Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperhearki olikin ihan mukavaa
17.04.2023 |
Ehkä olen outo ihminen, mutta nautin tästä ajasta enemmän kuin mistään ajasta elämästäni ennen. Lapset on kivoja tyyppejä ja tykkään viettää aikaa heidän kanssaan. Ikävöin myös, jos ovat muualla. Sattuuko mulle vaan erityisen helpot lapset? Vanhin on jo teini, eikä hänkään ole hirveä mitä on peloteltu, että "odota kun tulee teini-ikään". Onhan meillä joskus riitoja, mutta pahempia riitoja on omien vanhempieni kanssa...
Kommentit (13)
He vasta onnellisia ovatkin jotka saavat reilusti yli nelikymppisenä vauvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä olisit tehnyt jos se olisikin ollut mielestäsi kamalaa?
Vierailija kirjoitti:
He vasta onnellisia ovatkin jotka saavat reilusti yli nelikymppisenä vauvan.
No jaa. Olen saanut 2 lasta 40+ iässä ja tässä iässä sitä yhteisöllisyyttä ei synny niinkuin silloin nuorena. Kaikki äitikerhot on 20-30v ikäisiä täynnä. Muskarin vetäjä luuli mua mummoksi.
Mun lapset on jo teinejä ja kauhistuttaa ajatus siitä kun muuttavat lähivuosina pois. Älyttömän kivoja tyyppejä ja hyvää seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä olisit tehnyt jos se olisikin ollut mielestäsi kamalaa?
Olisin mä silti heitä rakastanut ja hoitanut parhaani mukaan. Sitten se vaan ei olisi ollut mukavaa eikai siinä sen kummempaa? Tuskin mitään olisin eri tavalla tehnyt? En minä töitäkään ole jättänyt tekemättä vaikkei se aina olisi ollut niin mukavaa. Mahdotonta vaan ajatella etteikö ajan viettäminen itselle rakkaiden ihmisten kanssa olisi mukavaa
Minäkin olen nauttinut lapsi ajasta. Olin kotiäiti melkein kuusi vuotta ja sain kolme lasta. Nuorin täyttää kohta 18v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä päivää odotellessa, kun pääsee elämään tuota arkea. 🥰
Ei minustakaan ollut kamalaa. Totta kai väsytti välillä, mä vielä siihen syssyyn opiskelin, kun lapset oli pieniä. Nyt ne on jo teinejä ja suoraan sanottuna mulla on tylsää. Opiskelut on opiskeltu ja olen koulutustani vastaavassa päivätyössä. Mulla ois nyt aikaa harrastaa, kun illat ei mene enää lastenhoidossa ja lukiessa&tehtäviä tehdessä. Mä kyllä harrastankin, mutta silti tuntuu, että mun elämästä on tullut liian hidasta ja tylsää. Toki mä voisin harrastuksia hankkia lisääkin, mutta sitten en mä nyt ihan kaikkea aikaa tahtoisi viettää puuhaamassa kodin ulkopuolella. Pitäisi saada siis säpinää kotiin, että ei niinä koti-iltoina vaan rojahtaisi sohvalle. Ehkä voisi hankkia koiran tai jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu, että valtaosa vanhemmista on tuota mieltä. Nykyään on vain muotia valittaa kaikesta ja esim. somesta (ja täältäkin palstalta) saa sen mielikuvan, että kaikki vihaisivat lapsiperhe-elämää.
Itsekin nautin todella paljon lapsiperheestäni. Ilman perhettäni varmaan vain kulkisin töiden ja kodin väliä, mutta lasten kanssa tulee lähdettyä milloin mihinkin mukaviin paikkoihin. Lasten kanssa tulee usein myös pysähdyttyä ihailemaan eri asioita, näin keväällä esim. luontoa. Ilman lapsia sitä vain kiireesti kävelisi paikasta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä olisit tehnyt jos se olisikin ollut mielestäsi kamalaa?
Olisin varmaan jättänyt ne kaksi pikkusisarusta sitten tekemättä ja tyytynyt yhteen. Joo en minäkään tätä lapsiperhearkea mitenkään kamalana kokenut, vaikka töissäkin kävin ja kolme sukulaista omaishoidin ja hautasin ennen kuin esikoinen oli 10v. Ehkä just ne lapset auttoi jaksamaan sen kaiken muun kamaluuden mikä tuohon samaan ajankohtaan sitten sattui. Murrosiätkin ovat menneet ihan OK, mitään todella kauheaa ei ole käynyt, keskustellen on saatu kaikki asiat hoidettua. paljon on ihania muistoja ja toivottavasti uusia ihania muistoja vielä tulossa heidän kanssaan, vaikka alkavat aikuisia jo kaikki olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on jo teinejä ja kauhistuttaa ajatus siitä kun muuttavat lähivuosina pois. Älyttömän kivoja tyyppejä ja hyvää seuraa.
Ihan samat fiilikset! Esikoinen on jo muuttanut kotoa ja onhan se iso muutos koko perheen arjessa. Hyvä tyypi käy enää vaan kääntymässä silloin tällöin täällä.
Minäkin olen varmaan outo kun kaipaan älyttömästi niitä aikoja kun sai käydä lasten kanssa muskareissa, perhekerhossa, vauvauinnissa, leikkipuistoissa jne. Se oli jotenkin ihanaa yhteisöllistä aikaa.