Lue keskustelun säännöt.
Lenkkeily ei paranna vakavaa masennusta
18.04.2023 |
Viime aikoina on hehkutettu, että lenkkeily parantaa masennuksen. Alakulon ja vaikkapa työstä johtuvan v-tutuksen kohdalla lenkkeily on toimiva ratkaisu. Mutta masennuksen kohdalla: kun mikään ei tunnu miltään, tai no jos tunnet jotain niin se on epätoivoa ja häpeää. Fyysisesti olet aivan naatti, raajat eivät liiku vaikka haluaisitkin.
Mutta mikä sen masennuksen aiheuttaa? Minulla itselläni juuret ovat jo ihan varhaisissa kiintymyssuhteissa. Olin vahinkolapsi, tosin avioliittoon syntynyt. Tuon liiton piti olla vanhempieni unelmissa lapseton, mutta pillerit pettivät. Pilasin äitini urasuunnitelmat ja tuhosin vanhempieni liiton. Tätä olen saanut kuulla ihan pienestä asti, että olen ilonpilaaja. En ole saanut ratkottua tätäkään solmua missään terapiassa ja lääkkeistäkään ei ole ollut apua. Jos t*ppaisin itseni, se tuskin vanhempiani hetkauttaisi. Olen vaan niin nynny, että en uskalla tehdä sitä sillä pelkään epäonnistuvani ja joutuvani letkuihin.
Suoritan töitä ja elämää. Tai no: nyt olen viidettä kuukautta työttömänä, kun sain viimeisimmässä työssäni koeaikapotkut (olin pomoni mukaan hyvä työntekijä, mutta liian ynseä työyhteisössä). Suoritin myös jo ala-asteella kun vanhempia piti miellyttää. Tosin kun hain ja pääsin yliopistoon, niin se oli kuulemma sitten huuhaa-alaa.
Välien katkominen ja muutto kauas perheestä eivät ratkaisseet ongelmiani. Eikä edes mielenterveydellinen hoito ml. osastojaksot. Olen koko elämäni elänyt tuntien, etten kelpaa kenellekään ja minulle on ihan oikein joutua hylätyksi. Olen itsekin tuhonnut masennukseni vuoksi useita ystävyys- ja parisuhteita ja en puolustele käytöstäni. Masennus on kamalampaa kuin ALS tai syöpä, uskallan veikata.
Kommentit (49)
Hakeudu terapiaan. Olet liiaksi kiinni vanhemmissasi ja voi olla, että et pääse irtautumaan ilman ulkoista tukea. Minulla meni nelikymppiseksi asti vanhempiani ja heidän pettymystään kuunnellen, kunnes pääsin irtautumaan. Olisi saanut tapahtua jo 15-18 vuotta aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei paranna mut kyllä se jonkin verran oloa parantaa, t ehkä ikuinen mielialalääkkeiden syöjä joka voi paremmin kun liikkuu säännöllisesti
Pitäähän ihmisen liikkua joka tapauksessa, oli masennus tai ei. Simple as that.
No ei ihme!
Lenkkeilyhän on masentava laji, toisin kuin esim. kapakkalenkkeily, yöjuoksu ja vaakamambo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet antanut vanhemmillesi ja muistoillesi koko vallan elämästäsi. Itsellä se tulee olla. Tsemppiä valintoihin.
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu terapiaan. Olet liiaksi kiinni vanhemmissasi ja voi olla, että et pääse irtautumaan ilman ulkoista tukea. Minulla meni nelikymppiseksi asti vanhempiani ja heidän pettymystään kuunnellen, kunnes pääsin irtautumaan. Olisi saanut tapahtua jo 15-18 vuotta aikaisemmin.
Kävin 3 vuotta Kelan tukemassa psykoterapiassa, joka loppui äskettäin. Hukkasin sinne tonneitain rahaa turhaan. Terapiaa edeltävinä vuosina ramppasin mm. YTHS:n ja työterveyden psykologeilla, mielenterveystoimistoissa ja olin osastohoidossa välillä. Koko aikuisikäni olen yrittänyt saada apua, mutta ilmeisesti kohdallani ei toimi mikään hoito. Olen siis kroonikko.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ei paranna. Itse olin yhdessä vaiheessa niin vakavasti masentunut, että sängystä ylös nouseminen, peseytyminen ja pukeminenkin oli toisina päivinä liikaa. Laihduinkin ihan valtavasti, koska en hankkinut ja syönyt ruokaa. Lähinnä odotin kuolemaa tulevaksi, ja siis toivoin sitä. Ei siinä paljon lenkkeilyt tule mieleen.
