiin lomake (ne jaetaan lentokoneessa) ja virkailija kysyi sitten minulta mitä ruokia minulla on mukana (olin rasittanut, koska kaavakkeessa kysyttiin, että onko mitään ruokaa mukana). Kerroin että karkkia on. Virkailija katsoi minua lähinnä tyyliin "really.... noeisitäoliistarvinnut ilmoittaa" lääkkeistä kysyi onko minulla mukana reseptit, sanoin, että on (aloin kaivaa paperinippua esille), ei tarvinnut näyttää mitään: hätisteli  eteenpäin  pois jonosta ja toivotti hyvää lomaa amerikassa. Tuolla toisella kerralla oli kentällä hirveästi ihmisiä, en tiedä vaikuttiko se asiaan, vai olinko niin ärsyttävän pikkutarkan rehellisen oloinen turisti, että virkailija päätti, että tuo ei varmaan ole ikinä  kulkenut edes punaisia päin.

Minulla on paljon sukua siellä ja ainakin sukulaiseni sanovat, että tarkastukset riippuvat paljon matkan ajankohdasta ja jopa lentokentissä on eroja. Heillä on vakaa usko siitä, että jollain lentokentillä ja tarkasteta koskaan ja toisissa lähestulkoon kaikki.

Kävelin kerran punaisia valoja päin, mutta arvelen että kukaan ei sitä silloin hiomannut. Voiko tämä olla este tuohon diktatuuriin (USA) matkustavalle ja kannattaako kuulusteluissa kertoa tuota asiaa ja saavatko mitenkään selville asiaa jos kiellän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jos on lääkkeitä mukana? Riittääkö englannin kielinen todistus? 

Ei ne pääsääntöisesti kiinnosta ketään. Jos alkavat kiinnostaa, ei välttämättä minkäänkielinen todistus riitä.

(Tämä ei ole vitsi, pääsääntöisesti tuolla ei juuri mikään kiinnosta ketään, mutta sitten kun kiinnostaa, virkailijoiden kanssa on turha ruveta väittelemään - siitä seuraa vain vaikeuksia.)

Minä en maailmanpoliisille ala kumartelemaan.

Ei siinä sen kummempaa ole, muuta kuin, että jonot ovat jossain Nykissä valtavat. Itse olen päässyt aina kansalaisten jonossa puolisoni kanssa, joten on päästy vähän nopeammin, mutta olettaisin, että tuntikin voi hyvin mennä niissä muiden jonoissa. 

Etukäteen täytetään ESTA sairastaako tuberkurloosia ja onko käyny 2011 jälkeen Somaliassa tai Afganistassa.

Amerikkaan saavuttua otetaan sormenjäljet ja rajavartija kysyy mihin meinaatte mennä ja kauan olla täällä.

Lentokonees myös täytetään joku lipare jossa kysytään paljonko käteistä rahaa tuo amerikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten jos on lääkkeitä mukana? Riittääkö englannin kielinen todistus? 

Ei ne pääsääntöisesti kiinnosta ketään. Jos alkavat kiinnostaa, ei välttämättä minkäänkielinen todistus riitä.

(Tämä ei ole vitsi, pääsääntöisesti tuolla ei juuri mikään kiinnosta ketään, mutta sitten kun kiinnostaa, virkailijoiden kanssa on turha ruveta väittelemään - siitä seuraa vain vaikeuksia.)

Jääkö elintärkeät lääkkeet siinä tapauksessa kentälle? Miten sinne uskaltaa matkustaa siinä tapauksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Kävelin kerran punaisia valoja päin, mutta arvelen että kukaan ei sitä silloin hiomannut. Voiko tämä olla este tuohon diktatuuriin (USA) matkustavalle ja kannattaako kuulusteluissa kertoa tuota asiaa ja saavatko mitenkään selville asiaa jos kiellän?

Maahantulolipareessa kysytään onko takana tuomioita rikoksista. Jos kukaan ei (mahdollista) rikettäsi ole huomannut, ei sinun tarvitse valehdella asiasta lipareessakaan. Punaista päin kävely tosin ei taida siltikään ylittää uutiskynnystä edes ko. diktatuurissa.

Lipareen idea on nimenomaan siinä, että jos valehtelet vastauksissasi Yhdysvaltojen viranomaisille, tämä on heille riittävä karkotusperuste maasta. Seuraavalla lennolla kotiin. Ei tarvitse maksaa itse, lentoyhtiö hoitaa jos haluaa jatkaa maahan lentämistä.

Vierailija kirjoitti:

Jääkö elintärkeät lääkkeet siinä tapauksessa kentälle? Miten sinne uskaltaa matkustaa siinä tapauksessa. 

Suomalaisittain on hyvä huomata, että siinä missä meillä usein mennään "by the book" ohjeita turhankin pilkuntarkasti noudattaen, muualla maailmassa voidaan toimia enemmän esimerkiksi pärstäkerroinperiaatteella.

Aina tuolla ei ole jonoja ja välttämättä kukaan ei halua edes avata laukkuasi, mutta jos esimerkiksi herätät huomiota, joukkoon siellä mahtuu liipasinherkkiä kavereita joita ei kiinnosta vaikka lääkkeellesi olisi itse YK:n myöntämä tuontilupa.

Sitten taas jos tuuli on myötäinen, niin esimerkiksi Teksasissa voi lennolle lähteä vaikka kunnon tykin kanssa. Alla olevan jutun kaverilla oli jokin pikku muodollisuus unohtunut, mutta kannattaa huomata että itse aseessa tai sen kuljettamisessa matkalaukussa ei ollut mitään ongelmaa:

https://abc7news.com/texas-passenger-brings-84mm-caliber-san-antonio-in…

Jos yhtään sietää epävarmuutta, maa on ihan kiva turistin näkökulmasta. Jos taas haluaa olla etukäteen varma kaikesta mahdollisesta, voi olla parempi alkaa suunnitella päiväretkeä esimerkiksi Porvooseen.

Vierailija kirjoitti:

Kävelin kerran punaisia valoja päin, mutta arvelen että kukaan ei sitä silloin hiomannut. Voiko tämä olla este tuohon diktatuuriin (USA) matkustavalle ja kannattaako kuulusteluissa kertoa tuota asiaa ja saavatko mitenkään selville asiaa jos kiellän?

Mahtavatko ne tietää että minulla alkaa seisomaan aina kun näen Sannan kuvan?

Ap mainitsi myös New Yorkin ja Los Angelesin. Amerikassa kun kentältä kävelee ulos, niin välillä on olo vähän kuin tupsahtaisi pientareelle kehä kolmosen varteen. Kukaan kun siellä ei kävele, ei koskaan eikä missään. Ihmiset vuokraavat auton, ottavat puhelimensa sovelluksella überin tai lyftin (normitakseja ei kaikkialla edes ole), tai pyytävät kaveria noutamaan.

New York on siitä hyvä että siellä reppureissaaja pärjää joukkoliikennettä käyttäen. Los Angelesin alueella kaikki kiva on niin laajalla alueella (ja joukkoliikennettä paljon vähemmän), että vuokra-auto on suositeltava. Tai sitten miettii etukäteen mihin haluaa keskittyä ja pysyttelee sillä alueella. Kannattaa myös huomata, että hotellien ravintolapalvelut ovat usein joko olemattomia, umpisurkeita, sikakalliita tai muutoin hankalia käyttää, joten voi olla ihan näppärää jos hotellin vieressä (vähintäänkin samassa korttelissa, koska kauemmaksi jälleen kerran ei kukaan kävele) on jokin liikekeskittymä mistä saa ruokaa.