En saa mitään lenkkeilystä, mutta tanssiminen on huikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennemmin suosittelisin masentuneelle kuntosalia, kun kroppa vahvistuu, jaksaa paremmin myös henkisesti. Toki vakavaa masennusta ei välttämättä yksin paranna.
Liikunnan idea on helpottaa oloasi, ei ratkaista ongelmiasi ja parantaa sinua masennuksesta, joten jatka edelleenkin liikuntaa. Jos se parantaa untasi, lieventää stressiä, saa miettimään edes sekunniksi muuta kuin ongelmiasi, niin se on parempi kuin ei mitään. Kaikkea ei saa kerralla ja kun liikunnasta tulee sinulle ajan myötä tapa on sinulla edes jokin kikka auttaa itseäsi.
Nyt et kuitenkaan kerro, millaiseen aikaväliin mielipiteesi perustuu. Ja millaista liikuntaa harrastat. Osaatko välillä vaan kävellä rauhassa ilman kiirettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole koskaan tavannut yhtään syöpään kuolevaa ihmistä, jos väität että masennus on pahempaa kuin syöpä. Saattohoitovaiheen syöpä on helvetti sekä kuolevalle että läheisille.
Masennusta voi hoitaa esim. mielialalääkkeillä, terapialla, liikunnalla ja ruokavaliolla. On myös sallittua elää elämänsä masentuneena, jos ei halua ottaa apua vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin suosittelisin masentuneelle kuntosalia, kun kroppa vahvistuu, jaksaa paremmin myös henkisesti. Toki vakavaa masennusta ei välttämättä yksin paranna.
Ei ainakaan minulla auttanut, vaikka kävin viisi kertaa viikossa ja olin fyysisesti tosi hyvässä kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokeillut harrastaa reipasta kävelyä aina säännöllisin väliajoin. Viimeksi sain muutaman kuukauden jälkeen plantaarifaskiitin yli vuodeksi. Nyt uudella yrityksellä menikin polvi. Tuntuu että masennun vain lisää näistä kehon vaivoista, jotka aina ilmestyy jostain kun aloitan liikkumisen.
Sivusta on tietenkin helppo aina huudella. Huonot kortit tuli vanhempien suhteen mutta kyse on sinun elämästä, ei sinun vanhemmista. Niin kauan kuin syytät vanhempiasi kaikesta mikä on elämässäsi väärin, tilanne ei tule muuttumaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja pyri tekemään siitä itsellesi mieluisa.
On jo tutkimuksissa todistettu, että äidin raskauden aikana kokema ahdistus ja masennus vaurioittaa sikiötä pysyvästi. Tämä on jostain syystä älytön tabu Suomessa. Yhteen aikaanhan myös äitien tupakka- ja muut päihdeongelmat jätettiin neuvoloissa huomioimatta siksi, ettei pahoiteta mieltä.
Usin masentunet sytää kotioloja ex miehiä ymm.Ovat vaihtaneet päivän yöksi.Ei ihme mikään ei kinnosta heitä.Terapiat toimii,Mutta jos ottaa asenteen ei minuun ja mielellään parantaa oloaan mieliala lääkkeet, kalja, viini ja savukkeet. On Koktaili, ei varmaan parane!
Ei ole kokemusta. Yhdellä miehellä, jonka kanssa olen ollut parisuhteen kaltaisessa tilassa, niin on. Ongelmasi eivät ole sinusta lähtöisin vaan vanhemmistasi, jos tiedostat. Mennyt on mennyttä ja nyt sitten uutta ihanaa omaa elämää elämään! Tarvittaessa hae apua lääketieteen puolelta esim. lääkitys. Olet ihana oma itsesi ja ystäviä sekä parisuhteenkin saat vielä, joku varmasti odottaa sinua jo 😘
Mulle psyk. poliklinikan hoitaja sanoi aikoinaan keväällä, että kiva kun aurinko paistaa, se varmaan auttaa mun masennukseen. Inhosin kevättä, makasin sängyssä ja ahdisti niin, etten pystynyt tekemään melkein mitään.
Ei paranna,mut kuntoa se parantaa!